*Museosisäänpääsy ja Food Walk -kortti saatu, Visit Turku
Terveisiä viikonloppulomalta Turusta! Hyppäsimme lauantaiaamupäivällä autoon ja starttasimme kohti länttä minuttia (!) ennen aikataulua, mikä kirjataan tällä porukalla elämän tähtihetkiin ja onnistumisiin.
Olin varannut meille lounaaksi pöydän Tiirikkalasta, jonka muistin jo aikaisemmilta kerroilta olevan ihanan tunnelmallinen. Muutenkin tällä kokoonpanolla kahvilalounaat lapsen croissantteineen ovat varmoja.
Tiirikkalasta jatkoimme kävelylle Aurajoen varteen. Varför Paris vi har ju Åbo lunasti täysin odotuksensa ja myös syyskuu tarjoili parastaan: aurinko paistoi ja ihmisiä söi vielä ulkona todella kuin Pariisissa konsanaan. Ihanaa!
Kävelyn jälkeen poikkesimme Turun pääkirjaston lastenosastolle lepuuttamaan jalkoja ja lukemaan muutaman satukirjan. Kauniit, historialliset ja muuten kivat kirjastot ovat muuten ihan aliarvostettuja nähtävyyksiä ja matkakohteita, etenkin kun katsoo, millaisia paikkoja maailman upeimpien kirjastojen listalla on.
Kirjastosta matkamme jatkui Forum Kortteliin. Emme olleet shoppailutuulella, mutta kun olimme menossa Leipomo Gryniin kahville ja pullalle muutenkin, poikkesin katsomaan PUF Design Marketin ja Kukuti-lastenliikkeen (josta löytyikin yksi lahja) sekä Leluliike Casagrandeen (josta pieni päättäväisesti valitsi matkamuistoksi vesivärit). Samassa yhteydessä on myös Turun DOTS…, joka on ihana, myös Helsingin Fredalla sijaitseva, vaateliike.
Tutkimattomia ovat kolmevuotiaiden tiet, mutta tällä kertaa pienelle matkalaiselle ei pulla maistunut, vaan hän toivoi jäätelöä, mistä nyt ei lomalla, syksyisellekään, voi kieltäytyä. Onneksi olitte vinkanneet Hansakorttelin Gelateria Nuvolesta, ja samalla hän pääsi yläkerran Pikkuli-leikkipaikkaan.
Iltapäivällä menimme hengailemaan hotelliin (josta lisää myöhemmin) ennen illallista. Turussahan hyviä ravintoloita on paljon, ilahduttavan paljon, melkein masentavan paljon!
Voisin lähteä Turkuun kahdeksi viikoksi vain syömään aikuisten kesken. Aikaisemmin olemme nauttineet illalliset Mamissa, Ludussa ja Tintåssa, mutta listalla on vielä ainakin Kaskis, Nerå, Blanko, Hügge, Kakolanruusu, Kuori, Karu Izakaya, Smör, Pinella, Nooa, di Trevi, E. Ekblom ja Bassi.
Perheenä illallisvalintamme kohdistui kuitenkin italialaiseen – kuinkas muutenkaan. Kaverin puolesta kyselen, mutta kuka onnistuu syömään ruokaympyräni on pasta ja pitsa -lapsen kanssa muualla kuin italialaisessa.
Päädyimme suosituksestanne Paniniin ja se oli täydellinen valinta: aikuistenkin makuun tyylikäs mutta samalla rennon lapsiystävällinen – sellainen kodikas ja perhehenkinen niin kuin italialaiset ravintolat parhaillaan ovat. Pitsat olivat erinomaisia, kaikenikäisten mielestä. Ravintolassa oli lauantai-iltana kova kuhina, joten suosittelen sekä pöytävarausta että ei-niin tiukkaa aikataulua.
Illallisen jälkeen oli tunnelmallista kävellä pienessä tihkussa lämpimän suihkun kautta hotellisänkyyn lukemaan Herkusta koukkaamiani syyskuun muotiraamattuja.
Sunnuntain hotelliaamiaisen jälkeen kävelimme Aboa Vetus & Ars Nova -museoon*, joka yhdistää historian, arkeologian ja nykytaiteen. Me valitsimme käydä lasten kanssa Aboa Vetuksen puolella ihmettelemässä keskiaikaisen Turun raunioita, mikä olikin kiinnostavaa, sillä kyseessä on maan alta löydetty kaupunginosa ja Suomen ainoa arkeologinen museo.
Myös paikan museokauppa on hauska niin kuin museokaupat yleensä ovat (yksi lahja löytyi sieltäkin, jo joulusellainen). Samassa yhteydessä on M Kitchen & Café, jonka suosittu brunssi oli ainakin sunnuntaina olan yli kuultuna loppuunmyyty. Jos museokäyntiin haluaa yhdistää brunssin, se kannattaa siis varata.
Museolta jatkoimme sillan yli tois pual jokke (myönnän: jouduin todellakin helsinkiläisenä goolaamaan tämän, että menee oikein päin) Cafe Art -klassikkoon nauttimaan Food Walk -kortilla* kahvit ja kakkupalat. Cafe Artissa oli vielä ihanampi tunnelma kuin muistin. Aikuisten kesken kahvila suorastaan vaatisi jäämään lukemaan kirjaa tai keskustelemaan henkeviä (ei sillä, ettei väittely glitteripipon pukemisesta on olisi henkevää).
Iltapäivällä ennen kotiinlähtöä oli tietenkin pakko vielä nähdä Kupittaan Seikkailupuisto, kun sääkin jälleen suosi. Raikas ilma ja reippailu oli myös takuuvarma tapa nukuttaa takapenkki koko puolentoista tunnin kotimatkaksi. Totesin muuten saman kuin totesin Tampereen-matkallakin: ajo molempia motareita pitkin tuntui jotenkin todella nopealta ja kivuttomalta, helposti vain yhdenkin yön ajamisen arvoiselta.
Paljon teimme – ja paljon jäi tehtävää ensi kertaan, eli emmeköhän palaa Turkuun vielä monta kertaa uudestaan. Joitakin asioita olemme toki Turussa kokeneet kahdestaan, mutta niin monta vuotta sitten, että otamme mielellään uusintaa perheenä pikkuhiljaa.
Listalla tulevaisuutta varten on ainakin Turun Linna, Vanhan Suurtorin alue, Kauppahalli, Apteekkimuseo ja Cafe Qwensel, Turun taidemuseo ja Cafe Victor, uusi paljon puhuttu Kakolanmäen Funikulaari, Wiklundin Walo Rooftop Bar, Gaggui-kahvila sekä Forum Marinum.
Lisäksi te suosittelitte Vartiovuorenmäellä ja Samppalinnanmäellä käyskentelyä, jossa jälkimmäisessä on pieni leikkipuistokin, sekä keskusta-alueella Puolalanmäen leikkipuistoa hienoin näkymin. Itse suosittelen sisustuksennälkäisille Aveliaa Ruissalon telakka-alueella.
Kiitos teille ihan loistavista Turku-vinkeistä – säästitte meiltä pitkän googlaustovin! Toivottavasti moni saa tästä #viehättäväkohde-jutusta kivoja ideoita Turkuun suuntautuvaan kotimaanmatkailuun. Jälleen kerran voi todeta, että kyllä kannatti pieni irtiotto kotoa. Tunne on sama kuin aina ennenkin: ihan kuin olisi ollut pidemmälläkin lomalla, vaikka etäisyys oli 150 kilometriä ja matkan pituus yksi yö.
