Vielä on esittelemättä tämän freesauskierroksen yksi pieni sisustusmuutos, eteisen uudet lampetit. Näissäkään ei ole mitään maata mullistavaa, mutta ajattelin, että ehkä teitä voisi kiinnostaa nähdä lopputulos.

Lampetit, ja juuri nimenomaan nämä lampetit, ovat siitä hauskat, että pohdin näitä jo ehkä vuosi tai jopa puolitoista sitten, kun viimeksi tuskailin eteisen haastavan sisustuksen kanssa. Silloin en kuitenkaan saanut aikaiseksi lampetteja laittaa, vaan tasolla on enimmäkseen nojaillut tauluja. Nekin ovat todella kivoja, mutta mustavalkoisia taulujahan meillä riittää. Sen takia koin tarvetta saada tilalle jotain muuta, ja muutenkin raikastaa tason nyt kevääksi kaikesta turhasta.

Lampetit ovat Hay Lup Wall -mallia, toinen isompi ja toinen vähän pienempi. Idean lampetteihin sain siitä, että haaveilin eteisen lipaston päälle seinävalaisimesta, mutta pistoke oli jo pois käytöstä otettu ja kaapin taakse piilotettu. Niinpä seuraavaksi mieleen tuli kynttilälampetit, jotka tuntuvat olevan katoava luonnonvara – vai kenties sittenkin uudestaan elpyvä. Näiden Hay-mallien lisäksi toinen nykyaikainen skandibrändi, Menu, tekee vähän vastaavia seinäkynttilätelineitä ja -maljakoita Pov-nimellä.

Minusta lampetit ovat siron kauniit, samalla aidon tulen myötä perinteiset, mutta ohuina yksinkertaisina modernit. Entisestään lampettiajatusta ruokki se, kun luin Sara Karlssonin Asioita jotka tekevät kodin -kirjasta ihanasta tavasta, joka heillä on: että perheenjäsentä odotetaan kotiin kynttilöin. Puhumattakaan siitä, miten kiva kynttilät on sytyttää vieraita vastaanottamaan.

Jatkuvasti nämä lampetit eivät tietenkään meillä pala, mutta ovat ovat erityisinä hetkinä todella ihanat. Nythän varsinainen kynttiläsesonki alkaa olla ohi, mutta kyllä meillä edelleen joka ilta tuikut palavat ja itse asiassa palavat kyllä sateisina kesäiltoinakin.