*Merkityt kirjat saatu arvostelukappaleina

Ihana jakaa pitkästä aikaa kirjavinkkejä! Kotiutumisen keskellä myös lukemiselle on ollut tavallista vähemmän aikaa, mutta onneksi sentään siellä täällä olen ehtinyt uppoutua rakastamiini hyvää elämää tavalla tai toisella käsitteleviin kirjoihin. Näitä neljää teosta haluan suositella teillekin. Kaikki kirjat ovat tämän syksyn uutuuksia.

Saku Tuominen: Kaikki on hyvin riippumatta siitä miten kaikki on

Se tuntuu aika hassulta, miten tärkeä ihminen Sakusta on minulle tullut – siis hassulta siihen nähden, että emme ole koskaan tavanneetkaan. Ehkä sitä kirjallisuus parhaimmillaan on? Minulle Saku on ollut jo vuosia tärkeimpiä kirjoittajia herättelemään ja tuulettamaan ajatuksia, vahvistamaan sitä, miten jo intuitiivisesti elämän koenkin, ja toisaalta vapautumaan katsomaan kaikkea uudesta näkökulmasta. Jaan Sakun kanssa vahvan sekä–että-ajattelun, asiat ovat näin, mutta toisaalta myös noin. Ei ole yhtä viimeistä sanaa, on vain uusia oivalluksia ja kasvua.

Kaikki on hyvin riippumatta siitä miten kaikki on -kirjasta tuli minulle heti tärkeä voimakirja tai turvakirja niin kuin kirjahyllyni tärkeimpiä teoksia kuvailen. Siis sellainen teos, jonka haluan fyysisesti omistaa, jotta voin palata siihen milloin vain. Suosittelen lämpimästi kirjaa luettavaksi muutenkin, mutta erityisesti tässä ajassa. Ainakin minulla se lisäsi sisäistä rauhaa ja ymmärrystä siitä, miten vääristynyt se ajatus on, että elämän pitäisi mennä aina tahtomme mukaan. Ei se mene – ja silti kaikki voi olla aivan hyvin.

Karita Sainio: Pieni kirja paremmista valinnoista*

Jos mietin, ketkä minua ovat erityisesti puhutelleet ja inspiroineet vastuullisuuden saralla, sanoisin kaksi oman sukupolveni naista, Karita ja kollegani Ida365. Heissä on molemmissa jotain sellaista empaattista lämpöä, joka tekee vastuullisuudesta inhimillistä, ymmärrettävää ja helpostilähestyttävää ankaruuden, tuomitsevuuden ja mustavalkoisuuden sijaan. (Lisäksi molemmat ovat oikeassa elämässä tosi ihania tyyppejä.)

Karitan tuore teos Pieni kirja paremmista valinnoista jatkaa juuri tätä henkeä. Kirjaa lukiessa ei tule syyllinen olo epätäydellisyydestä ja keskeneräisyydestä, vaan inspiroitunut olo yrittää tehdä yksi uusi parempi valinta siellä ja toinen teko täällä. Teoksen pienuus on nerokas valinta: kirjaan tarttuu paljon matalammalla kynnyksellä kuin raskaaseen järkäleeseen. Kukaan meistä ei voi kantaa kaikkia maailman huolia harteillaan, mutta kirja inspiroi olemaan niin sanotusti hyvisten puolella. Kiitän kirjan käytännönläheisiä vinkkejä ja laajaa ymmärrystä siitä, miten kaikkea muuta kuin yksinkertaisia nämä asiat ovat.

Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt eli kuinka olla tarpeeksi maailmassa, jossa mikään ei riitä*

Riittämättömyydentunteesta, etenkin meidän kolmekymppisten naisten kesken, on alettu yhtäkkiä puhua todella paljon ja iso kiitos sen sanoittamisesta menee Eeva Kolulle. Sanoittamista tämä kirja minusta ennen kaikkea onkin. Se ei ole tietokirja sanan perinteisessä merkityksessä, vaan enemmänkin kokoelma kokemuksia, joihin moni varmasti samaistuu – tai vaikka ei suoraan samaistuisikaan, voi esimerkiksi ystävien tai kollegojen kautta, ajan hengen ollessa mitä on, ymmärtää.

Minulle Korkeintaan vähän väsynyt -kirjan arvo ei ollut uusissa oivalluksissa. Kaikki teemat ovat enemmän tai vähemmän sellaisia, jotka ovat jo aikaisemmin tulleet hyvän elämän kirjoista tutuiksi. Arvo minulle on Eevan erityisessä tavassa sanoittaa kokemus, joka on samanaikaisesti yksityinen ja yleinen. Kirjasta on mahdollista löytää erilaisia tarttumapintoja. Itse en ole suorittaja (en tee mitään vapaa-ajalla tavoitteellisesti, vaan lähinnä haluan vain olla), mutta riittämättömyydentunteen ja kohtuuttomat vaatimukset, muilta itselle ja etenkin itseltä itselle työelämässä tunnistan hyvin. Tästä syystä kuulun siihen kolmekymppisten naisten sankkaan joukkoon, jolle kirja tuli tarpeeseen.

Rosa Nenonen: Merkityksellisen työn kaava – Toteuta itseäsi, muuta maailmaa*

Rosan kirja on minulla vielä kesken, mutta uskallan suositella sitä jo nyt. Hyvän elämän teemoista juuri merkityksellisyys tuntuu olevan nyt eniten tapetilla. Itse aloin tutustua merkityksellisyyden ajatuksiin ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten Emily Esfahani Smithin kirjalla Merkityksellisyyden voima. Self-help -kirjoja on syytetty itsekeskeisestä onnellisuudentavoittelusta, mutta minun kokemukseni on toinen. Lukemistani kirjoista yksikään teos ei lupaa yksinkertaista ratkaisua onneen, vaan enemmänkin kirjat puhuvat elämän merkityksellisyyden löytämisestä, mikä on paljon onnellisuutta syvempää tarkoitusta.

Niin kuin muuhunkin elämään, merkityksellisyys liittyy vahvasti myös työelämään. Merkityksellisen työn kaava on kiinnostava, inhimillinen ja tarpeellinen teos tämän päivän muuttuvaan ja parhaillaan vielä poikkeustilaa elävään maailmaan. Ehkä on aika ajatella myös työtä uusiksi: työn ei tarvitse olla vain työtä, vaan osa merkityksellistä elämää.