Kaupallinen yhteistyö, Suomen valokuvataiteen museo ja Asennemedia
Saan ilokseni kertoa teille todella kivasta menovinkistä: tänään on avattu Helsingin Kämp Gallerian alakertaan Valokuvataiteen museon K1-näyttelytila. Olen valtavan mielissäni tällaisesta keskustan elävöittämisestä ja kulttuurin kaupallisuuteen sulauttamisesta. Tällaisena näen ostoskeskusten tulevaisuuden: ei vain kauppapaikkoina, vaan monipuolisina kutsuvina tiloina virkistäytyä ja viettää aikaa.
Valokuvataiteen museo sijaitsee yhä edelleen Helsingin Kaapelitehtaalla, eli Valokuvataiteen museo ei siirry nykyiseltä sijainniltaan, vaan laajentuu toisena näyttelytilana keskustaan. Keskustaan laajentuminen on ollut museon pitkäaikainen haave ja mikä minua ilahdutti, myös kauppakeskuksen yrittäjät toivoivat nimenomaan kulttuuria Kämp Gallerian tiloja täydentämään.
Syntyperäisenä helsinkiläisenä minusta Valokuvataiteen museon keskustan sijainti ei voisi olla parempi. Kämp Galleriaan on vaivaton niin Espalta, Aleksanterinkadulta, Mikonkadulta kuin Kluuvikadulta poiketa ja historiallisen kortteliin sisätiloissa on modernin tyylikäs ja rauhallinen tunnelma.
Niin aikuisena kuin lasten kanssa olen kokenut Kämp Gallerian helposti lähestyttäväksi, ja myös alakerran Valokuvataiteen museon K1 kutsuu perheet lämpimästi tervetulleeksi. Alimpaan kerrokseen museoon on esteetön kulku Mikonkadun sisäänkäynniltä löytyvältä hissiltä.
Avajaisnäyttelynä K1-näyttelytilassa nähdään amerikkalaisena valokuvaajana Look-aikakauslehdelle työskennelleen Douglas Kirklandin tarinalliset kuvasarjat ikonisista naisista: Marilyn Monroe ja Coco Chanel.
Myöhemmin Kirklandin ikuistettavaksi on päätynyt lukuisia muita maailmantähtiä, mutta Marilynia vuonna 1961 kuvatessaan Douglas Kirkland oli vasta nuori hermostunut valokuvaajanalku. Mikä mielenkiintoisinta, näyttelyssä ei esitetäkään pelkästään potretteina lopputulosta, vaan myös prosessia. Sitä, miten Douglas Kirkland jäi Marilynin kanssa kahdestaan päiväksi kuvaushuoneeseen tähden toivoman Frank Sinatra -taustamusiikin ja Dom Pérignon -sampanjan kanssa.
Pariisiin Coco Chanelia kuvaamaan Douglas Kirkland matkusti seuraavana vuonna 1962 saman Look-lehden toimensiannosta – jälleen, vaikka nuori valokuvaaja ei edes tuntenut muotia tai puhunut ranskaa. Yhdysvalloissa kiinnostus silloin 79-vuotiasta Coco Chanelia, tai Mademoisellea, kuten häntä kutsuttiin, kohtaan oli herännyt Jackie Kennedyn esiinnyttyä Chanelin jakkupuvussa. Coco Chanel ei aluksi juurikaan huomioinut nuorta amerikkalaiskuvaajaa, mutta kun tämä esitti ensimmäiset kehittämänsä kuvat, syntyi parin välille luottamus. Seuraavien viikkojen aikana Douglas Kirkland pääsi lähemmäs Mademoisellea, ja hän viettikin pidempiä aikoja mestarin ja henkilöstön seurassa raportoiden muotitalon valmistautumista uuden malliston esittelyyn.
Näyttelyn kuvat ovat häikäiseviä ikkunoita menneisiin vuosikymmeniin, kiehtoviin naisiin, intiimeihin tilanteisiin, minulle henkilökohtaisesti läheiseen klassiseen tyyliin sekä valokuvaajan ja valokuvattavan väliseen yhteistyöhön. Kuin kurkistusluukkuja, joista pääsee lähietäisyydeltä tirkistelemään ihmisiä, joita ei ole koskaan tavannut ajassa, jossa ei ole koskaan elänyt.
Kiinnostavaksi valokuvanäyttelyä ei tee yksin valokuvat vaan myös valokuvan roolin peilaaminen 1960-luvusta tähän päivään – mikä muutos valokuvilla kommunikoimisessa näissä vuosikymmenissä on tapahtunutkaan.
Kuten näyttelyssä osuvasti kirjoitettiin: ”Kuvat muistuttavat ajasta, jolloin imagon rakennus valokuvan keinoin oli mahdollista kuvalehtien sivuilla, mutta ei kaikille sosiaalisessa mediassa.”
Pikaisilla kännykkäräpsyillä puhelimensa täyttävälle nykyajan Instagram-ihmiselle harkituissa ruuduissa viipyily on jotain todella rauhoittavaa.
Kontrastia nykyaikaan museossa jatkaa Liisa Vääriskoski: @munalissu -näyttely. Mediataiteilija Liisa Vääriskosken Instagramissa toimiva taideprojekti onkin sitten aivan toisesta maailmasta eteeristen mustavalkoisten valokuvien vastapainoksi. Huone on nöyristelemättömän värikäs ja absurdin viihteellinen kommentti sosiaalisen median vaatimukseen olla jatkuvasti läsnä, upea ja kiinnostava. Näyttelyhuone kiinnosti kovasti omaa 4-vuotiastani, toki eri syistä kuin aikuista, ja hän oli haltioissaan saadessaan kiikkua kukitetussa keinussa osana teosta.
Kuten olen kertonut, harrastaa 4-vuotiaani itsekin valokuvaamista onnellisen vahingon kautta. En olisi ymmärtänyt hänelle omaa kameraa ostaa, mutta kun hän sattumalta löysi kaapista vanhan pokkarini, luovutin sen hänelle ilomielin. Siitä lähtien on tyttö ja kamera ollut erottamaton pari. Ollakseen tekninen laite, kamera on tuonut lapsen elämään ihmeellisen paljon keskittyneisyyttä, luovuutta, tarkkaavaisuutta ja ympäristön arvostusta. Siksi minusta oli ihana viedä vielä Douglas Kirklandiakin nuorempi valokuvaajanalku tutustumaan valokuvista koottuun näyttelyyn.
Valokuvataiteen museon K1-näyttelytilaan pääsee ilmaiseksi Museokortilla, minkä puolesta liputan muutenkin, mutta myös perheellisille. Rahallinen säästö (69 euroa maksava Museokortti mahdollistaa vapaan pääsyn 300 museoon) on oma juttunsa, mutta melkein vielä tärkeämpää on näyttelyihin poikkeamisen kynnyksen madaltuminen.
Tavallisella sisäänpääsylipulla mielentilaan voi helposti latautua lasten kanssa liikaa paineita: nyt sitten katsotaan koko näyttely hienosti ilman kiukutteluja alusta loppuun, kun tänne tultiin. Ja tietäähän sen, miten siinä helposti käy. Museokortilla yhteen kertaan ei tarvitse ladata paineita, koska aina voi tulla uudestaan. (Museokortista puhun tässä yhteydessä nimenomaan aikuisten pääsylippuna. Alle 18-vuotiailla on Valokuvataiteen museoon ilmainen sisäänpääsy. Muuten normaali sisäänpääsymaksu K1-näyttelytilaan on 12 euroa ja alennettuna 6 euroa. Jos Museokortin haluaa, sitä ei tarvitse hankkia etukäteen, vaan myös sen voi ostaa museon lipunmyynnistä.)
K1 on lasten kanssa suositeltava museo siksikin, että se on helposti omaksuttava ja kohtuullisessa ajassa kierrettävä. Esimerkiksi avajaisnäyttelyn kolme osiota kiertää sellaisessa ajassa, jonka pienikin jaksaa mukana. Mammalomalaisille tämä on niin ikään todella suositeltavaa päivätekemistä, ja museolla onkin toiveena tarjota rauhallinen hetki perheellisille. Museolla on laajat aukioloajat maanantaista sunnuntaihin, ja tiloihin tullaan myöhemmin räätälöimään erilaisia kursseja ja kohtaamisia, kuten kännykkäkuvaustyöpajaa. Myös Kämp Gallerian yläkerran, suomalaiseen muotiin keskittyvän Kämp Gardenin kanssa museo on tiiviissä yhteistyössä.
Museokierroksen voi päättää Kämp Gallerian alakerrassa museon yhteydessä sijaitsevaan Museokauppaan, joka vielä omalla tutustumiskäynnilläni oli kesken, mutta josta varmasti tulee muiden museokauppojen tapaan valikoimaltaan kiinnostava (museokaupat ovat aina mahtavia!). Alakerrassa huomiota kannattaa muuten kiinnittää myös arkkitehtuuriin: seinän kaarevilla muodoilla ja objektiivin muotoisella lipunmyyntitiskillä tehdään kunniaa filmiajalle.
Alakerrassa museon ja museokaupan yhteydessä on uusi kahvila-ravintola-baari, The Glass, jossa tietysti ajan hengen mukaan on huomioitu hygienia erityisen tarkasti. Tyylikäs ravintola tarjoaa lounasta, kolmen ruokalajin lounasta ja päivän lounasta, sekä à la carte -annoksia. Ravintolan kasvispainotteisen ruoan raaka-aineet tulevat läheltä ja mausteet kaukaa.
Pienempään nälkään ravintolan kahvilan puoli tarjoilee koko päivän erikoiskahveja, leipiä ja leivonnaisia. Lisäksi Kämp Gallerian sisääntulokerrokseen on avautumassa uusi kahvila, Strindberg on tietysti aina vaihtoehtona klassikkona ja yläkerrasta löytyy vielä Kuuma, Haiku Sushi ja Le Marché. Museokäyntiin Kämp Galleriassa on siis helppo yhdistää mielitekojen mukainen ruoka-, kahvi- tai viinielämys.
Henkilökohtaisesti koen, että ainakin minulle tietoisuus juuri tällaisista latautumismahdollisuuksista tuo tänä syksynä voimaa. Kun vapaa-aikaa ei voi suunnitella kauaskantoisesti tai suurellisesti, on tärkeää muistaa, että nyt jos koskaan tällaisia helposti keskustakäyntiin yhdistettäviä lähivirkistäytymisiä kannattaa hyödyntää.
Douglas Kirkland: Coco & Marilyn -näyttely on nähtävissä koko syksyn 20.12. asti. Kaunis kiitos Valokuvataiteen museolle, että saimme tulla tutustumaan etukäteen näyttelyyn ja nyt museo on tosiaan auennut kaikille. Seuralaiseni totesi vielä viimeiseksi illalla sängystä, että ”äiti, tänään oli tosi kiva päivä”, ja tätä palautetta en ostanut jäätelöllä, vaikka sitäkin totta kai tyttöjen kaupunki- ja kulttuuripäivässä nautittiin. Erityisen kivan päivästä tytölle teki varmasti myös jakamaton huomioni, ja tämä reissu olikin hyvä muistutus siitä, kuinka tärkeää on tehdä asioita koko perheen kesken mutta myös rauhallisemmin toisen lapsen kanssa. Tiedän, miten monen mieleen Tukholman ja Tallinnan Fotografiska on, niin lämmin #viehättäväkohde-suositus meiltä molemmilta tälle kotimaan uutuudelle.
Kuvat: Lilli Salminen
