Kävipä hassusti viime viikolla. Olin kaupungilla ja asioin naistenhuoneessa. Pesin käteni ja etsin mahdollisuutta kuivata ne. Vessassa ei ollut paperiarkkeja eikä käsipyyherullaa. Tarjolla oli pelkästään käsienkuivaaja, jonka tutkimusten mukaan muistin levittävän valtavan määrän mikrobeja.

Ei tässä vielä mitään, toki olen kohdannut puutteellisia kuivausmahdollisuuksia harva se viikko, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni minulle tuli mieleen ajatus, miksi en kantaisi mukana omaa pientä pyyhettä. Pestyjen käsien kuivaus kun on yhtä tärkeää kuin itse käsien peseminen. Vai olisiko se ihan tyhmää, kantaa nyt omaa pyyhettä. Kas kun ei seuraavaksi lavuaaria.

Kun jaoin Instagramissa 3 x vaihtoehto muoville: pilli, kelmu ja vanupuikko -postaukseen liittyvän kuvan, jossa ei puhuttu sanaakaan kuivaamisesta tai pyyhkeistä, sain seuraajaltani kommentin. Kommentissa seuraajani kertoi Lapuan kankureiden myyjän vinkanneen hänelle japanilaisten tavasta kantaa mukana pientä liinaa henkilökohtaisena käsipyyhkeenä. Toinen seuraajani vahvisti, että Japanissa ei juurikaan esimerkiksi junan vessassa ole käsipapereita tai kuivaimia, vaan kaikilla on oma pieni pyyhe kassissa tai liina taskussa.

Ajatukseni ei ollutkaan tyhmä, se oli japanilainen!

Näin syksyn flunssakauden pian alkaessa otan tästä ehdottomasti tavan. Pyyhe voi olla ihan minkälainen vain: miksi ei froteinen tai vaikka vauvoilta tuttu harso, mutta omaan makuuni parhaimmalta kuulostaa pehmeä, nopeasti kuivaava ja pieneen tilaan menevä vohvelinen. Tämä Balmuirilta saatu kauniisti personoitu Corsica-pellavavohvelipyyhe on tarkoitukseen täydellinen, koko vain liian iso, mutta onneksi samaa pyyhettä saa 30 x 30 cm -koossa. Seuraajani oli päätynyt Lapuan kankureiden kauniiseen vohveliseen Maija-tiskirättiin. Japanissa mukana pidettävän henkilökohtaisen liinan nimi on hankachi – tuskin sattumalta englanniksi handkerchief.