*Merkityt kirjat saatu arvostelukappaleena kustantajalta

Olen todella iloinen, että sain viime vuonna kirjojen lukemisen niin vahvasti takaisin elämääni lehtien lukemisen rinnalle. Se oli ensinnäkin tietoinen päätös alkaa käyttää aikaa toisella tavalla, ja toiseksi kirjojen aktiivisen kuluttamisen mahdollisti uuden formaatin, BookBeatin äänikirjojen, käyttöönotto. Siinä missä ennen lukeminen saattoi jäädä muutamaan sivuun sängyssä, nykyään ”luen” myös astianpesukonetta täyttäessä ja päiväkodille vaunuillessa.

Lukuinto löytyi viime vuonna myös siksi, että päätin hyväksyä omat mieltymykseni: kun en kerran tällä hetkellä innostu kaunokirjallisuudesta, miksi en sitten suosiolla keskittyisi väkisin romaanien rämpimisen sijaan omaan intohimooni, hyvää elämää käsitteleviin tietokirjoihin.

Luin monta kirjaa Mitä aion lukea vuonna 2019 -listalta, osaa en vielä ole ehtinyt, osan jätin kesken ja osa kirjoista hypääsi listalle vuoden varrella. Lista siis eli, mutta toimi erinomaisena runkona vuoden lukemisille.

Tälle listalle pääsivät ne viime vuoden 2019 aikana lukemani kirjat, jotka tekivät minuun henkilökohtaisesti suurimman vaikutuksen (osa kirjoista on jo hieman aikaisemmin kirjoitettu, mutta itse luin ne viime vuoden aikana).

Listalla on kuusi kirjaa, ja se on subjektiivinen. En sano, että nämä ovat parhaat kirjat, vaan nämä ovat nimenomaan minuun eniten viime vuonna vaikuttaneet kirjat. Kokemukseen vaikutti tietysti paitsi itse kirja myös oma elämäni: se, millaiset teemat niin sanotusti resonoivat viime vuonna omassa elämässäni.

Vaikka listalla on vähän sekalainen otos munkin ajatuksista ruokapöytään, pari asiaa näitä poimittuja kirjoja yhdistää. Ensinnäkin haluan omistaa ne kaikki fyysisinä kappaleina kirjahyllyssä (osan ostin itselleni kuunneltuani ne ensin äänikirjoina). Jokin näiden kirjojen pelkässä olemassaolossa joko tyynnyttää tai voimaannuttaa minua – parhaassa tapauksessa molempia. Toiseksi kaikki mainitut ovat myös kirjoja, jotka hyvin todennäköisesti haluan lukea tai kuunnella uudestaan.

Emily Esfahani Smith – Merkityksellisyyden voima (2018)*

Kiinnostuin kirjasta Helsingin Sanomien Emily Esfahani Smith oivalsi, että onni ei ole elämän päämäärä ja kirjoitti siitä kirjan, josta tuli menestys -artikkelin myötä. Kirjan myötä ymmärsin kahden asian tärkeän eron: onnellisuuden ja merkityksellisyyden. Esimerkiksi lapset saattavat vähentää onnellisuutta (kuka nyt erityisen onnellinen välttämättä olisikaan raahatessaan väsyneenä räntäsateessa kuraisia lapsia), mutta lisätä merkityksellisyyden tunnetta. Merkityksellisyys on jotain onnellisuutta syvempää, elämää, jolla on tarkoitus. Takakannessa kirjaa kehuvat niin Frank Martela kuin Arianna Huffingtonkin.

Haemin Sunim – Asioita jotka huomaa vasta kun hidastaa (2017)

Twitter-munkiksikin kutsutun Haemin Sunimin Asioita jotka huomaa vasta kun hidastaa -bestsellerin kuuntelin äänikirjana, ja en muista, koska minulla olisi ollut niin lämmin olo kuin Haeminia kuunnellessa. Koreassa syntynyt, Bostonissa ja Kaliforniassa opiskellut uskontotieteilijä ja zenbuddhalainen Haemin vaikuttaa kaikin tavoin valloittavalta persoonalta – aurinkoisesti hymyilevä munkki muistaa nimittäin monessa välissä korostaa esimerkiksi huumorin tärkeyttä. Tässä onkin oiva tilaisuus oikaista self-helpiin liittyviä stereotypioita, että lajityypin kirjoissa pyrittäisiin aina hampaat irvessä kehittämään itsestä täydellisesti suoriutuva yksilö. Ihan päinvastoin omasta kokemuksestani: mistään en ole paremmin oppinut lempeyttä ja hyväksyntään kuin tällaisista kirjoista.

Haemin Sunim – Rakkaus on sitä että hyväksyy (2019)

Vaikka ensin ajattelin, että Haeminin ensimmäisen kirja täytyy olla minulle tärkeämpi, tuli toisesta yhtä tärkeä. Tämänkin kirjan kuuntelin äänikirjana, mutta päädyin lopulta ostamaan ne molemmat, ja haluan ehdottomasti lukeat teokset vielä uudestaan kirjakirjoina. Rakkaus on sitä että hyväksyy -kirjan sanoma on, että meidän on ensin löydettävä rauha sisältämme, ja sen jälkeen voimme löytää rauhan ympäröivässä maailmassa. Kirjan sanoma on todella merkityksellinen tässä ajassa, jolloin meillä ihmisillä on valtavat paineet olla koko ajan jotain lisää ja enemmän. Haeminin sanat esimerkiksi siitä, miten koskaan emme voi miellyttää kaikkia, tuntuvat lohdullisilta. Molemmat kirjat ovat kuin lämmin halaus kovassa kiireisessä maailmassa.

Michelle Obama – Minun tarinani (2018)*

Olen aina pitänyt Michellestä, mutta kun luin hänen kirjansa, Michellestä tuli minulle oikea voimahahmo. Sellainen vahva nainen, jonka kuvan leikkasin aarrekarttaani, ja jonka haluaisin kuvitella olkapäilleni työhaastattelussa tai elämän aallokoissa. Kirja on avoin, inhimillinen ja suorastaan uskomattoman samaistuttava ollakseen Yhdysvaltojen ensimmäisen naisen kirjoittama. Michelle on ihastuttava esimerkki siitä, miten nainen voi samanaikaisesti olla äidillinen ja kunnianhimoinen sekä vahvan kylmähermoinen ja lämpimän inhimillinen.

Johanna Huhtamäki ja Vappu Pimiä – Valon antajat – Kiitä unelmasi todeksi (2019)

Kiitollisuudesta ja sen merkityksestä puhutaan paljon, mutta vasta tämä kirja sai minut ajattelemaan kiitollisuutta oikein kunnolla, ja aloittamaan oman kiitollisuuspäiväkirjan. Kirjassa minulle oleellista oli se, että sen sisältö perustuu tieteellisiin tutkimuksiin, eikä siten ole ollenkaan niin ”höttöä” kuin kiitollisuutta koskevan kirjan voisi ajatella olevan. Kirja muun muassa tutustutti minut kiinnostavaan aiheeseen, epigeneettikkaan: on aika pysäyttävä ajatus, että minun elämäntapani ja elinolosuhteeni voivat siirtyä lapseni ja lastenlapseni geeneihin. Ei siis ole ollenkaan samantekevää pyrkiä näkemään elämässä mahdollisimman paljon hyvää. Jo kirjan sana valo puhuttelee: miten kaunis ajatus lisätä elämään paitsi kiitollisuutta myös valoa.

Saku Tuominen – Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta*

Viimeisenä mutta kaikkea muuta kuin vähäisimpänä nostan esille kirjan, jota odotin kuin kuuta nousevaa koko syksyn (eikä ihme, että odotin: olenhan omistanut Sakulle kokonaisen postauksen, Inspiroiva ihminen: Saku Tuominen). Ja odottaminen kannatti: Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta -kirjasta tuli minulle (ja tiedän tulleen monelle muullekin) oikea Raamattu. Kirja palauttaa ihanalla tavalla ruoasta nauttimisen perusasioiden äärelle. Kirja ei ole reseptikirja, vaikka ruoanlaitollisiakin vinkkejä teoksessa on, vaan enemmänkin se tarjoaa oivalluksia ja näkökulmia rentoon ja merkitykselliseen syömiseen kaikille meille, joille ruoka on tärkeä osa hyvää elämää.

PS. Teen jatkossakin kirjoista koosteita blogiin, mutta jos kirjoista haluaa useammin pikavinkkejä, nostan usein Instagram Storiesiin niitä kirjoja, jotka minulla ovat parhaillaan luvussa tai kuuntelussa.

Jäikö sinulla viime vuodesta jokin kirja erityisesti mieleen?