Kun remontoimme kylpyhuoneen reilu kaksi vuotta sitten, ostin samalla rautakauppareissulla paketin marmorilaattoja. Ostaessa en tiennyt mihin – kylpyhuoneeseen kun valittiin valkoista ja hiilenharmaata – mutta arvasin, että kaunis materiaali löytää paikkansa.
Ladoin silloin laattoja keittiön ikkunalaudalle ja siinä ne ovat edelleen. Mikä tuuri: laatat peittävät ikkunalaudan millilleen ilman, että yhtäkään on katkottu. Laatat eivät ole millään kiinni, mutta kahden aikuisen ja yhden polven korkeudella koheltavan taloudessa tukevuus on riittävä.
Loput laatat ovat palvelleet muun muassa kynttiläalustoina, juustotarjottimina ja sushilautasina. Marmorikuumeen voi siis taltuttaa näinkin, jos ei ole remonttia tiedossa tai jos marmori tuntuu budjettiin liian arvokkaalta tai ilmeeltään riskaabelilta. Vaikka marmori on klassikko, 90-luvulla eläneenä odotan pelolla, alkaako eläväpintainen materiaali taas jossain vaiheessa herättää henkiin samoja traumoja.