Yhteistyössä Asennemedia ja Hardys
Joulukalenterista on jo pari luukkua auki ja niin on korkattu myös juhlakausi! Tosin omat pikkujoulujuhlintani jäävät tänä vuonna Asennemedian pikkujouluihin. Tuntuu, ettei aika yksinkertaisesti riitä enempään, vaan kotiutuminen nielaisee nekin vähät viikonloput, joita tässä ennen pyhiä enää on. Onneksi sesongista voi kuitenkin nauttia monella tapaa – nousee se kuohuviinimalja ja glögilasi ilman täyteen buukattua kalenteriakin!
Joulukuun viikonloppujen lisäksi kuplivan maljan kohottaminen sopii itsenäisyyspäivään. Linnanjuhlien vastaanotto taitaa olla viimeisiä yhtenäiskulttuurimme jäänteitä ja piirre, jota ulkomaalaiset ihan ymmärrettävästi ihmettelevät: onpa erikoista juhlia kansallista päivää televisiota tuijottamalla. Vaan helppohan se on puhua, jos oma päivä asettuu heinäkuun neljänteen. Väitän, että siinä tilanteessa meilläkin olisi hiemat erilaiset, jotakuinkin juhannusta muistuttavat traditiot. Mutta kun puhutaan joulukuun kuudennesta pohjolassa, on ihan järkeenkäypää sytyttää ikkunalle kaksi kynttilää ja käpertyä tunnelmalliseksi laitettuun kotiin joko oman perheen tai isomman kisakatsomon kesken.
Minulla on kunnia olla yksi perinteisen australialaisen viinitalon, Hardysin, lähettiläistä ja pääsen jakamaan teille ennen pyhiä myös joulupöydän viinivinkit, mutta aloitetaan sesongin kiinnostavalla uutuuskuohuvalla. Hardys Crest Sparkling Chardonnay Pinot Noir Brut on tehty chardonnaysta ja pinot noirista – usein samppanjaan liitetyistä rypäleistä. Kuiva, sitruksinen ja maultaan hedelmäisen moniuloitteinen kuohuviini sopii niin maljojen nostamiseen, aperitiiviksi kuin kevyiden syötävien kanssa. Viinitalon perheen vaakunalla viimeistelty etiketti tekee pullosta myös todella tyylikkään tuliaisen, joka ei kaipaa kuin korkeintaan rusetin kaulaansa. Hinnaltaan Hardys Crest on Alkossa 12,49.
Hardys Crest sopii koko joulun juhlakauteen, mutta itse inspiroiduin yhdistämään sen nimenomaan ensitiistaiseen itsenäisyyspäivään ja sapaksiin, suomalaisiin tapaksiin. Otin kuvat vanhassa kodissamme isänpäiväsunnuntaina, jolloin sain samalla koemaistattaa harjoittelusuupalat sankarilla. Itsenäisyyspäivänä sapaksia voi tarjota kahdella tapaa: alkupalana ennen illallista tai varsinaisena ateriana, kunhan ruokaisia suupaloja tekee riittävästi. Kaikista parhaiten mekkojen analysoiminen onnistuukin juuri rentojen cocktail-palojen kanssa.
Sapasten pohjana toimii paitsi suomalainen ruisnappi myös valmiit pienet taikinakuoret, crustadit, joihin on helppo tehdä erilaisia kotimaan ruokakulttuuria heijastelevia tahnoja. Ranskankermasta, lohesta, tillistä ja kurkusta tehdyn tahnan viimeistelin mädillä. Piparjuurituorejuustoon sekoitettu poro ja punasipuli saivat karpaloa ja puolukkaa koristeeksi. Hyvää sienisalaattia saa kaupasta valmiina, joten siitä ei ainakaan sapas helpommaksi muutu, mitä nyt viimeistelyyn voi panostaa pienen rosmariininoksan verran. Leipäjuustosta tein pienet pyöreät suupalat käyttämällä munakuppia muottina. Päälle vain lakkahilloa ja siinä se. (Jos teitäkin järkyttää lakkahillopurkkien nykyinen, kymmentä euroa lähentelevä hinta, suosittelen Lidlin kolmen-neljän euron kotimaista Deluxe-lakkahilloa!)
Kalan, riistan, marjojen ja sienten lisäksi sapasten maailmaan sopivat tietysti juurekset. Ainakin punajuurta vuohenjuustolla ja timjamilla aion vielä kokeilla. Myös peruna toimii cocktail-palan pohjana, yhdistettynä vaikka hyvään silliin. Näin joulunaikaan ei myöskään sovi unohtaa kotimaisten pientilojen juustoja esimerkiksi mustaherukkahyytelöllä tai mustikkahillolla. Myös linnanjuhlien paljastetuista tarjoiluista voi poimia yhden erityisen ajankohtaisen idean, nyhtökauran. Tosin jos trendituotteen saatavuus on haastavaa ihan normaaliviikkona, mitä se on silloin, kun Saukki on käynyt apajilla.
Toivottavasti saitte mieluisia ideoita itsenäisyyspäivän pöytään. Näillä tunnelmilla toivotan kuplivaa viikonloppua!
Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholia koskeva kommentointi on kielletty, mutta muu keskustelu on tavalliseen tapaan tervetullutta.
