Kaupallinen yhteistyö, Nespresso
Hyvää, monelle varmasti ensimmäistä joululoman huomenta!
Vihdoin tuntuu, että toinen villasukka alkaa olla joulun puolella. Toki osa ruoista on vielä hakematta ja pari asiaa hoitamatta, mutta noin pääsääntöisesti alkaa olla sellainen ihanan rento jouluun laskeutunut olo. Ajattelin suosiolla viettää jouluna ihan selkeän loman, ja pitää blogin sekä vanhan hurisevan, myöskin pientä taukoa kaipaavan läppärin, hetken ihan kokonaan kiinni. Luovan tauon jälkeen on taas ihan eri into tarttua uuteen vuoteen.
Oma reseptini joulun rentoutumiseen on tosiaan ennen kaikkea väljä aikataulu (ja koiran ottaminen kainaloon – kukaan ei osaa laiskotella niin kuin meidän Onni). Etenkin pienten lasten kanssa olen realisti. Niin ihana kun aattoon olisi mahduttaa kaikki, esimerkiksi joulukirkon olemme pikkulapsivuosina jättäneet suosiolla väliin: jos sinne haluaisi ainoassa mahdollisessa iltapäivän välissä ehtiä, pitäisi kirkkoon kiirehtiä päiväunet väliin jättäneet kierroksilla käyvät lapset kainalossa. Herran haltuun saisi reissun onnistumisen näkökulmasta ihan uuden merkityksen.
Mieluummin siis rentoilemme kotona, eikä mikään liity omaan kotirentoiluuni enempää kuin hyvä kahvi. Niin kuin Näistä en luovu -postauksessa kerroin, sekä miehelleni että minulle Nespresso on aamuisin paperi-Hesarin kanssa suurin piirtein yhtä oleellinen osa asumista kuin sähkösopimus. Lisäksi nautimme kahvia aamupäivisin, iltapäivisin ja etenkin viikonloppuna usein myös illallisen jälkeen. Kiusaankin miestäni köyhän naisen George Clooneyksi hänen man crushinsa mukaan.
Pidän Nespressosta ennen kaikkea siksi, koska se on espressopohjainen (hyvä suodatinkahvikin on hyvää, mutta itse valitsen aina espressopohjaisen jos mahdollista), ja helppo kerta-annoksina valmistaa juojan oman maun tai sen hetkisen mieliteon mukaan: ristrettona, espressona, lungona tai erilaisina maitokahveina. Itse juon näistä kaikkia paitsi vielä espressoakin lyhyempää ristrettoa minun ei tule tehtyä. Kerta-annoksena kahvi on aina tuoretta ja sitä tulee oikea määrä.
Nespresso onkin ihan täydellinen äitikahvi: ei ehdi etenkään espresso jäähtyä vauvankaan kanssa, ja lisäksi Nespresson kofeiinittomat kapselit ovat oikeasti hyviä. Aamuisin on totta kai saatava tavallista, mutta jos kofeiinikiintiö myöhemmin päivän aikana tuntuu täyttyvän täyttyvän, minulle ei ole ollut mikään ongelma odotus- ja imetysaikana juoda Nespresson kofeiinitonta. Tärkeänä pidän niin ikään kierrätettävyyttä: alumiiniinin voi kierrättää lähes ikuisesti, kun kahvikapselit lajittelee pienmetalliin.
Arkena juon erilaisia tummapaahtoisia kahveja, oikeastaan hyvinkin vaihtelevasti eri makuja. Sesonkeina tykkään kokeilla Limited edition -kausimakuja, kesällä jääkahvia ja jouluna jouluisia kahveja.
Tänä jouluna sesonkiin on tarjolla Variations Nordic -kahvit: mantelikakun makuinen Nordic Almond Cake, lakanmakuinen Nordic Cloudberry ja pohjoismaisen kahvilakulttuurin inspiroima musta kahvi, Nordic Black. Nordic Almond Cake ja Nordic Cloudberry sisältävät kahvin lisäksi vain luonnollisia aromeja. Siitä juuri Nespresson kausimauissa pidän. En ole ollenkaan ylimakeiden siirapilla maustettujen kahvien ystävä, mutta joku ihana vivahde, kuten nyt mantelikakku tai lakka, kahvissa saa jouluna olla. Sitäkin teen joulun alla, että ripotan tavalliseen Nespresso-kupilliseen hieman kanelia tai muskottipähkinää.
Kolmas kiva tapa nauttia jouluna kahvia on jälkiruokakahvina. Caffè affogato on italialainen jälkiruokakahvi, jossa jäätelön päälle kaadetaan espresso. Loistava affogato syntyy Nordic Cloudberry -espressosta ja vaniljajäätelöstä. Me emme koskaan jouluna jaksa tuhteja jälkiruokia, mutta jotain on saatava, ja siihen lakkaisen vaniljainen affogato on mainio.
Meillä on käytössä Original-malliston kahvit ja kahvikone, Creatista Plus, mutta myös uusi Vertuo-mallisto on kiinnostava. Vertuolla onnistuu espressojen ohella monelle ehkä tutumpi isompi kuppi kahvia, ja myös Vertuo-puolella on ihanan kuuloisia kausimakuja: Cinnamon Swirl ja Vanilla Princess Cake. Livenä kahvikoneisiin ja kahvimakuihin voi Helsingissä tutustua Keskuskadun Nespresso Boutiquessa, jonka palvelulle annan hyvinkin aktiivisella asioinnilla lämpimän suosituksen. Juuri viimeksi sain sieltä apua, kun halusin selvittää erään kiitoslahjansaajan suosikkikahvityypin.
Kahvin lisäksi meillä joulun rentoutumisreseptiin kuuluu hyvin oleellisesti musiikki, jota varten olen luonut seitsemän tunnin amerikkalaisen jazzahtavan Christmas with Homevialaura -Spotify-soittolistan. Muistutan soittolistasta aina joka vuosi ja olen saanut lukuisia ihania, minulle paljon merkitseviä viestejä siitä, miten kokoamastani musiikista on tullut monessa kodissa jo osa joulua.
Katseltavien kanssa meillä on vielä suunnitelmat kesken. Olemme sellaisia puolijouluelokuvaihmisiä tasapainoillen kahden välillä: pidämme joka vuosi samojen siirappisten jouluelokuvien katselua rehellisesti sanottuna hieman tylsistyttävänä, mutta emme ole varmoja, mutta tuleeko joulu ilmankaan. Viime vuonna katsoimme pitkästä aikaa The Holidayn uudestaan, niin tänä vuonna vuorossa voisi kai sitten olla Love Actually, tai sitten vain The Crownia lisää, sillä perinteiset puitteet sopivat aina jouluun.
Toisaalta leffateatteriinkin on pitkästä aikaa tullut aika hyvät arvostelut saanut joululeffa, Last Christamas. Vuosien jälkeen minua huokuttelisi myös uusinta Un Conte de Noël – Eräs joulutarina -elokuvasta. Näytä minulle valkokankaalla keitä vain ranskalaisia ruokapöydässä juomassa punaviiniä ja keskustelemassa dramaattisesti, niin liimaudun ruutuun. Koko perheen joululeffat ovat ihania rentouttajia nekin. Viime vuonna katsoimme norjalaisen Lumeton joulu -animaation, jossa oli jotain tosi kivaa latelammasmaista tunnelmaa, enkä ihmettele, vaikka toistaisimme saman tänä vuonna.
Lisäksi ajattelin lukea, kuunnella illalla sängyssä ja koiran kanssa kinkunsulattelulenkeillä äänikirjoja, sekä uppoutua kirjaan, jota olen säästellyt syksyn: Saku Tuomisen Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta. Minulla on sellainen ongelma, että juurikaan voi lukea ruoasta illalla sängyssä, koska koen välitöntä tarvetta nousta jääkaapille, mutta jouluna sohvankulmassa ruoasta voi sen sijaan lukea, koska puolentoista minuutin välein syödään ja juodaan jotain kuitenkin. Kuvissa näkyvä kirja taas on Lisa Nieschlagin New York Christmas.
Lisäksi rentoilureseptiini kuuluu sauna, mutta todennäköisesti, samasta aaton kiireentuntua välttelevästä syystä, jo aatonaattoona. Ja ehkä uudestaan joulupäivänä tai tapaninpäivänä.
Viimeinen minulle oleellinen osa rentoutunutta fiilistä on lupa oikeasti laiskotella. Olen ymmärtänyt, että enemmistö sisustus- ja järjestelyihmisistä suorastaan raivosiivoaa joulun tapanina pois, minkä oikein hyvin ymmärrän, mutta johon minusta ei ole. En halua käyttää vuoden joutilainta aikaa minkäänlaiseen siivoamiseen, vaan alan harkita jonkinlaista ryhtiliikettä aikaisintaan välipäivinä tai vasta uuden vuoden jälkeen.
Uutta vuotta lähestyessä on ihana myös pysähtyä omien fiilisten äärelle menneestä ja tulevasta vuodesta. Odotan oikein sitä, että pääsen keittämään kahvit ja avaamaan kirjaimellisesti uuden kalenterilehden. Mitä tästä vuodesta jäi käteen ja mitä odotan ensi vuodelta -kysymyksiin lupaan palata blogissakin.
Vielä yksi postaus tulee ennen pyhiä, joten vielä en toivota hyvää joulua, mutta kahvintuoksuista joulunalusviikonloppua kyllä!
