Kaupallinen yhteistyö, Two Oceans ja Asennemedia

Olen tosi pitkään odottanut, että pääsen rapujuhlien kimppuun. Että pääsen ensinnäkin järjestämään kivan illan ja vielä jakamaan sen kanssanne. Nimittäin rapujuhlista voi tehdä omannäköiset, vaikka kyseessä perinteinen instituutio onkin.

En tiedä, olenko koskaan nähnyt rapujuhlia, joissa ei olisi punaisia somisteita. Itse halusin lähestyä asiaa päinvastaisesta näkökulmasta: antaa ravuille kunnian olla juhlien ainoa punainen keskipiste.

Usein rapujuhlista ensimmäisenä mieleen tulee juuri punaisensävyinen ja helangårinkuuloinen Skandinavia. Omat mielikuvani taas laukkasivat valtamerille valkoisiin koralleihin, rantahiekan beigeen ja meren siniseen.

Olen jostain syystä hyvin mieltynyt piirrettyihin äyriäisiin, niitä on meillä keittiössä taulunakin. Voitte siis kuvitella onneni, kun löysin näin omantyyliset valko-beiget rapulautasliinat ja vielä myöhemmin niille korallinnäköiset servettirenkaat kaveriksi.

Antoivatpa rapujuhlat myös ihanan syyn kaivaa kattauslautaset kaapista. Terästä valitsin lisäksi tarjoiluastioihin: ravut pääsivät kerrosvadille, alkusuupalat tarjoilulusikoille ja ravun perkeille varasin teräksisen coolerin. Ja jos ihmettelette pöydän pieniä pisteitä, ne eivät ole konfetteja, vaan niin tiheään tahtiin puista lentäneitä en tiedä mitä, ettei niitä vastaan voinut taistella.

Molemmissa kimpuissa, sekä itse hankkimassani että ajatuksia lukeneen tuliaistentuojan kimpussa, oli valkoisia kukkia ja rapujuhliin sopivasti kaikenlaisia tillimäisiä haituvia.

Lisäksi varasin pöytään paksuja laadukkaita kertatäyttölautasliinoja käsille ja kaulureiksi, samoin käsille vielä pieniä kosteita pyyherullia, valkoisia kaikki.

Alkusuupalana tarjosin tarjoilusikoilta siikacevicheä, johon tuli graavisiikaa, punasipulia, valkosipulia, limenmehua, korianteria, mustapippuria, suolaa ja sokeria. Cocktail-laseista tarjoiltuihin alkusalaatteihin laitoin majoneesissa pyöriteltyjä salaatinlehtiä, sitruunassa, suolassa ja pippurissa maustettua avokadoa, suikaleeksi leikattua avomaakurkkua, Västerbottens-juustoa, kevätsipulia, herneenversoa ja oman maan yrteistä tehtyä yrttiöljyä.

Lisäksi valmistin tahnaksi lohiskagenia savulohesta, tillistä, kevätsipulista, majoneesista, ranskankermasta, dijonsinapista, suolasta, pippurista ja sitruunasta.

Sitten päästäänkin asian ytimeen, rapuihin. Kuulutteko te rapuja voin vai majoneesin kanssa syövään joukkoon?

Itse syön rapuleipäni aina tilillä, sitruunalla – ja majoneesilla. Nyt tarvitsen taas viisauttanne, mutta eikö se niin ole, että voi on enemmän suomalainen tapa, kun taas majoneesi ruotsalainen? Tarjolle laitoin toki molempia.

Juomana nautimme kylmää Two Oceans Sauvignon Blancia. Kuivana, raikkaana ja hedelmäisenä valkoviini sopii mainiosti äyriäisten- ja kalantäyteiseen rapupöytään, samoin Vuoden viinit -kilpailun menestyjää suositellaan seurusteluviiniksi sekä kanan ja salaattien kanssa.

Loppuillasta siirryimme keskitäyteläiseen Two Oceans Shiraz -punaviiniin kädenojennuksena lähestyvälle syksylle – kohtahan se nimittäin on viininpäiväntasaus. Marjainen ja mausteinen, niin ikään palkittu viini on miellyttävä ja helppo mihin vain syksyn juhliin ja buffeepöytiin. Molempia viinejä saa kolmen litran hanapakkauksena. Two Oceans on saanut nimensä kotiseudultaan: Etelä-Afrikasta, jossa Intian ja Atlantin valtamerten raikkaat tuulet kohtaavat, joten minä ja viini olimme mielikuviemme kanssa hyvin samoilla aaltopituuksilla.

Snapsien perään tässä seurueessa ei ollut kukaan, mutta kivennäisveden halusin tarjota drinkkimäisesti: huurteisista siroista laseista jääpalojen, sitruunalohkon ja sitruunamelissalehtien kanssa. Jälkiruoaksi oli punainen, illan ainoa toinen rapuväriteemanmukainen, marjamoussekakku – konditorian, saanen tarkentaa, sillä emännöintitaitoni loppuvat viimeistään jälkiruoan kohdalla.

Täytyykin myöntää, että minulla on vielä hieman harjaantumista juhlien järjestämisessä. En stressaa turhia enkä varsinkaan pyri täydellisyyteen, vaan menen mieluusti sieltä, mistä aita on, jos ei matalin, niin matalahko. Nytkään en tehnyt paljoa mitään, sillä ravut ja kakku olivat valmiina ja alkupalat vaativat pelkästään raaka-aineiden sekoittelun, mutta silti olin pää pyörällä kauppalistojen, muistettavien ja miltei täysin kesken loppuneen jääkaappitilan kanssa. Miten suburbian kotirouvat saavat kaiken entertainingin näyttämään niin helpolta?

Joka kerta järjestely on kuitenkin vaivan väärti – vieraiden takia tietenkin. Sain pöydän ääreen parhaan tätikerhon: Ullan, Noora K:n ja Noora H:n. Tätikerholla laitetaan järjestykseen kaikki lukusuosituksista sisustuspulmiin ja ihmissuhteista uran kehittämiseen.

En hahmota, kuinka paljon teillä saattaa olla ikävä Noora & Noora -blogia, kun itse saan olla Noorien kanssa linjoilla päivittäin. Mutta jos ja kun on, Noorilla on nykyään Facebookissa tosi kiva ryhmä, jossa niin ikään vaihdetaan vinkkejä kaikesta mahdollisesta parhaasta t-paidasta Tukholman ravintolasuosituksiin. Noora & Noora -Facebook-ryhmään ei muuta vaatimusta ole kuin koko nimellä ja tunnistettavalla kuvalla oleva profiili – ja mahdollisesti pistokoe Ruotsin-kuninkaallisista.

Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholia koskeva kommentointi on kielletty, mutta muu keskustelu on tavalliseen tapaan tervetullutta.