Kiitos todella ilahduttavasta vastaanotosta Kaunis järjestys -juttusarjaan!

Kysyin teiltä Instagramissa Storiesin puolella aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja siellä pari teemaa nousivat ylitse muiden. Todella montaa teistä askarruttaa, miten säilyttää lastenvaatteet. Siksi tartun aiheeseen heti ensimmäiseksi.

Kysymys ei niinkään ole se, miten säilyttää käytössä olevat lastenvaatteet, vaan se, miten hallita lastenvaatteiden jatkuvaa kiertokulkua. Miten säilyttää lastenvaatteet, jotka ovat käyneet yhdelle pieneksi, mutta jotka haluaa säästää odottamaan seuraavaa käyttäjää? Entä seuraavan koon vaatteet, jotka eivät vielä ole käytössä? Miten tämän kiertokulun hallitsemisesta selviää?

Ensinnäkin on hyvä aloittaa tiedostamalla, että tässä asiassa on myös koulukunta, joka ei säästä vaatteita – sekin on mahdollista ja harkinnan arvoista! Tiedän monia, joilla on jo tai myöhemmin toiveissa sisar, mutta silti kaikki vaatteet ja tarvikkeet on laitettu heti kiertämään. Näin toimivat ovat usein harjaantuneita second hand -shoppailijoita. Heillä pyörä pyörii koko ajan joka päästä: he paitsi luopuvat pieneksi käyneestä myös tekevät koko ajan uusia edullisia löytöjä tilalle. Tämä taktiikka sopii sellaisille, jotka jaksavat säännöllisesti ylläpitää systeemiä, joille kierrätys on luonteva elämäntapa, ja jotka ovat ehkä suurpiirteisempiä siinä, minkätyylisiä ja -värisiä vaatteet ovat. (Mikä on siis ehdoton plussa tässä asiassa verrattuna meihin, jotka etsimme legginssejä Pantone-värikartan kanssa.)

Itse olen säästänyt esikoiselta ihan kaiken. Koska olen tarkka tyylistäni ja tiesin, että toivomme toista lasta, minulle oli selvä ratkaisu ostaa kaikki kerralla mieluisana ja säilyttää kaikki sitten palvelemaan seuraavaa. Etenkin, koska löysin niin vähän sopivaa second handinä, tuntui uutena ostetun tavaran säilyttäminen seuraavalle alusta asti ehdottoman tärkeältä.

Meillä kiertokulku toimii säilytyskassien avulla. Kaikki pieneksi käyneet, seuraavaa käyttäjää odottavat vaatteet, ovat meillä säilytyskasseissa. Näitä säilytyskasseja pidetään eteisen ylähyllyllä ja lämminvarastossa, toisinaan niitä on mahtunut lasten omaan kaappiinkin. Yhdessä kassissa on vain yhden kokoluokan vaatteita ja asusteita: ei koskaan vauvan ja kolmevuotiaan sekaisin. Näin säilytyskasseissa säilyy logiikka ja pystyn aina ottamaan seuraavan satsin helposti käyttöön.

Vauvatarvikkeet, kuten syöttötuolin sitteriosat, olemme niin ikään säilyttäneet lämminvarastossa vetoketjullisissa säilytyskasseissa, Clas Ohlsonin isoissa säilytyslaukuissa. Kuvassa näkyvät pienemmät säilytyskassit ovat aikoinaan Ordning & Redalta hankitut, mutta vastaavia löytynee googlaamalla. Suosin säilytyskasseja, koska niiden kanssa on helppo toimia, ne eivät vie tyhjänä tilaa ja toisin kuin laatikot, ne joustavat hieman, jos mahtuminen kaappiin tai hyllylle on siinä ja siinä.

Tämän kerrottuani ei siis ole olemassa mitään mystistä salaisuutta, jolla lastenvaatteiden kiertokulku hoituisi itsestään – on vain ratkaistava, miten ja mihin vaatteet oman kodin tilat huomioiden säilöö.

Lastenvaatteiden säilyttämisessä kannattaa hyödyntää koko kodin kuutiot. Saisiko vaatehuoneeseen tai yleiskaappiin vielä yhden ylähyllyn? Koska kierron välillä on vähintään joitain kuukausia, voi väliaikainen säilytyspaikka olla vähän epäkäytännöllisempikin. Myös sängynaluslaatikoita kannattaa harkita ratkaisuna lastenvaatteiden väliaikaiseen säilyttämiseen.

Tämä suosikkiperiaatteeni tuntuu tärkeältä tässäkin yhteydessä kirjoittaa: kaikki vaikuttaa kaikkeen! Entä jos kääntäisit haasteen lastenvaatteista muuhun kotiin. Omistatko puolet enemmän liinavaatteita kuin mitä oikeasti käytät? Tai syövätkö vuosia pölyyntyneet leipägrillit ja fonduepadat varastosta hyllyjä?

Me esimerkiksi luovuimme kesänaikaisessa raivauksessa rinkoista, jota emme olleet käyttäneet seitsemään vuoteen emmekä olleet aikeissa enää käyttääkään. Kaksi rinkkaa vapautti tilaa ainakin kahdelle säilytyskassille.

Vaikka lastenvaatteiden kiertokulun hallitseminen on ihan todellinen, minutkin usein hulluksi tekevä loputon työ, näen haasteessa myös mahdollisuuden. Pakko on paras muusa -henkisesti mekin viimeisen raivauskierroksen teimme, ja sen lisäksi, että lastenvaatteet mahtuvat nyt paremmin, on minulla keveämpi olo muutenkin. Ei siis ole ollut ikävä rinkkoja, eikä tule. Sinun ”rinkkasi” voivat olla jotain ihan muuta.

Onko lastenvaatteiden ja -tarvikkeiden säilyttäminen seuraavalle sitten kannattanut? Minusta ehdottomasti on. Tuntuu ihanan helpolta vain napata säilöstä seuraavat vaatteet. Toki meillä kierrättäminen korostuu siksi, että molemmat ovat suurin piirtein samaan vuodenaikaan syntyneitä tyttöjä – sattuma, jota ei tietenkään mitenkään voinut ennustaa. Erilaisessa tilanteessa, jos minulla olisi pino kukkamekkoja talvella senkokoiseksi venähtäneelle pojalle, ajattelisin todennäköisesti, että säilyttäminen on ollut hullun hommaa. Tai en välttämättä, olisihan käytössä kuitenkin edelleen tarvikkeet, unisex-ulkoiluhaalarit ja sen sellaiset tarpeet.

Yhtä kaikki sanoisin, että tätä haastetta kannattaa lähestyä tilanteen mukaan. Jos ei kerta kaikkiaan ylimääräistä säilytystilaa ole, ottaisin käyttöön jatkuvan kierrätyksen taktiikan. Isompaan asuntoon ei lastenvaatteiden takia kannata muuttaa – jo yhden keskivertohelsinkiläisneliön hinnalla, 4686 eurolla, saa aika monta päiväkotipaitaa. Vauvavaiheen jälkeen tilanne myös helpottuu, kun sitteri- ja lelukaarityyppisiä isoja tarvikkeita ei ole enää ole, ja kun tietyn koon vaatteet ovat käytössä pidempään.

Suosittelen myös ennakoimaan vain sen verran, kun on mahdollista säilyttää. Vaikka ihannetilanteessa kaikki tulisi hankittua hyvissä ajoin vaikkapa aleista, niin jos ei ylimääräistä säilytystilaa ole, hyväksy tilanne, ja osta vain heti käyttöön tulevia vaatteita. Kenties vaatteet voivat myös kätevästi kiertää läheisten lasten kesken.

Toivottavasti tästä oli yhtään hyötyä ja kerrottehan kommenteissa, jos olette löytäneet muita ratkaisuja lastenvaatteiden kiertokulun hallitsemiseen. Ajankulun äärelle herkistyminen kuuluu tietysti prosessiin – tämäkin pitsimekko on nyt pakattu ja tilalle syksyinen nallehaalari otettu.