Onneksi en ole toimittaja, joka joutuu kirjoittamaan hillityn neutraalisti ja objektiivisesti. Onneksi minulla on henkilökohtainen media, jossa voin käyttää häpeilemättä sanakirjan kaikki ylistyssanat, superlatiivit ja huutomerkit. Nyt puhutaan Helsingin uudesta St George -hotellista osoitteessa Yrjönkatu 13.
Pääsin tutustumaan juuri avattuun St George -hotelliin pressitilaisuudessa ja vaikka monia kutsuja jätänkin väliin, tätä ei tullut mieleenkään jättää. Arvostan, suoraan sanottuna ihailen, ajatuksella tehtyjä hotelleja, jotka ovat paljon enemmän elämäntapoja kuin nukkumispaikkoja. Siitä St Georgessakin on kyse, hotelli on elämys ja nähtävyys itsessään.
Koska Suomi on niin pieni maa kuin on, olen yllättyneenä seurannut, miten paljon uusia hotelleja Helsinkiin on tullut ja tulee. Tilaisuudessa kuulin, että Suomi todella kasvaa matkailussa vilkkaasti ja että kasvu on todella terveellä pohjalla, sillä puolet matkailusta on liikematkailua ja puolet vapaa-aikaa. Kansainvälisesti isoin matkailutrendi hotelleissa on paikallisuus. Turistiajat ovat ohi, nyt matkustajat haluavat kokea olevansa hetken paikallisia ja elää kuten paikalliset.
Tähän trendiin St George -hotellikin tarttuu. Hotellin kivijalassa on (huom! koiraystävällinen) kahvila-leipoimo St George Bakery, jonne voi soluttautua yhdessä paikallisten kanssa juomaan kahvia ja noutamaan taivaallista leipää. Kesällä kahvilan eteen tulee terassi, jossa voi katsella kuppinsa takaa Vanhaan kirkkopuistoon, paikallisittain Ruttopuistoon. Leipomoa ei niinkään ole inspiroinut perinteikäs Ranska vaan enemmänkin rennot naapurimme Tukholma ja Tanska. Inspiraationlähteen huomaa muualtakin: St Georgen Wintergarden-sisäpihalla todella tuntee olevansa Stokiksessa.
Wintergarden, lasikaton alla oleva sisäpiha ja hotellin sydän, on kalustettu kodinomaisesti ja olohuonemaisesti istuinryhmiin ja viimeistelty takalla, taiteella, designilla, coffee table -kirjoilla. Takana on huipputasoinen baari, josta löytyy myös klassinen viinilista. Talvipuutarhan inspiraationa ovat toimineet 1800-luvun seuraapiirien tilat. Wintergardenissa on nimittäin mahdollisuus vetäytyä nurkkauksiin omaan rauhaan ja salonkilounaita nauttimaan.
Kautta hotellin kulkee teemana hyvinvointi ja miehenrauha, minkä kirjaimellisesti aistii kaikesta tunnelmasta ja yksityiskohdista. Huoneet on suunniteltu tunnelmaltaan rauhaisiksi ja värimaailmaltaan murretuiksi. Televisiot on kätketty sermin taa ja esillä on varta vasten huoneeseen käsin poimittua kirjallisuutta ja seinillä kuratoitua grafiikkaa. Sisustussuunnittelusta on vastannut Arkval / Pervin Imaditdin ja Carola Rytsölä, konseptista ja kulttuurisisällöstä taas Mirkku Kullberg.
Jokaisessa sisustukseltaan yksilöllisessä huoneessa on Hintsa Performancen suunnittelemat voimisteluohjeet: kuminauha ja muutaman kortin ohjelma, jonka voi helposti tehdä huoneessa. Liikunnan ei pitäisi olla pakkopullaa, vaan se voi olla päivittäinen pieni rutiini, tuntuu virkistävältä lähestymistavalta. Toki hotellilla Hintsa Performancen suunnittelema salikin on, Play Groundiksi nimetty.
Hyvinvoinnin henkeen myös minibaari on uudella lailla mietitty ja lisäksi spa-puoli, St George Care, tarjoaa paitsi hemmotteluhoitoja myös ravitsemus- ja unikonsultaatiota. Spa-hoidoissa käytössä on yksinoikeudella unkarilainen mineraaleihin perustuva ihonhoitosarja Omorovicza, myös Lumene on räätälöinyt paikkaan oman kauneushoidon.
Siinä missä Wintergarden on elegantti, hotellin korttelihenkisessä ravintolassa Andreassa taas on rennompi meininki: kuulemma sellainen, että musiikki soi ja viiniä voi kursailematta tilata pulloittain. Anatolialaisen, eli nykyisen Turkin Aasiaan kuuluvan osan, keittiön ravintolassa mennään raaka-aineet edellä ja tavoitteena on luoda aito yhdessä syömisen kokemus. Aamiaispöydässä nautitaan pientuottajien antimia.
Viimeiseksi päästään hotellin minua henkilökohtaisesti kiinnostaneeseen erikoisuuteen. St Georgessa on Pohjoismaiden ensimmäinen Monocle Shop (syötä neljätoista huutomerkkiä tähän). Tämän asian hienouden joko ymmärtää tai ei ymmärrä, mutta oma sydämeni takoi Tyler Brûlén lifestyle-lehden nimikkokaupassa tuhatta ja sataa. Monocle Shopin vieressä on pieni rauhallinen kirjastomainen huone, johon voi pysähtyä lukemaan – siis nimenomaan lukemaan, eikä ainaista läppäriä näpyttämään. Huolella poimitut kirjat kulkevatkin punaisena lankana koko hotellin läpi. Spa-tilasta löysin erityisen kiinnostavalta kuulostavan teoksen, L’Art de La Simplicite: How to Live More with Less, jonka on kirjoittanut Dominique Loreau.
Vaikka St George on totta kai ylellinen, se määrittää luksuksen uudestaan. Täällä luksusta ei ole kimallus ja näyttäytyminen, vaan kyseessä on enemmänkin uudenajan urbaani keidas, joka tarjoaa mahdollisuuden vetäytyä kokonaisvaltaisesti rauhoittumaan ja voimaan hyvin. Minuun St George teki sanoinkuvaamattoman ison vaikutuksen ja nosti kotikaupunkiylpeyteni aivan uudelle tasolle. Jos jo sisääntuloaulassa vieraan vastaanottaa Ai Weiwein taideteos maailman ensimmäisenä julkisena tilana, on kyseessä todella paljon enemmän kuin hotelli. Nähtävyys, kuten todettua jo tulikin.
