Kaupallinen yhteistyö, Turvallisuus-ja kemikaalivirasto ja Asennemedia
Joulu lähestyy ja pukille lähtee toinen toistaan liikuttavampia toivekirjeitä. Meillä ei yksivuotias tietenkään vielä osaa itse toivoa mitään, mutta 4-vuotiaalla on jo tietenkin mieltymyksiä ja kiinnostuksen kohteita.
Jo syksyllä, kun isosisko kertoi ihastuneensa johonkin uuteen leluun tai leikkiin, ehdotin, että hän voisi jäädä pohtimaan, onko mieliteko oikeasti tärkeä, sellainen, jota voisi toivoa myöhemmin joulupukilta. Näen tässä tavassa jotain minulle kohtuullisuuden vaalijana tärkeää. En suoraan kiellä tai teilaa, unelmointi on ihanaa eikä niin vakavaa. Lisäksi minusta on äitinä kiva saada tietää, mitä tyttäreni mielessä milloinkin liikkuu, onko se yksisarvisia vai prinsessoja vai pikkuautoja. Usein toiveet myös tulevat ja menevät, siksikin oikeasti tärkeät alkavat ajan kanssa erottua joukosta.
Samanaikaisesti koen tärkeäksi jutella lasten kanssa pienestä pitäen, kuinka kaikkea ei voi saada, vaikka maailma on pullollaan ihania leluja: ei rahan, ei ympäristön eikä tilan näkökulmasta. Tätä käsittelin meidän lastenkirjassammekin ja tämän kanssa olen monen teistäkin ymmärtänyt tasapainoilevan. Omaa rakasta lasta, lastenlasta tai kummilasta haluaa ilahduttaa paketilla, joka saa silmät säihkymään ja joulun taian konkretisoitumaan, mutta ajanmukaisella tavalla.
Aina silloin, jos lahjaksi antaa lelun, on myös turvallisuus tärkeä muistaa. Olen itse äitinä toisissa asioissa suurpiirteinen, toisissa tarkka – turvallisuus kuuluu jälkimmäisiin. Siksi lähdin niin mieluusti mukaan Turvallisuus- ja kemikaaliviraston kampanjaan muistuttamaan lelujen ikärajoista. Joulukiireissä on inhimillistä unohtaa yhtä sun toista, joten siksi koen, että tämä tulee varmasti monelle meistä tarpeeseen käydä vielä varmuuden vuoksi lelujen turvallisuutta läpi.
Leluja ostaessa kannattaa aina noudattaa ikäsuosituksia. Erityisen tärkeää on, ettei pienille lapsille anneta isojen lasten leluja – alle 3-vuotiaiden lasten leluille onkin aina tiukemmat turvallisuusvaatimukset.
Tämä vaatii muuten tarkkaavaisuutta myös nykyisten lelujen kanssa, etenkin, jos eri-ikäiset sisarukset jakavat huoneet. Meillä olen tehnyt niin, että olen laittanut laatikoihin ylös kaappiin pieniä osia sisältävät lelut. Näin niihin ei pääse käsiksi 1-vuotias, mutta ei myöskään 4-vuotias omin päin. Siinä voisi muuten äkkiä niin sanotusti leikki-inspiraation iskiessä unohtua se, että pikkusiskon seurassa ei saa pieniä osia sisältävillä leluille leikkiä, vaan ne leikkihetket on katsottava meidän vanhempien kanssa erikseen. Samoin kynät säilytän ylhäällä, koska sehän on aivan klassikko löytää pikku Picassot keskenään muraalia taiteilemasta.
Mikä sitten on turvallinen lelu? Sellainen, joka on turvallinen lasten leikeissä koko lelun käyttöiän ajan. Lelun rakenteen pitää olla riittävän kestävä, eikä lelu tai sen osat saa aiheuttaa esimerkiksi tukehtumis- tai kuristumisvaaraa. Myöskään leluista ei saa lähteä niin kovaa ääntä, että se vahingottaisi lapsen kuuloa, eivätkä lelut saa sisältää lapsen terveyttä vaarantavia kemikaaleja.
Lelujen tilaamisesta ulkomailta kannattaa käyttää harkintaa ja suosia vain luotettavia tahoja, joilta löytyy yhteystiedot – pelkkä fi-päätteinen osoite ei vielä takaa mitään. Myös tuoteväärennösten kanssa on hyvä olla tarkkana. Lelun, niin kuin muidenkin tuotteiden, kopioiminen rikkoo lakia ja silloin on perusteltua olettaa, ettei myyjä niin välitä turvallisuudestakaan, jos lakia rikotaan jo kopioimisen osalta. Jos lelun hinta kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se todennäköisesti onkin sitä ja hyvin mahdollisesti kopio. Turvallisinta on suosia ainoastaan alkuperäisiä leluja.
Tätä en itse tiennyt: turvallisuuden varmistaminen on valmistajan vastuulla, eikä viranomainen tarkista leluja ennakkoon, ainoastaan jälkikäteen pienelle määrällä leluja, jos riskiä on syytä epäillä. Jos lelussa huomaa turvallisuuspuutteita, asiasta kannattaa aina ilmoittaa ostopaikkaan ja Tukesiin tällä lomakkeella.
Olen tosi iloinen, että lapsilla on vihdoin leikkitilaa kunnolla käytössä, ja että leikkihuone muutenkin on mattoa ja julisteita vaille valmis. Tytöt nimittäin olivat kokonaiset pari kuukautta ilman leikkihuonetta, kun tilasta oli muutossa pakko tehdä varasto. Totta kai haimme huoneesta aina yksittäisiä leluja ja lelukoreja olohuoneen puolelle, mutta se ei suinkaan ollut sama asia kuin päästä itse vapaasti leikkimään kaikkien omien tuttujen lelujen kanssa omassa rauhassa.
Yllättävän hyvin tuo kaksi kuukautta meni, mutta kun portit vihdoin avautuivat, kyllä oli tytöillä omien lelujen kanssa riemukas jälleennäkeminen. Se on ihan oikeasti toimiva kikka, että jonkun lelun laittaa välillä ”jäähylle” ja tauon jälkeen lelu tuntuu kuin uudelta. Lapsilla oli kuin varaslähtö jouluun, kun isompi avasi laatikoitaan ja kiljahteli riemusta. Äiiitii, muistatko, tämäkin, iiiihana!
Myöhemmin samana iltana tunteet alkoivat olla jo niin suuria, että päästiin klassiseen jokaisen lapsiperheen tunnistamaan tähtihetkeen: siihen, kun tuhannesta lelusta molemmat halusivat leikkiä juuri sillä yhdellä samalla kärryllä. Siinä vaiheessa ei voi enää muuta kuin nauraa draamantajulle ja nukkua yön yli kohti seuraavia leikkejä.
Olen tosi ilahtunut, miten kiinnostuneita tytöt ovat leikkimään toistensa kanssa, vaikka ikäeroa on kolme vuotta – ainakin näin toistaiseksi. Siksi päädyimme yhteisiin huoneisiin, yhteiseen leikkihuoneeseen ja yhteiseen nukkumishuoneeseen erillisten huoneiden sijaan.
Aika näyttää, kuinka kauan tätä kestää, mutta mikä nyt ei lapsiperhe-elämässä olisi vaihe. Toistaiseksi kuitenkin siskokset pyörittävät deliään aivan yhtä sattumanvaraisella palvelulla kuin ennenkin. Nykyinen liiketoimintamuoto on (valikoimaltaan sekatavarakauppaa muistuttava) kirjakahvila. Saisiko olla palikat alla Carbonara tai lorukirja maidolla ja sokerilla?
