Olen saanut jonkun verran kysymyksiä liittyen ruokapöytämme materiaaliin, joten kokoan vastauksen kaikille luettavaksi. Molemmista kokemusta kartuttaneena, kumpaa suosittelen, marmoria vai kvartsia?
Uuden ruokapöytämme taso on calacatta-marmorikuvioitua kvartsia. Kvartsissa luonnon raaka-aine yhdistyy nykyteknologiaan, jolloin tuloksena on erittäin kova ja kestävä materiaali. Taas edellisessä kodissamme oli aidosta marmorista keittiöntaso. Olen siis elänyt molempien kanssa läpi kahvi-, sitrus-, viini-, tomaatti-, öljy- ja kaikki muutkin mahdolliset roiskeet.
Olen edelleen sitä mieltä, että myös marmorin kanssa voi elää. Kahta asiaa se vaatii, tunnollisuutta ja elämänjälkien hyväksymistä, mutta jos nämä kaksi eivät ole esteenä, voi marmori hyvinkin olla oikea valinta. Minun valintani on kuitenkin selvä: suositukseni saa kvartsi.
Himosisustajat usein puoltavat aitoja materiaaleja, totta kai minäkin. En kuitenkaan koe kvartsia millään lailla epäaidoksi – onhan se 93-prosenttisesti luonnonkiveä ja kuvioinniltaan aivan yhtä huikea kuin marmorikin. Kuitenkin nykyteknologia on mahdollistanut sen, että materiaali on kehitetty huippuunsa.
Marmorista poiketen kvartsi ei ole huokoinen, eikä siihen näin ollen jää tahran tahraa, vaikka ruoka tai neste viruisi pinnalla pitkäänkin. Koska kvartsi ei ime itseensä käytännössä mitään, on se todella hygieeninen ja helppo pitää puhtaana. Toistaiseksi en ole löytänyt ruokapöydästämme yhtään jälkeä, vaikka se on kovalla koetuksella päivittäin. Marmoritasosta niitä löysin koko ajan lisää – se yksinkertaisesti kuuluu materiaalin luonteeseen.
Rehellisesti sanottuna en keksi kvartsista mitään huonoa sanottavaa: sillä saa marmorin tunnelman, mutta myös todella paljon helpomman elämän. Taas esimerkiksi yöpöydälle voisin koska hyvänsä valita marmoria, ja varmasti valitsisinkin, sillä eri käyttötarkoituksessa materiaali ei joudu ollenkaan niin kovalle koetukselle.
Painotankin sitä, että tämä ei ole puheenvuoro marmoria vastaan – pois se minusta, olen aina ja ikuisesti marmorin suurin fani – vaan puheenvuoro kvartsin puolesta. Omalla kokemuksellani, paljon kokkaavana lapsiperheäitinä, henkilökohtainen suositukseni nimenomaan keittiön materiaaliksi tasoon ja/tai ruokapöytään on ihanan huoleton kvartsi.
Kovalle koetukselle on joutunut myös uusi Lexington Home -lempimuki, josta olen monesti päivässä juonut kahvit ja päivän päätteeksi iltateen. Sain mukin kesätervehdyksenä Millan putiikista, jossa on edustettuna valtaosa sisustuksen lempimerkeistäni, ja jossa alkoi juuri kesäalekin. Teetä menen keittämään nytkin, iltapalaksi kylkeen haukkaan jakson HBO:n lupaavaa minisarjaa, Big little lies.
