Kiva nähdä taas! Keräilen yhteen kuulumisia. Viime aikoina ison osan resursseistani on vienyt yksi projekti, jossa olen mukana. Olen todella innoissani siitä, ehkä liiankin. Käyn tällä hetkellä aikamoisilla ylikierroksilla, kun ideoita ja ajatuksia pukkaa yötä myöden. Pääni on kuin läppäri, jolla on kymmeniä välilehtiä auki. Projektin takia olen ehtinyt olla vähemmän läsnä omissa kanavissani, mutta yritän löytää aikaa myös teille kirjoittamiselle.
Ajankäytöstä puheen ollen olen ollut todella tyytyväinen Maaret Kallion Lujasti lempeä -kalenteriin. En ole koskaan osannut kirjoittaa päiväkirjaa, mutta huomaan pitäväni siitä, että käytössäni on kalenteri, joka inspiroi merkitsemään muistiin myös joitain tuntemuksia eikä pelkästään hammaslääkärimerkintöjä. Niitäkin kyllä on – pian alkaa Invisalign-hoito! Kalenterissa on paljon Maaretin viisaita, lohduttavia ja ajatuksia herättäviä sanoja vuoden varrelle.
Televisiosta katsomme tällä hetkellä Exit-sarjaa Areenasta, ja nimenomaan norjalaista Exitiä, sillä sarjasta on tehty suomalainenkin versio. Tositapahtumiin pohjautuva sarja kertoo neljästä rikastuneesta oslolaisesta finanssihaista. Sarjan päähenkilöt ovat hyvin häpeilemättömiä ja sarjan katsominen suorastaan välillä etoo. Se kai on tarkoituskin! Rahalla voi ostaa luksuslukaaleja, päihteitä ja seuraa, mutta ei selvästikään onnellisuutta, tyytyväsyyttä ja tasapainoa. Vastenmielisyydestään huolimatta sarja on hyvä ja koukuttava – suosittelen! Uudet kolmannen tuotantokauden jaksot tippuvat parhaillaan Areenaan.
Podcast-rintamalla törmäsin mielenkiintoiseen aiheeseen Afterworkin jaksossa 235. Mitä jos oman sisaruksen kanssa ei tule toimeen? (Afterwork on nykyään maksumuurin takana Podimon alla.) Aihe on mielestäni valtavan mielenkiintoinen ja sellainen, jota olen paljon pohtinut. Olemme molemmat mieheni kanssa ainoita lapsia. Siksi kai kuuntelen korvat höröllä sisarussuhteista, koska itselläni ei ole niistä henkilökohtaista kokemusta.
Olen huomannut, että yksi hartaimmista toiveistani elämässä on se, että lapseni olisivat aikuisenakin toisilleen tuki, turva ja ilo. Mutta eihän asia ole mitenkään omassa kontrollissani. Voin korkeintaan yrittää tehdä parhaani sen suhteen, että kohtelen kaikkia lapsia tasapuolisesti, ja että yritän mahdollistaa sisarussuhteille terveen, reilun ja hengeltään hyvän pohjan. Mutta mitä vaan voi käydä, kun on ihmisistä kyse. Kiitos Afterworkille tämän mielestäni aika vaietun aiheen käsittelemisestä. Veri ei tosiaan aina takaa läheisyyttä tai välttämättä edes välejä ylipäätään.
Tänään meillä kävi kotona toimittaja ja valokuvaaja tekemässä juttua lastenhuoneen järjestyksestä. Laitoinkin storyyn edellisenä iltana sotkuista videon, että voitteko uskoa, että tänne ollaan tulossa huomenna tekemään juttua lastenhuoneen järjestyksestä. Mutta oikeastaan juuri tähän järjestys perustuu.
Kuten aina muistutan, järjestys ei takaa ainaista siisteyttä. Sehän on itsestäänselvää, että lapsiperhearkeen kuuluu elämä! Mutta sen järjestys takaa, että sitten kun alkaa siivota, siivoaminen käy sutjakasti. Silti kyllä mietin, että olen minäkin omituinen. Välillä murehdin vaikka mistä jonninjoutavista asioista ja sitten tällaisista asioista, joisi voisi vaikka ottaakin vähän painetta, en osaa lainkaan stressata.
Jutuntekopäivä oli todella mukava ja leppoisa. Kerron sitten, kun lehti ilmestyy. Jutun pitäisi tulla ulos kesällä, joten asuna päädyin collegemekkoon. Mekko sopii ajankohtaan ja toisaalta college tuntui itselleni luontevalta ja tarpeeksi casualilta juttuun, joka kuvattiin kotona ja jonka kuvissa leikin lapsen kanssa. (Ei siis korkkareita ja pikkumustaa.)
Oli kyllä kiva päästä puhumaan lempiaiheista: järjestyksestä, lasten tavarakasvatuksesta, kierrättämisestä, arjen sujuvuudesta ja tärkeisiin asioihin keskittymisestä. Tavaranhallintaan liittyen pian onkin aika käydä läpi lasten vaatekaapit, kun sesonki vaihtuu ja pienet ovat taas kasvaneet.
Kuten olen kertonut, yritän tänä päivänä ostaa parhaani mukaan lapsille miltei kaiken second handinä. Kivasti on hankintareissuilla käynyt tuuri. Pyrin hankkimaan lapsille vaatteet harkitusti ostoslistan mukaan, mutta kirppiksellä voi hienon paljettipaidan kohdalla vähän irroitellakin. Ennen kaikkea ostoslistalla on ollut kesämekkoja esikoiselle, mutta jotain toki keskimmäiselle ja nuorimallekin. Kyllä taas tuuletin, kun löysin kivoja merkkejä (ketjujen lisäksi esimerkiksi Jacadi, Noa Noa Miniature ja Polarn O. Pyret) muutamalla eurolla.
Esikoisesta puheen olleen niin vain hän täytti jo seitsemän vuotta. Välillä en voi vieläkään uskoa sitä, että syksyllä olen koululaisen äiti. Olen joutunut muistuttamaan itselleni, että ei esikoisen lapsuus tähän lopu. Silti kieltämättä koen, että päiväkodin loppuminen ja koulun alkaminen on jonkinlaisen sen kaikista viattomimman lapsuuden taitekohta. Haluan tehdä parhaani siinä, ettei koulu toisi mukanaan paineita, ja että lapsen elämässä säilyy vielä pitkään leikkisyys.
Meri ja aurinko eivät lakkaa ilahduttamasta. Meikkaan aina samalla tavalla, mutta tavat toki hieman elävät. Suosikkejani tällä hetkellä on käyttää kasvoöljyä meikkivoiteen alla. Näin meikkivoide (minulla melko peittävä Lumene Blur) levittyy kauniisti eikä kuivu ihoon. Poskipunana minulla on muistaakseni jonkun teistä suosittelema Lumene Natural Glow sävyssä Berry Blush. Mainio edullinen ja kotimainen löytö! Allekirjoitan kyllä sen, mitä kauneusmediassa on paljon puhuttu: nestemäinen poskipuna on nelikymppisyyttäkin lähestyvälle raikas valinta. Nudepudista MAC sävyssä Blankety on ollut suosikkini vuoden päivät.
Ihanaa viikonloppua!
