Kaupallinen yhteistyö, Lagom Suomi

Arjesta toimivan ja lempeän tekeminen sekä priorisoiminen ovat minulle niitä aiheita, joista jaksan puhua kerta toisensa jälkeen. Olen lukuisia kertoja avannut, millaisilla eri tavoilla oikaisemme ruokapöydässä tai miten olemme minkäkin arjen askareen järjestelleet. Arkeen paluun kunniaksi luvassa on suuri yhteenveto siitä, millä eri tavoilla me olemme arkea helpottaneet.

Motivaatio tällaiseen arjen optimoimiseen, jos näin voi sanoa, ei omalla kohdallani tule siitä, että minulle jäisi askareiden jälkeen mahdollisimman paljon aikaa tehdä tehdä taas jotain lisää tai olla vielä jossain tehokas. Päinvastoin se tulee siitä, että pakollisia tehtäviä järkevöittämällä aikaa jäisi sille, ettei tee yhtään mitään. Ihmiset ovat erilaisia, mutta itse olen palautumisen näkökulmasta introvertti ja minulle on elinehto saada olla myös joutilaasti ilman aikatauluja ja velvollisuuksia ketään tai mitään kohtaan. Sen takia olen niin paljon miettinyt eri tapoja tehdä arjesta vähemmän kuormittavaa ja lempeää.

Tämä lista on minun listani inspiraatioksi teille, mutta mikään yleinen ohjenuora ei suinkaan ole kyseessä, kuinka voisi ollakaan, koska kaikki perheet ovat tilanteineen ja tarpeineen erilaisia. Mutta ehkä joku näistä vinkeistä sopii teillekin ja mielelläni kuulen myös teiltä parhaat käytännöt, joilla teette arkeen erilaisia helpotuksia, järjestelyjä, oikaisuja ja kompromisseja.

Suhtaudumme rennosti ruokaan

Minulle ensimmäisen lapsen syntymästä lähtien paljon tärkeämpää on ollut se, miten syödään kuin mitä syödään. Tällä en tarkoita sitä, että söisimme mitä tahansa, vaan tarkoitan sitä, että minulle paljon tärkeämpää kuin se, pilkonko itse perunat lohikiusaukseen vai en, on se, että me ylipäätään pysähdymme arkenakin rauhassa yhteisen pöydän äärelle syömään. Joskus ruoka on kokonaan itse valmistettu, joskus kokonaan muiden tekemää, usein jotain näiden kahden väliltä, mutta aina eniten minulle merkitsee ruoan äärellä vietetty hetki yhdessä. Toinen kantava ajatukseni on, että ruoalla ei tarvitse olla nimeä eikä aterian aina tarvitse olla lämmin ruoka. Syömme usein arkisin jääkaapintyhjennyspäivinä aterioita, jotka on koottu vähän siitä sun tästä. Hävikkiruoka on todella lähellä sydäntäni (nyt on muuten Hävikkiviikko!), ja tällaisia tähteitä pelastavia aterioita meillä täydentää usein ruokaisa leipä.

Tilaamme isot ruokaostokset verkkokaupasta

Tätä arjen apua en voi tarpeeksi ylistää. Aloin tilata isot ruokaostokset verkkokaupasta esikoisen synnyttyä 4,5 vuotta sitten. Arvaatkaa vain, miten huojentavalta tuntui, kun silloin vielä meille hissittömän talon ylimmässä kerroksessa asuville joku muu kantoi painavat ostokset sisään. Ja yhtä huojentavaa maidot, vaipat, koiranruoat, vessapaperit ja kaikki on yhä edelleen saada kotiovelle maantasolla rivarissakin. Täydennyksiä, unohduksia ja tuoreita erikoisuuksia hankitaan toki perinteisesti kaupasta, mutta kuten sanottu, auttaa isojen satsien tilaaminen arjessa merkittävästi. Myös Lagom Snäkkäreitä löytyy käyttämästämme K-ruoka-verkkokaupasta.

Helpotamme arkea välipaloilla

Vannon välipalojen nimeen enkä pelkästään lasteni takia, vaan itse olen voimakkaasti nälkään reagoivana sellainen, että minulla pitää aina olla kaapissa jotain pientä venyvät ateriavälit pelastavaa. Teen myös sitä, että jos ruoanlaitossa päiväkodin jälkeen vierähtää hetki, annan lapsillekin suosiolla hedelmän, smoothien, pienen leivän, patukan tai sen sellaista, jotta nälkä ei pääse yltymään, vaan kaikki jaksavat odottaa yhteiseen pöytään käymistä.

Lagom Snäkkärit ovat mainioita arjen välipaloja, eväitä, hätävaroja ja aamiaisia. Ullan Pakarin Hyvinkään gluteenittomassa leipomossa valmistetut Lagom Snäkkärit ovat tavallisia näkkileipiä paksumpia ja hyvin ruokaisan ravitsevia. Snäkkäriperheen uutuus, 100 % KauraSnäkkäri, on markkinoiden ensimmäinen kokonaan kaurainen näkkileipä. KauraSnäkkäri ei sisällä lainkaan muita viljoja, vaan 100 % sen viljasta on kauraa. Makeuttamattomana runsaskuituinen KauraSnäkkäri on hyvä pohja oikeastaan mille vain päällisille. Tässä kauranäkkileivän nautin punajuurihummuksella ja kasviksilla (siinä muuten yksi lisävinkki: erimakuiset valmishummukset ovat todella käteviä levitteitä arjessa). Kaikki Snäkkärit ovat gluteenittomia ja biohajoaviin pusseihin pakattuja.

Pidämme aina hätävararuokia kaapissa ja pakkasessa

Ainakin meillä tulee usein arjessa sellainen tilanne, että ei ehdikään tai jaksakaan tai pystykään menemään kauppaan, jos vaikka olo on yhtäkkiä puolikuntoinen tai aikataulut venyvät. Tällaisia tilanteita varten pidän aina kaapissa hätävaroja, pakkasessa ja kuivakaapissa esimerkiksi juuri aina näkkileipää. Uudessa kodissamme on tupla kylmäsäilytys, siis erilliset jääkaappi ja pakastin, mistä olen juuri niin iloinen kuin keski-ikää lähestyvä perheenäiti voi olla. Odotan, että saan oikein maailmanlopunodottajathenkeen täyttää kuivakaapin lisäksi täyskorkean pakastimen. Meidän perheen luottovalmisruokiin ja luottohätävaroihin voisin palata syksyn aikana ihan erillisenä postauksena.

Yritän vaalia iltarutiineja

Minulla on ollut nykyisessä kodissa asumisen ajan, eli nelisen vuotta, iltateerutiini. En osaa edes sanoa, ovatko arki-illat, joina en iltateetä nauti, levottomuuden syy vai seuraus, mutta huomaan heti eron levollisuudessa, jos jätän rutiinin väliin. Vakioannokseni arkisin on iltatee maidolla, kaksi näkkileipää ja seurana sarja ja mies tai omassa rauhassa lukemista. Iltateellä rakastan nauttia siemeniä, rusinaa, omenaa ja kanelia sisältävää MysliSnäkkäriä. Se on hitusen makeampana näkkärinä taivaallista ihan vain juuston sekä omena- ja/tai paprikaviipaleiden ja teen kanssa.

Ulkoistamme kotitöitä tarvittaessa

Ainakin minusta kahden pienen lapsen vanhempana tuntuu, että kotitöitä saa olla tekemässä koko ajan. Siksi välillä on tarpeen helpottaa elämää esimerkiksi siivousavulla. Ikkunanpesun ulkoistamme kerran tai kaksi vuodessa ja viimeksi naapurintyttömme tarjoutui pientä korvausta vastaan autonpesijäksi. Tarjous, josta ei tullut mieleenkään kieltäytyä! Nykyisessä 70-neliöisessä kodissamme en ole koskaan harkinnut robotti-imuria, mutta isompaan kotiin pian muuttaessa seuraan, millaiselta imurointi alkaa siellä tuntua ja voisiko robotti-imurista olla apua. Sen olen ymmärtänyt, että todella monessa kodissa nykyään tällainen arjen apulainen asuu.

Järkeistämme pyykinpesua mahdollisuuksien mukaan

Voihan pyykkihuolto! Se on ollut ehkä isoin kompastuskivi arjessamme viimeisen puolentoista vuoden ajan. Vielä yhden lapsen kanssa pystyimme pitämään selkeän pyykkipäivän, jolloin pyykkäsimme valkoisen, mustan ja värillisen pyykin – silläkin uhalla, että kauluspaitoja roikkui sitten verhotangolla (mikä ihana DIY-kappaverho) ja pyykkitelineet täyttivät saunan, mutta olipahan kaikki vuorokaudessa hoidettu. Kahden lapsen myötä on ollut pakko hyväksyä tiiviimpi pyykinpesutahti. Niin tai näin, yksi selkeä pyykkipäivä on toisinaan hyvä ratkaisu siihen, ettei pitäisikö tänään pestä pyykkiä -askare paina koko ajan takaraivossa, mutta yhtä toimiva taktiikka voi olla vähän jotain joka päivä. Aika näyttää, millaiseksi kodinhoito uudessa kodissa muodostuu, mutta ainakin jatkossa rumbaa helpottaa kuivausrumpu sekä kylpyhuoneen yhteydessä oleva kodinhoitopuoli.

Hyödynnämme kapselivaatekaappiajatusta

Senkin olen kokenut edellämainittua arjen vaaterumbaa helpottavaksi, että tyttöjen päiväkotivaatteet ovat kapselivaatekaappihenkeen keskenään yhteensopivia. Aamuista sujuvamman tekee se, että päiväkotivaatteet ja vapaa-ajan vaatteet ovat selvästi erillisiä, ja että neljävuotias valitsee itselleen mieluisat päiväkotivaatteet jo edellisenä iltana – tällä on oikeasti ainakin meillä iso vaikutus päivän aloitukseen, tunnelmaan ja kiireentuntuun. Yksivuotiaan vaatteet me vanhemmat toki valitsemme, eihän pienempi vielä mielipidettään asuista sanokaan.

Pidämme kalenterin vapaana ohjatuista harrastuksista

Tässä elämäntilanteessa koen helpotusta siitä, että kenelläkään perheessämme ei ole aikaan ja paikkaan sidottuja harrastuksia. Jos ensi keväällä viisi vuotta täyttävä esikoinen jonkin harrastuksen silloin aloittaa, sekin on kerran viikossa ja parin minuutin kävelymatkan päässä kodista. Etenkin arkipäivinä koen illat muutenkin todella lyhyiksi, niin silloin meille sopii useimmiten ihan vain olla ja syödä yhdessä rauhassa. Viikonloppuihin sitten mahtuu enemmän ystävien näkemistä, museossa käymistä ja sen tyyppistä satunnaista ”harrastusta”, mutta viikonloppujakaan emme mieluusti täyteen buukkaa. Luonnollisesti koska tahansa tähän harrastamattomuuteen saa tulla muutos, eli keneltäkään ei tietenkään harrastuksia kielletä, mutta emme myöskään suostu potemaan huonoa omaatuntoa siitä, että emme pikkulapsivuosina täytä kalenteria ohjatuilla harrastuksilla, kun elämässä tapahtuu aika paljon näinkin.

Pyrin edesauttamaan hallinnantunnetta

En tarkoituksella puhu elämänhallinnasta, koska ajattelen, että elämää ei voi hallita, mutta hallinnantunne on minulle arjessa tärkeimpiä tunteita. En voi siis hallita sitä, saako taapero kiukkupuuskan, mutta voin yrittää vaikuttaa siihen, millaisissa puitteissa kiukkupuskan vastaanotan. Jos minulla on henkilökohtaisesti levoton ja stressaantunut olo omista projekteista ja hoidettavien asioiden lista on karannut kilometrinmittaiseksi ja kämppä on kuin hävityksen kauhistus, kimpaannun lasten edesottamuksista paljon enemmän kuin silloin, jos olen päivän päätteeksi saanut kodin päällisin puolin siistiksi ja tärkeimmät asiat hoidetuksi tai edes ylöslistatuiksi. Pyrin edesauttamaan hallinnantunnetta erilaisilla listoilla, muistikirjoilla ja sähköisesti Trellolla, sekä tosiaan vähintäänkin illuusiolla suhteellisen siististä kodista. Perustan ehdottomasti myös uuteen kotiin Monica-kaapin, -hyllyn tai -laatikon, jonne saan pahiten jaloissa pyörivät tavarat sekunnissa piiloon, ja avot, arki tuntuu heti monta astetta seesteisemmältä, vaikka se ei sitä absoluuttisesti olisikaan.

Loppusanoina haluan vielä sanoa, että minä ainakin olen päästänyt irti siitä ajatuksesta, että arjesta tulisi koskaan sen enemmän valmista kuin elämästä yleensä. Juuri, kun olet saanut hoidettua jotain siellä, yllättää toinen asia täällä. Pienet vuotavat nenät eivät kysy aikataulua, lihapullat palavat pohjaan, taas uusi koneellinen odottaa pesemistään. Silti, ja oikeastaan juuri siksi, koen tärkeäksi pysähtyä juuri oman arjen äärelle. Karsia rohkeasti sellaista turhaa, joka ei aidosti omalle perheelle ole sillä hetkellä tärkeää, vaikka sitä yleisesti tärkeänä pidettäisiinkin, sekä toisaalta vaalia juuri omalle perheelle toimivia tapoja.

Olisi ihana kuulla teidän arjen helpotuksista, järjestelyistä ja oikaisuista!