Meitä ei tänään haitannut maaliskuun ensimmäisen räntäsade, vaan käytimme tilaisuuden hyväksi suuntaamalla vihdoinkin pitkään listalla olleeseen Luonnontieteelliseen museoon.
Museoissa käyminen on minusta ihan täydellistä sadesunnuntain tekemistä. Jos museoissa käy muutamankin kerran vuodessa, suosittelen lämpimästi Museokorttia. Siinä säästää toki rahaakin, mutta ennen kaikkea Museokortti tuo minusta museoissa käymiseen ihan omanlaistaan rentoutta ja spontaaniutta. Varsinkin lasten kanssa rima madaltuu huomattavasti: Museokortin kanssa ei tarvitse miettiä, saako käynnilleen varmasti tarpeeksi vastinetta. Jos pienten kanssa tapahtuu jotain odottamatonta, voi aina piipahtaa uudestaan.
Saman yritän muistaa omalla kohdalla. Jos vaikka keskustassa on ylimääräistä loppuaikaa puolisen tuntia, miksi sitä ei käyttäisi edes pienenkin näyttelyn katsomiseen ja virkistäymiseen. Toki suunnitelmallisestikin korttia kannattaa hyödyntää, sillä kun pääsee yhteensä 300 museoon ympäri Suomen.
Luonnontieteelliseen museoon palatakseni: paikka on kertakaikkisen huikea elämys niin aikuisille kuin lapsille. Jo rakennus itsessään on vierailemisen arvoinen, puhumattakaan näyttelyistä. Luonnontieteellisessä museossa pääsee näkemään vaikka mitä: elämän monimuotoisuutta ympäri planeetan eri aikakausina, eri mantereilla ja eri vuodenaikoina, dinosaurusten luurankoja, Suomen luontoa ja monipuolisesti eläimiä kalastavasta jääkarhusta eukalyptusmetsän koalaan.
Muistin, että Luonnontieteellinen museo on hieno, mutta en sitä, kuinka hieno. Tai toisaalta miten olisin voinut muistakaan, sillä museota on uusittu ja näyttelytkin ovat vaihtuneet. Jatkossa Luonnontieteellisessä museossa tulee varmasti käytyä lasten kanssa joka vuosi. Niin upeasti kokonaisuus on koottu ja niin tärkeä aihe on.
Vaikka lapsiseurueessa ei olekaan mahdollisuutta jäädä lukemaan jokaista tietoiskua, jo poiminnat siellä täällä vetivät nöyriksi, ja saivat kunnioittamaan luontoa ja planeettaamme entistä enemmän. Jotenkin se tuntuu täysin surrealistiselta, kuinka lyhyessä ajassa me olemme tuhonneet maapalloa, kun aikajänne esimerkiksi dinosauruksiin on parisataa miljoonaa vuotta.
Luonnontieteellinen museo teki yhtälaisen vaikutuksen kuin taidenäyttely, mutta aivan eri tavalla. Elämän historian tutkiminen laittoi kaikki uuteen perspektiiviin ja todella muistutti omasta pienuudesta. Toimiva mielikuvaharjoitus seuraavan Instagram-selfiekriisin kanssa voisi olla kulkea ajatuksissa jonnekin mammutin alle: ehkä se oma vähän vinksahtanut ilme ei tässä kokonaisuudessa olekaan niin hirveän iso juttu.
Museo on esteetön, joten sinne voi hyvin mennä vaunujenkin kanssa. Moni jättää vaunut sisääntuloaulaan, jossa niille onkin parkki, mutta sen ei pidä antaa hämätä: näyttelyissä voi myös liikkua vaunuilla. Kerroksia pääsee vaihtamaan hissillä. Museon ensimmäisessä kerroksessa on syöttötuolein varusteltu kahvila ja neljännessä kerroksessa saa syödä omia eväitä.
Luonnontieteellinen museo on todellakin #viehättäväkohde, ihan mieletön kotimainen helmi, jota lämpimästi suosittelen niin pääkaupunkiseutulaisille kuin kauempaakin tuleville.
