Kaupallinen yhteistyö, Fennia ja Asennemedia
Pötköttelen pihalla. On lämmin heinäkuinen sunnuntai. En ole tavalliseen tapaani aurinkosohvalla, vaan makaan pyyhkeellä terassilla seuranani palapeliä rakentava sitruunamekkoinen tyttöni. Säteet lämmittävät ihoa, tuuli havisuttaa puiden lehtiä ja annan itselleni luvan antautua haaveiden vietäväksi: tapahtuisiko se tänään.
Kello lähestyy iltapäivää, on aika lähteä. Lähteä katsomaan asuntoa, josta tuli meille tämä koti.
Elämässä joskus ulkopuolelle tavanomaiselta näyttävät tilanteet jättävät henkilökohtaisesti hyvin erityisen jäljen. Niin kuin jätti tuo pysähtynyt sunnuntai-iltapäivä, jolloin löysimme hartaasti etsityn uuden kodin.
Olin katsonut asuntoilmoitukset kerta toisensa jälkeen, uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Mutta jokin sai minut palaamaan palveluun vielä kerran, aikaisemmat hakuehdot tyhjentäen, katsomaan, eikö alueella sittenkään olisi mitään.
Yhtä taianomaisena jäi mieleen samaisen viime heinäkuun helteinen perjantai, kesälomamme ensimmäinen päivä. Matkalla vuokramökille olin juuri lastannut takakontin täyteen vaippoja, limuja ja mansikoita, kun välittäjä ilmoitti: Me saimme sen!
Minussa jokin uskoo siihen, että asiat menevät niin kuin niiden kuuluukin, eikä tuokaan minuutilleen lomanalkuun osunut puhelu voi minusta vieläkään olla sattumaa. Niin kuin ei sattumalta tunnu sekään, että tässä asunnossa oli valmiiksi kuin meille tehdyt materiaalit.
Kesällä tulee vuosi täyteen siitä, kun löysimme tämän hartaasti etsityn uuden kodin. Tämä koti on minulle kuin lapset. Vaikka muuten en osaisi suhtautua kaikkeen rakentavasti, yhä vain jokaikinen päivä kiitän onneani tytöistä sekä siitä, että meidän elämän polku kulki tänne.
Koti on mielentila, sanotaan, mutta minulle se on fyysinen paikka. Se on tämä reilu sataneliöinen rivitaloasunto juuri tässä. Tässä kohtaa synnyinkaupunkiani Helsinkiä, jossa voin yhä kuulla minulle lapsuudesta asti tutut liikenteen äänet, mutta samalla kokea olevani rauhassa sopivasti syrjässä, kävelymatkan päässä pellon laidasta.
Olen onnellinen, että uskalsin antaa mahdollisuuden uudelle kodille, vaikka se ei ollut ihan siinä hintahaarukassa, mitä ensimmäisillä hauilla epäsäännöllisten tulojen yrittäjänä toivoin. Uhkarohkeaa minusta ei saa tekemälläkään, mutta minulle aidosti tärkeissä asioissa olen opetellut elämään pelkäämättä ja luottamaan elämään, jos intuitio siihen kannustaa. Se minua yrittäjyydessäkin kiehtoo. Rakastan yrittäjyyden tuomaa vapautta niin paljon, että olen ollut valmis sietämään vapauden nimissä pientä epämukavuuttakin.
Rohkeudesta käsin teimme myös päätöksen muuttaa edelliseen kotiimme, ensimmäiseen tällä pientaloalueella. Olemme molemmat mieheni kanssa betoniviidakon kerrostalokasvatteja, eikä meillä ollut mitään takuita siitä, että tulisimme viihtymään syrjemmässä. Jokin meissä kannusti kuitenkin kokeilemaan. Tullaan sitten tarvittaessa maitojunalla takaisin, sovimme. Se oli tärkeä henkinen mielentila lähteä kokeilemaan uutta. Mitä menetettävääkään meillä oli.
Olen todella tyytyväinen, että uskalsimme viisi vuotta sitten, tuoreina vanhempina, kokeilla uutta asumismuotoa ja -aluetta. Asumiseen liittyvät valinnat ajatellaan automaattisesti liittyvän perheenlisäykseen, mutta meillä molemmilla tunnistan myös vahvasti henkilökohtaisen muutoksen. Meistä molemmista on kasvanut rauhaa rakastavia ihmisiä, joille sopii hitaampi elämäntahti.
Tarvitsemme kahviloita, ravintoloita, putiikkeja ja museoita – elämäämme, mutta emme takapihallamme.
Meille koti on maailman merkityksellisin paikka ja elämän tukikohta. Tärkein osoite ja omaisuus. Siksi olemme vakuuttaneet kotimme Fennian laajalla kotivakuutuksella.
Oma kokemukseni melko tuoreena muuttaneena on se, että kodin vaihtamisessa on hyvä muistaa kaksi asiaa. Ensinnäkin se, että uuteen asuntoon vakuutus kannattaa ottaa heti. Kotivakuutus ei siirry automaattisesti muuttoilmoituksesta, vaan vakuutus täytyy päivittää vakuutusyhtiölle erikseen.
Me esimerkiksi saimme tämän asunnon haltuun viikkoja ennen varsinaista muuttoa ja siksi oli tärkeää, että Fennia-kotivakuutus oli voimassa heti ensimmäisestä päivästä alkaen, kun asunto meille siirtyi. Samanlailla kotivakuutus on tietysti yhtä tärkeä muistaa vuokralla asuessa. Fennian sivuilta voi lukea myös muistilistan, mitä kotivakuutus korvaa muuton aikana.
Toiseksi olen huomannut, että asunnon vaihtaminen on hyvä hetki päivittää kotivakuutus, sillä usein vakuutustarpeet muuttuvat uuteen kotiin muuttaessa. Me kävimme samalla läpi kaikki muutkin perheen vakuutukset meistä ihmisistä Onni-koiraan, jotta kaikki saatiin ajan tasalle. Meillä on Fenniaan keskitettynä kotivakuutuksen lisäksi muutkin vakuutukset. Nyt voimme hyvillä mielin keskittyä tulevaisuuteen, kun vakuutukset ovat kunnossa.
Viisi vuotta sitten 70-neliöinen kolmio oli meille mainio koti kokeilla rivitaloasumista. Ja siitä sitten perheen kasvaessa meidän oli luontevaa siirtyä samalla alueella tähän nykyiseen reilu 30 neliötä isompaan vastaavaan.
Jatkon osalta haluan pitää kaikki tulevaisuuden mahdollisuudet auki. Meillä ei ole viisivuotissuunnitelmaa. Hyvä jos tiedän yrittäjänä seuraavaa viittä kuukautta. Lopunelämänkoti on minulle ajatuksena vieras. Haluan pitää elämän avoinna sille, että mitä vain voi tapahtua. (Koska elämässä tosiaan mitä vaan voi tapahtua.)
Samanaikaisesti annan itselleni luvan juurtua. Tämä on se paikka, jossa lapset tulevat kasvamaan, jossa kulkevat lähikouluun, jonka muistavat kotikotinaan.
Nyt kun pian vuosi kodin vaihtamisesta lähestyy, odotan, että meillä alkaa asumisen uusi aika. Valmiin kodin aika. Vaikka sisustajan kodin ei voida sanoa tulevan valmiiksi, itse olen alusta asti tavoitellut kerralla kuntoon -ratkaisuja ja tähdännyt valmiiseen lopputulokseen. Olen nauttinut matkasta, mutta niin nautin myös perille pääsemisestä. Siitä, että meidän perheelle vapautuu yhä enemmän aikaa vain olla kiireettömästi auringossa omalla terassilla, mihin liittyvistä tarpeista teille vähän aika sitten kerroinkin.
Tuntuu merkitykselliseltä palata kuvissa ja muistoissa tyhjään asuntoon. Siihen, kun kaikki oli vielä alussa, kun juotiin pikakahvia pahvimukista ja lasten innostunut riemu kaikui pitkin tyhjiä seiniä.
Aikamatkasta huomaa, miten me ihmiset olemme löytäneet paikkamme ja pikkuhiljaa tavaratkin. Niin jo kolmanteen kotiimme kulkeneet huonekalut kuin uudet, juuri tänne suunnitellut hankinnat. Vuoden aikana tyhjästä asunnosta on täydentynyt juuri meille merkityksellisin mahdollinen koti.
Muistan, miten sydämellä te silloin meidän uuden kodin löytymiseen reagoitte. Toivottavasti voin omalla tarinallani jakaa toivoa siihen, että vaikka usko olisi välillä lopussa, voi itselle tärkein oma tai vuokrakoti löytyä päivänä minä hyvänsä. Olen nyt vuorostani kaikkina korvina kuuntelemaan, millaisia hakuja ja haaveita teillä omasta kodista juuri nyt on, jos vain haluatte niitä jakaa.
