Netflix

Mitä olen viimeksi katsonut suoratoistopalveluista?

Homevialaura, laatusarjat, suoratoisto, Netflix, HBO Nordic

Me emme valitettavasti kuulu niihin ihmisiin, jotka katsoivat karanteenin aikana televisiota enemmän kuin koskaan. Päinvastoin karanteeni kehtasi häiritä meidän laatusarjaharrastustamme, kun iltaisin piti tehdä töitä, joita päivällä ei ollut pystynyt tekemään. Väitän, että sekin vaikutti hyvinvointiin, koska normaalisti päiväni meditatiivisin hetki aamukahvin lisäksi on iltatee ja sarja lasten mentyä nukkumaan.

Kuitenkin kun nyt listaan (ainakin muistaakseni) kaikki tuotannot, joita olemme tänä vuonna katsoneet, niin on lista jonkun mittainen – tosin mukana on tällä kertaa aika paljon yhdessä illassa katsottavia dokkareita. Joka tapauksessa alla on ei-aikajärjestyksessä oleva lista, mitä olemme tämän vuoden puolella katsoneet suoratoistona, ja lopussa kerron, mitä ajattelin katsoa seuraavaksi.

Homevialaura, laatusarjat, suoratoisto, Netflix, HBO Nordic

Tiger King, Netflix

Yhtäkkiä kaikki meemitilit, joita Instagramissa seuraan, alkoivat postata kuvia takatukkaisesta tiikerimiehestä, ja pakkohan se oli samantien alkaa katsoa, mistä on kyse. Tiger Kingin joko ymmärtää tai ei ymmärrä, se on jotain ihan omanlaistaan. Hämmentävä, viihdyttävä, camp-henkinen, sekopäinen dokkari, joka kertoo Joe Exotic -nimisestä tiikeritarhaa pitävästä varsin omalaatuisesta miehestä, eikä sivuhahmojen kavalkaadi ole yhtään sen tavallisempaa. (Fun, tai oikeastaan not so fun fact: tiesitkö, että yhdysvaltalaisilla on tuhansia tiikereitä lemmikkinä, enemmän kuin vapaana luonnossa on. Aika järkyttävää.) Tiger Kingistä on tullut valtava ilmiö ja siitä suunnitellaan jo Nicolas Cagen tähdittämään sarjaa. Uskon, että tulen aina liittämään tämän oudon tapauksen tähän outoon kevääseen, ja Tiger King tarjoili ainakin meille toimivaa aivot narikkaan -karanteeniviihdettä.

Unorthodox, Netflix

Unorthodox on todella tasokkaasti toteutettu hasidijuutalaisesta naisesta kertova, tositapahtumiin perustuva minisarja, jossa kuljetaan Brooklynista Berliiniin. Minusta sarja oli äärimmäisen kiinnostava kurkistus vanhoillisten ortodoksijuutalaisten elämään ja kulttuuriin. On kiehtovaa ja uskomatonta, miten yhä tämän päivän Brooklynissa voidaan elää niin eri tavalla keskellä metropolia. Sarja perustuu Deporah Feldmanin omaelämänkerralliseen romaaniin, joka on ilmestymässä suomeksi ensi vuoden alussa.

Cheer, Netflix

Kiinnostuimme Cheeristä vähän yllättäen, kun huomasimme, millainen ilmiö ja menetys (tästäkin) sarjasta oli tullut. Ja yhtäkkiä olimme itsekin koukussa seuraamaan, miten nuorten cheerleading-joukkue harjoitteli ja valmistautui kisoihin jämäkän valmentajansa johdolla. Cheerin katsomisen jälkeen ei tulisi mieleenkään ajatella lajia pikku pomppimisena, vaan äärimmäistä atleettisuutta vaativana – ehkä liiankin, mikä käy sarjan edetessä ilmi. Sarjan jälkeen oli pakko googalata se, mitä muistelinkin: Suomi todella on cheerleadingin maailmanmestari, mikä tuntuu aivan uskomattomalta suoritukselta siihen nähden, kuinka intohimoisesti Yhdysvalloissa cheerin suhtaudutaan ja kuinka paljon harrastajia lajissa isossa maassa on. Ja sitten tulee Suomi ja voittaa, vau!

ZeroZeroZero, HBO Nordic

ZeroZeroZero on mannertenvälistä huumeiden salakuljetusta ja kartellien valtataistelua kuvaava kahdeksan jakson rikossarja, laadukas rikossarja, vain ehkä hitusen väärä meille karanteenin alkuun, kun mieli olisi kaivannut enemmänkin jotain kevyttä ja rentouttavaa kuin alamaailmaa. Sarja onkin ahdistava ja raaka, mutta kuten sanottu, erittäin laadukkaasti toteutettu. Tunnelmalle oman säväyksen antaa se, että kansainvälisessä yhteistuotannossa puhutaan englannin lisäksi espanjaa ja italiaa.

Goop Lab with Gwyneth Paltrow, Netflix

Kun aloin katsoa Goop Lab -sarjaa, en tiennyt tarkkaan, mistä on kyse: ulkopuolisen dokkarista, joka avaisi, miten Gwyneth Paltrow on luonut hyvinvointimediastaan sellaisen imperiumin kuin on? Se minua olisi kaikista eniten kiinnostanut. Lopulta kyse olikin siitä, että sarjassa Goopin oma tiimi pureutuu joka jakso yhteen hyvinvointiteemaan, kuten intuition voimaan ja energiahoitoihin. En yhä tänä päivänä tiedä, mitä Goopista pitäisi ajatella. Se kiehtoo ja kiinnostaa, joskus inspiroikin, mutta samanaikaisesti suhtaudun varauksella siihen, miten Goop myy etuoikeutetulle kohderyhmälle hyvivointia ei-tietellisesti todistetuin metodein. Kaiken kaikkiaan minusta Goop on ilmiönä kiinnostavampi kuin sen oma kuusijaksoinen sarja lopulta oli.

Bikram: Saalistaja joogagurun vaatteissa, Netflix

Samaa teemaa, hyvinvointia ja sen toista puolta, jatkoi Netflix-dokkari Bikram: Saalistaja joogagurun vaatteissa. Puolitoistatuntinen dokkari kertoo Bikram Choudhurysta, joka toi ja kaupallisti hot joogan yhdysvaltalaisille ja valtavana verkostona ympäri maailman. Joogagurusta tuli julkkisasiakkaitakin ohjannut miljonääri, josta alkoi paljastua hyvin ikäviä puolia, kuten seksuaalista ahdistelua. Tarinan katsominen turhautti, koska Bikram sai toimia niin pitkään kuin toimi ja joogayhteisö sen kuin palvoi häntä – ja palvoo osittain vieläkin. Pidänkin tervetulleena sitä, että dokumentti tekee näkyväksi kultin pimeän puolen.

The Loudest Voice, HBO Nordic

The Loudest Voice on niin ikään turhauttavaa mutta tärkeää katseltavaa. Seitsemänjaksoinen minisarja kertoo kaikin puolin kyseenalaisesti toimivasta, myös seksuaaliseen häirintään syyllistyneestä Roger Ailesista. Roger Ailesin johdolla konservatiivisesta Fox News -kaapelikanavasta valeuutisineen tuli Yhdysvaltojen katsotuin uutismedia, mikä lopulta vaikutti jopa Donald Trumpin nousemiseen presidentiksi, ja se on se syy, miksi Russell Crowen loistavasti esittämä Ailesin tarina on kaikessa vastemielisyydessään niin merkittävä.

Marriage Story, Netflix

Sarjojen ja dokkarien väliin mahtuu yksi elokuva, Marriage Story, jonka katsoimme Oscar-gaalan jälkeen (elokuva oli ehdolla kuudessa kategoriassa ja voitti yhden). Itse asiassa sivujuonena innostuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa katsomaan Oscarit, jonka jälkeen kuuntelin vielä Oscareita spekuloineen Tuplakääk-podcast-jaksonkin, mikä oli ihan mahtavaa ja aivan erilailla elokuvien maailmaan sisään vievää. Ajattelin, että haluaisin jatkossakin katsoa enemmän ehdokkuuksia saaneita elokuvia joko ennen tai jälkeen gaalan, ja oikein fiilistellä sitten Oscar-gaalakatselun. Mutta se Marriage Story? Erinomainen, makuuni sopivan kuivakka draamakomedia, jossa jälleen fanittamani Adam Driver, ja toki Scarlett Johansson ja Laura Dern myös, loistivat rooleissaan.

Miss Americana, Netflix

Miss Americana on Taylor Swiftista kertova puolentoista tunnin dokumentti. En tiennyt Taylor Swiftista oikeastaan mitään, ja siitä huolimatta, tai oikeastaan nimenomaan siksi, haluan katsoa hänestä dokumentin. Niin, en tiennyt Taylor Swiftista mitään, mutta minulla oli hänestä jotenkin ärsyttävä mielikuva. Miksi? Miksi meillä on ei-mihinkään perustuvia mielikuvia ihmisistä, joista emme todellisuudessa tiedä mitään. Juuri näitä ennakkoluuloja dokumentti purkaa. Taylor näyttäytyi (ainakin dokumentissa) lahjakkaana, periksiantamattomana, fiksuna ja omien arvojensa takana seisovana nuorena naisena. Tajusin, että hän on varmasti ärsyttänyt monia vain olemalla, no, kaikkea edellämainittua. En välitä Taylorin musiikista enkä edes koko pop-kategoriasta, mutta koen ei-mihinkään perustuvien mielikuvien tuulettamisen tehneen hyvää.

Barry, HBO Nordic

Barry on erikoinen ja siksi kiehtova mustaa huumoria ja rikosta yhdistävä sarja. Päähenkilö Barry on teatterikerhoon päätyvä palkkamurhaaja, joka ei hevillä pääsekään eroon rikosmaailmasta. Sarjassa on mainiota hahmoja, kuten Onnen päivien Fonzien eli Henry Winklerin esittämä näytelmäkerhon ohjaaja. Sarjan kiinnostavuus ei meistä kuitenkaan kantanut enää toiseen kauteen, mutta ensimmäinen oli onnistunut yhdistelmä komediaa ja rikosta.

Very Ralph, HBO Nordic

Very Ralph on Ralph Laurenista kertova dokumentti, jonka katsoin seuraajani vinkistä, kiitos! Olen todella kiinnostunut kaikesta, mikä liittyy luovaan elämäntyöhön ja brändien rakentamiseen, ja lisäksi pidän klassisesta Ralph Laurenista merkkinä, joten tämä dokkari oli ehdottomasti katsottava. Tuotantona dokkari ei ollut mitenkään poikkeuksellinen, mutta jos aihe kiinnostaa, ilman muuta muoti-ikonin henkilökuvaan kannattaa vajaaksi pariksi tunniksi uppoutua. En varmaan ole ainoa, jolle tulee Ralph Laurenista aina myöskin mieleen Frendit, koska Rachel työskenteli Ralph Laurenilla ja näkikin hänet hississä.

The Jinx, HBO Nordic

The Jinxin päädyimme katsomaan, kun Nytin toimitus valitsi vuosikymmenen parhaat TV-sarjat ja nosti The Jinxin mukaan. True crime -sarja kertoo Robert Durstista, jonka tapaus on kaiken kaikkiaan outo. Jo kohta kahdeksankymppinen newyorkilaismiljonääri otti itse dokumenttitiimin yhteyttä, mutta dokumentin teon yhteydessä selvisi, että Durst oli kuin olikin syypää murhiin, joista häntä oli aikoinaan syytetty. Poliisi ei koskaan pystynyt syyllisyyttä todistamaan, mutta dokumenttiryhmän kanssa se tuli ilmi. Vuosikymmenen parhaita sarjoja? Minusta ei kuitenkaan, mutta true crime -tapauksena todella hämmentävän kiinnostava.

ReMastered: Kuka tappoi Jam Master Jayn?, Netflix

Jam Master Jay -dokkari on hip hopin ystäville sopiva kurkistus legendaarisessa Run-DMC -kokoonpanossa vaikuttaneeseen DJ Jam Master Jayhin. Yhä tänä päivänä ei tiedetä, kuka Jam Master Jayn vuonna 2002 Queensissa murhasi, ja tätä dokumentti tutkii. Ikoninen DJ vaikutti suuresti hip hopiin, ja mielenkiintoisena knoppina myös 50 Centin uraan. Vaikka paikalla oli todistajia, sitä, kuka syyllinen lopulta oli, voidaan yhä tänä päivänä vain spekuloida.

Breeders, HBO Nordic

Breedersin löysimme väsyneimmillä karanteeniviikoilla, ja se oli kuin lahja taivaasta. Aivan loistavan Martin Freemanin, johon rakastuin jo britti-Officessa, tähdittämä yhdysvaltalais-brittiläinen sarja kertoo perhe-elämästä mustalla ja kuivalla brittiläishuumorilla. Tavallisessakin tilanteessa sarja olisi varmasti purrut, mutta kun katsoimme sen tosiaan väsyneimpään ja sekopäisimpään karanteeniaikaan, nauroimme – sarjalle ja samalla etenkin itsellemme – vatsa kippurassa. En voi tarpeeksi korostaa, miten terapauttiselta kuvitteellisen TV-perheen vertaistuki kyseisessä hetkessä tuntui. Tämäntyyppinen musta ja kuiva puree minuun huumorinlajeista muutenkin ehdottomasti eniten.

Homevialaura, laatusarjat, suoratoisto, Netflix, HBO Nordic

Mitä ajattelin katsoa seuraavaksi?

Aloimme juuri katsoa Netflixin Dead to me -sarjan toista kautta, joka mielestäni ei ole enää yhtä terävä kuin ensimmäinen, mutta katsottava se on loppuun kuitenkin. Lisäksi hyökkään kohta Netflixissä Uraäitien neljännen kauden kimppuun sekä tietenkin Michelle Obama – Minun tarinani -dokkarin.

Sitten minulla on ollut pitkään listalla kolme sarjaa, joita varten pitää vaihdella palveluita, mutta ehkä sen vihdoin kohta ehtii tehdä. Modern loven katsomista olen odottanut jo loppuvuodesta lähtien, kun ystäväni suositteli sitä edellisessä Mitä sarjoja olen viime aikoina katsonut -postauksessa. New York Timesin esseisiin perustuva romanttinen komedia löytyy Amazon Primesta, ja lisäksi siellä odottaa myöskin hyvät arvostelut saanut ja Perjantain parhaidenkin suosittelema This is us -draama. Lisäksi haluaisin katsoa vihdoin Million litte things -sarjan, joskin olen kuullut sen olevan niin koskettava, että ajoitus täytyy miettiä, että on sopivalla tuulella vollottaa. Ai niin ja Younger on ollut listalla tosi pitkään myös!

Onneksi tässä on koko kesä aikaa. Me katsomme sarjoja ympäri vuoden, koska, karanteeni tai ei, ei täältä kodista iltaisin mihinkään yöuinneille lähdetä nukkuvien lasten luolta. Mutta täytyy sanoa, että laadukkaalla viihteellä “panttivankeus” on minulle oikein mieluista.

Ihanaa viikonloppua!

Mitä sarjoja olen viime aikoina katsonut

Homevialaura, laatusarjat, Netflix, HBO

En olekaan pitkään aikaan listannut sarjoja, joten ajattelin tehdä sen nyt, kun eletään kotiin käpertymisen parasta sesonkia. Tässä lista sarjoista, joita olemme noin viimeisen puolen vuoden aikana katsoneet.

Chernobyl

Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuutta dramatisoiva sarja oli todella kiinnostavaa katsottavaa huomioon ottaen, miten vähän omana elinaikana tapahtuneesta katastrofista tiesi. Toki sarjassa on mutkia vedetty suoriksi, esimerkiksi usemman tutkijan tarinoita yhdistetty yhdeksi, mutta se on sivuseikka: sarja kuvaa taidokkaasti paitsi koko onnettomuutta myös yksittäisten ihmisten roolia siinä. Erityisen hyvin sarja on onnistunut vangitsemaan piinaavan tunnelman, joskin väite kaikkien aikojen parhaasta sarjasta tuntuu silti aavistuksen liioitellulta.

The Crown

The Crownin suhteen olemme myöhäisherännäisiä. Yritimme mieheni kanssa katsoa sarjaa sen ilmestyessä ja totesimme sen nopeasti tylsäksi. Nyt kun yritimme tänä vuonna uudestaan, jäimme heti molemmat koukkuun. Tutkimattomia ovat välillä meidänkin tiemme. The Crown on kaikin puolin taidokkaasti toteutettua draamaa, mutta kiinnostavinta sarjassa on tietysti ennen kaikkea päästä kurkistamaan Kuningatar Elisabet II:n ja brittihovin elämään, vaikka sarja ei dokumentti olekaan. Odotettu kolmas kausi alkaa tänään sunnuntaina. Jee!

Big Little Lies

Reese Witherspoonin ja Nicole Kidmanin tähdittämä Big Little Lies piti olla yhden tuotantokauden minisarja, mutta sarja jatkuikin toisella tuotantokaudella – spekuloin, että se jatkuu myöhemmin vielä kolmannella. Ensimmäisen kauden loistavuuteen toinen kausi ei mielestäni yllä, mutta silti suosittelen sarjaa, enkä vähiten sen kaikkien aikojen kauneimman tunnarin takia.

The Act

Tositapahtumiin perustuva The Act kertoo surullisen tarinan äiti–tytärsuhteesta. Äiti valehtelee tyttärellään olevan sairauksia, joita hänellä ei todellisuudessa ole, ja lopulta tytär päätyy kauheaan tekoon. Sarja itsessään on lievästi pitkäveteinen, mutta katsoimme sen kuitenkin loppuun kiinnostavan teeman, Münchausen by proxy -syndrooman, takia.

Suits

Suitsia on aina kiva alkaa katsoa syksyllä kesäloman jälkeen, kun rantasandaaleista on saanut tarpeekseen ja inspiraatioksi kaipaa skarppia toimistoelämää, jakkuja ja peplum-helmoja. Enää jäljellä on sarjan yhdeksäs ja viimeinen kausi, jota odotan Netflixiin, mutta jonka ilmestymisestä Suomessa minulla ei ole tiedossa tarkkaa ajankohtaa. Onko teillä?

Workin’ Moms

Täydellisestä äitiyslomasarjasta, Workin’ Moms -komediasta, on nyt ilmestynyt toinen ja kolmaskin tuotantokausi. Ahmin ne tietysti heti molemmat. Workin’ Moms on loistavaa kevyttä mustaa huumoria, jossa pääsee nauramaan itselleen. Nautitaan legginsseissä tukka sotkussa.

Dead to me

Tänä vuonna ilmestynyttä Dead to me -sarjaa aloimme katsoa yhden teistä suosituksesta, kiitos! Synkästä nimestään huolimatta sarja on ennen kaikkea mustaa huumoria. Siinä tapaturmaisesti miehensä menettänyt leski ystävystyy suruterapiassa naisen kanssa, jonka motiivit eivät kuitenkaan ole ihan siltä, miltä näyttää, ja lopulta koko ystävyys muuttuu ihan omanlaisekseen. Sarjasta on tulossa toinen kausi.

The Affair

The Affairin viides ja viimeisen tuotantokausi ilmestyi juuri, ja katsoimme välittömästi kaikki jaksot. Vaikka tuntuu, että sarjaa venytettiin turhaan, ja että osa sarjan lopusta sai korneja ja irrallisia piirteitä, täytyy sanoa The Affair on yksiä niistä sarjoista, jotka menivät minulla ihon alle. Tiedättehän, kun jonkun sarjan päättymisen jälkeen olo on erityisen tyhjä? Sarjan rivien välissä kulki monta kiinnostavaa teemaa: se, miten suuri vaikutus yhdelläkin kohtaamisella omaan ja läheisten elämään on, miten meissä kaikissa on sekä hyvää että pahaa, miten syrjähypyn hetkellä suurelta sielunkumppanuudelta tuntuva suhde ei välttämättä olekaan niin tärkeää kuin alkuperäinen rakkaus ja ennen kaikkea: miten erilaisilta samat tapahtumat voivat eri ihmisten silmin näyttää.

Succession

Succession jatkaa toisella kaudella ökyrikkaan perheen elämästä: siitä, kuka mediamogulin lapsista yrityksen vallan perii. Sarjassa on fantastisia (toinen toistaan kamalampia) hahmoja, terävää dialogia sekä jotenkin mahtavan absurdi tunnelma: näillä yksityiskoneella lentävillä newyorkilaisilla ei ole jäljellä mitään kosketusta niin sanottuun normaaliin elämään. Vaikka kyseessä on fiktiivinen tv-sarja, tuntuu kokemus silti siltä kuin miljardöörien elämään pääsisi kurkistamaan oikeasti. Mitä enemmän sarjaa katsoo, sitä varmemmin alkaa olla sitä mieltä, että onneksi ei ole noitakaan miljardeja elämää hankaloittamassa. Sarja tarjoaa myös toisella tuotantokaudella sisustuksellista silmäkarkkia (hello klassiset kartanot, townhouset ja penthouset). Myös fantastinen alkutunnari ansaitsee erityismaininnan.

Homevialaura, laatusarjat, Netflix, HBO

Jonkin verran meillä on jäänyt myös sarjoja kokeilun jälkeen kesken. Killing Eve oli esimerkiksi sellainen, laadukas, mutta ei kuitenkaan sitten meitä innostava. Nyt alamme siis katsoa The Crownin kolmatta tuotantokautta ja Successionista on vielä muutama jakso jäljellä. Mitäs sitten?

Ehkä eniten tällä hetkellä kiinnostaisi hypetetty Younger sekä Apple TV:n odotettu, Reese Witherspoonin ja Jennifer Anistonin The Morning Show, mutta kumpaakaan ei voi katsoa meidän nykyisistä kanavistamme. Ehkä jouluksi voisi ottaa jotain uuttakin, koska laatusarjat – parasta! Parasta muutenkin ja parasta, millä me nukkuvien lasten kanssa panttivankina kotona iltaisin olevat vanhemmat voimme itseämme viihdyttää.

Lauantaimakkaravoileivistä spa-hetkiin ja New Yorkiin

Kämp Spa -hoito saatu bloginäkyvyyttä vastaan

Homevialaura, Kämp Spa

Maailman kaunein kiitos lämpimästä ja empaattisesta suhtautumisestanne edelliseen raskautta ja keskenmenoa koskevaan kirjoitukseen. Kaikki teidän kommenttinne ja onnentoivotuksenne merkitsevät minulle todella paljon. Vastaan kommentteihin vielä henkilökohtaisesti heti, kun ehdin. Sain tässä välissä flunssan, ja olen siksi viettänyt hiljaiseloa kotisohvalla. Lämmin kiitos myös siitä, miten avoimesti olette jakaneet omia koskettavia kokemuksianne kommentein ja yksityisviestein. Se vahvisti tunnettani siitä, miten tärkeää aiheesta on puhua.

Homevialaura, Kämp Spa

Kokemuksen myötä suhtaudun paitsi koko raskauteen myös raskausajan hyvinvointiin ihan eri tavalla, ja siitä haluan puhua tänään. Sekä henkinen että fyysinen hyvinvointi ovat saaneet uuden merkityksen. Eikä taustalla tarvitse tietenkään olla juuri keskenmenon trauma ja pelko, vaan minkä elämäntilanteen kriisi tahansa voi laukaista sen, että yhtäkkiä ei enää ole voimaa ja energiaa pitää itsestä huolta.

Homevialaura, Kämp Spa

Stressaavimmilla ja vaikeimmilla viikoilla annoin itselleni luvan vain olla, luvan taantua sotkutukkaiseksi pieruverkkarivetäytyjäksi. Heti perään totesin itselleni, että näin saa jatkua tasan sen aikaa, kun odotan ensimmäisen kolmanneksen riskiajan umpeutumista. Sen jälkeen on herättävä henkiin ja alettava huolehtia itsestä.

Homevialaura, Kämp Spa

Päätin tehdä sen, mitä vähän liian harvoin raaskin: ostaa itselleni pitkän rentouttavan hoidon. Universumilla oli kuitenkin sormensa pelissä, sillä juuri samaan aikaan sain kysymyksen, haluaisinko mennä testaamaan Kämp Span. Vastaus oli hormoneista suorastaan herkistynyt kyllä kiitos. Sitä enemmän kuin mitään kaipasin: rauhaa, hemmottelua, rentoutumista ja kosketusta.

Homevialaura, Kämp Spa

Olen muutaman kerran ollut hoidoissa tavaratalojen ja kauppakeskusten yhteydessä olevissa hoitoloissa, mutta henkilökohtaisesti koen, että vaikka tila itsessään olisi hyvin eristetty, niissä on mahdoton päästä täydelliseen zen-tunnelmaan. Kämp Spa taas oli kokemus, jossa unohdin samantien olevani Helsingin ydinkeskustassa. Hoitolaan on oma sisäänkäynti Kluuvikadulta, ja hissimatka kahdeksannen kerroksen rauhaan karistaa loputkin kaupungin pölyt. Kliseestä huolimatta kuvailen, että paikka on keidas keskellä kaupunkia, täydellisen hiljainen ja rauhoittava pakopaikka.

Homevialaura, Kämp Spa

Suosittelen varaamaan hoidon ympärille hyvin aikaa niin, että lämmittävissä tuoleissa ehtii rentoutua sekä ennen hoitoa että sen jälkeen (eikä muuten ole huono idea sujauttaa kylpytakin taskuun kirjaa). Saunaan hoidon yhteydessä pääsee totta kai myös. Tunnelma oli kaikin tavoin mieleeni: onnistuneessa kokonaisuudessa sekoittuu tyylikäs ylellisyys (kuvittele marmorisia pintoja), klassinen eurooppalaisuus (ajattele Balmuirin lyhtyjä) ja luonnonläheinen aasialaisuus (ajattele höyryävää teetä ja itämaista instrumentaalimusiikkia). Tarjolla on paljon erilaisia hoitoja kasvoille, vartalolle ja jaloille sekä lisäksi laajempia hoitokokonaisuuksia. Oma hoitoni oli ESPA Mother To Be. Hoito räätälöidään ihanasti odottajan tarpeiden mukaan joko hierontaa tai kasvohoitoa painottaen. Tässä siis jo etukäteen yksi vinkki, jos mietitte, mitä toivoa joulupukilta: lahjakortti hoitoon on ainakin minun suosikkilahjojani kautta aikojen, ja Kämp Spa pääsi heti omien kokemusteni kärkeen.

Homevialaura, Kämp Spa

Rentoutuminen on siis ottanut hyviä askeleita eteenpäin niin kotona kuin hoidossa, mikä on moneltakin kantilta hyvä asia. Odottajan stressiinhän liittyy varsinainen kierre. Tutkimusten mukaan raskaudenaikainen ahdistus vaikuttaa syntyvään lapseen. Kun tietää, ettei saisi stressata, stressaa myös sitä, että stressaa, jolloin stressiä on todellisuudessa kaksi kertaa enemmän.

Homevialaura, Kämp Spa

Raskausajan hyvinvoinnissa liikunta minulla on liian huonolla tolalla, sillä kävelylenkit ja satunnainen kevyt venyttelytyyppinen iltajooga eivät oikein tunnu riittäviltä. Pohdinkin kuumeisesti, mikä olisi sellainen laji, jonka voisin tässä kohtaa helposti aloittaa – ja, johon saisin aikaiseksi mennä. Uimassa (ja toki uinnin jälkeisillä munkeilla) kävin jo kerran – aplodeja!

Homevialaura, Kämp Spa

Ravinto vasta onkin odotusaikana oma juttunsa. Ainakin omaan ensimmäiseen kolmannekseeni on mahtunut päiviä, joina olen elänyt pelkästään, kyllä, lauantaimakkarapaahtoleivillä. Milloin ei tee mieli juuri mitään, milloin on pakkomielle tiettyä ruokaa kohtaan, milloin on ollut liian väsynyt kokkaamaan kunnollista ruokaa. Olenkin yrittänyt ottaa periaatteeksi sen, että jo se riittää, että syön päivässä edes sen yhden terveellisen smoothien, johon saa koko päivän tarpeen vitskuja, tai että teen lounaastani erityisen terveellisen, usein salaatin kaiken maailman avokadoilla ja pähkinöillä. Loppuajan voi sitten mennä vähän enemmän sinne päin, jos ei muuhun pysty.

Homevialaura, Kämp Spa

Onneksi tosin toisella kolmanneksella tämäkin asia alkaa tasaantua. Nyt taas jopa juon hieman kahvia. Raskauden ajan suurin identiteettikriisi tulee aina itselleni siitä, ei vartalon muuttumisesta, vaan väliaikaisesta etääntymisestä kahviin. En koe itseäni itseksi, jos en laahusta heti herätessä painamaan espressoa tulemaan.

Homevialaura, Kämp Spa

Ennen kuin siirrytään muihin aiheisiin, vinkkaan vielä teemaan liittyvästä elokuvasta. Koska olen sairastanut sohvanpohjalla, oli hyvä aika alkaa katsoa Netflixin Yksityiselämä (Private Life). Elokuva kertoo nelikymppisestä kultturellista newyorkilaispariskunnasta, joka yrittää saada lasta. En ole vielä pitkällä, mutta alku vaikuttaa lupaavalta. Neljä tähteä elokuvalle antanut Helsingin Sanomat kuvailee sarjaa hienoksi, kirpeäksi draamakomediaksi lapsettomuudesta. Kyseessä ei missään nimessä ole valmiiksi naurettu hassun hauska komedia – en itse jaksa itse sellaisia ollenkaan – vaan realistiselta tuntuva ja hienovaraista huumoria viljelevä indieleffa.

(Edit: Private Life on siis elokuva, ei sarja, niin kuin ensin kirjoitin, kiitos vaan yhdelle tarkkaavaiselle ihanalle! Voi hyvänen aika, mutta toisaalta mitä muuta näillä flunssaisilla raskausaivoilla voi odottaa. Olisin varmasti katsonut koko elokuvan tyytyväisenä, ajatellut, että onpa pitkä pilottijakso, ja ihmetellyt, että missäs loput jaksot ovat. Näin käy, kun katsoo Netflixistä niin paljon sarjoja, eikä juurikaan enää elokuvia, että alkaa pitää elokuviakin sarjoina – yhden hyvin pitkän jakson mittaisina minisarjoina.)

Paljon on siis mahtunut viime aikoihin: kiitollisuutta (kiitos teille), hyvinvointia (kiitos Kämp Spa), rentoutumista (kiitos Netflix) ja päätään nostavaa työstressiä (kiitos sohvalle kaatanut flunssa). Nyt menen ensitöikseni tekemään sitä lauantaimak… ei kun smoothieta – hyvää tekevää perjantaita!

Sohvapaikka varattu, laitteet viritetty – sarjasuunnitelma syksylle

Homevialaura, Netflix, HBO, sarjat, suositukset

Vaihdan jo kovaa vauhtia kaukosäätimeen uusia paristoja – tervetuloa sarjasyksy!

Olen pitkään ihmetellyt sitä, miten television katselua pidetään junttina. Se nähdään hukkaan heitettynä aikana, joka pitäisi käyttää lenkkeilyyn tai itsensä kehittämiseen – vaikka nenän kaivamiseen, kunhan ei televisioon.

Se ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen sivunnut keskustelussa jotain ajankohtaista sarjaa, kun televisiosta kieltäytyjän ihmistyyppi kiirehtii ylpeällä ja topakalla äänensävyllä keskeyttämään ”Joo kato kun en mä kato televisiota”. Selvä, ei tarvitsekaan katsoa, mutta asenne voi olla tarpeen päivittää tähän päivään – televisio kun ei ole vain huutokauppakeisarin uusintoja.

Homevialaura, Netflix, HBO, sarjat, suositukset, Sony Soundbar, kaiutin

Suoratoistona katsottavat laatusarjat ovat tänä päivänä kaikkea mitä taiteena pidetty kirjallisuus ja elokuvakin: ilmiöitä, puheenaiheita, ajankuvia, sukupolvikokemuksia, ajattelua laajentavaa tarinankerrontaa.

Vaikka en itse katso Game of Thronesia, pidän tärkeänä tietää sarjan merkityksen.

Kuten Helsingin Sanomien kulttuuriosiossa juhannuksena kirjoitettiin: ”Tv-sarjojen katsominen tuottaa uudenlaista sosiaalista pääomaa, jota emme vielä vuosikymmen sitten tunnistaneet”.

Nyt kun alkupuhe on saatu sydämeltä, listaan sarjasuunnitelmani syksylle ja talvelle muistiksi itselle ja toivottavasti inspiraatioksi teille – ja siis nimenomaan suunnitelman enemmän kuin suositukset, sillä kaikkien kanssa en ole vielä päässyt alkuun. Listalla ei ole vain uutuuksia vaan myös sarjoja, joiden katseluun tulee vasta nyt sauma edellisten päätyttyä.

Homevialaura, Netflix, HBO, sarjat, suositukset

Netflix

Suits

Suitsin jatkoa olemme odottaneet kuin kuuta nousevaa, joten aloitimme sarjakauden newyorkilaisen lakielämän kuudennella kaudella. Loistavasti käsikirjoitettu sarja toimii ensiapuna lomaltapalaajille: jos kesän varvassandaaleista on vaikea päästää irti, katso pätkäkin Suitsia, ja haluat sen jälkeen pukeutua pelkkiin korkkareihin ja peplum-jakkuihin.

Wild Wild Country

Wild Wild Country on kuusiosainen minisarja, jota kuvaillaan näin: “Kiistelty kulttijohtaja rakentaa utopistisen kaupungin Oregonin erämaahan. Paikallisten kanssa puhjennut konflikti paisuu pian maailmanlaajuiseksi skandaaliksi”. Tositapahtumiin perustuva hurahtamisen teema kuulostaa kiehtovalta ja sarja on saanut hyvän IMDb-arvostelun 8,3.

The Defiant Ones – Timantinkovat

The Defiant Ones – Timantinkovat -dokumentin ehdin jo katsoa kokoaan ja suosittelen sitä hiphop-kultuurista kiinnostuneille. Neliosainen dokumentti valottaa Dr. Dren ja ja Interscope Recordsin perustajan Jimmy Iovinen pitkäaikaista yhteistyötä ja matkaa huipulle. Hiphopin ystäville dokkari vilisee nostalgisia räppihetkiä aina Dren N.W.A.-ajoista Suge Knightin sekoiluihin. Dokkarin on muuten leikannut suomalainen Lasse Järvi.

Hip-hop Evolution

Samaa teemaa jatkaa Netflix Original -sarja Hip-hop Evolution, jossa ”merkittävät MC:t, DJ:t ja levymogulit kertovat dokumenttisarjan haastatteluissa hiphopin dynaamisesta kehityksestä 70-luvulta 90-luvulle”. Sarja on vielä itselläni aloittamatta, mutta aihe ja arvostelut lupaavat hyvää.

Homevialaura, Netflix, HBO, sarjat, suositukset

Master of none

Hesarin mukaan ”koomikko Aziz Ansarin kehuttu komediasarja Master of None on kirpeänhauska ja tarkkanäköinen sukupolvikuvaus”. Myös IMDb lupaa 8,3 arvosanalla hyvää. En yleensä ole komedioiden perään, mutta sana sukupolvikokemus herättää aina uteliaisuuteni.

Steve Jobs: Billion Dollars Happy

Dokumenttia kuvataan näin: ”Sisäpiiriläiset, kuten Applea perustamassa ollut Steve Wozniak, kertovat huimia tarinoita Applen noususta, tuhosta ja uudesta noususta Steve Jobsin johdolla”. Aion omistaa 50 minuuttia elämästäni mustapooloiselle miehelle, jonka laitteita räplään päivittäin, vain oppiakseni kiehtovasta persoonasta lisää, kun en ole hänen elämäkertaansa lukenut.

Minimalism: A Documentary About The Important Things

Netflixin mukaan ”dokumentissa haastatellaan ihmisiä, jotka torjuvat amerikkalaisen ihanteen eivätkä usko tavaroiden tuovan onnea vaan näyttävät, että vähemmän on enemmän”. IMDb-arvosana 6,7 ei lupaa ihmeitä, mutta koska aihe kiinnostaa, aion katsoa dokumentin.

Homevialaura, Netflix, HBO, sarjat, suositukset

HBO

The Affair

Samoin kuin Suitsia myös The Affairin jatkoa olemme odottaneet kieli pitkällä. En olisi uskonut, että sarja kantaa vielä neljänteen kauteen, mutta niin se vain kantaa. Draamasarjassa pettäminen muuttaa niin kahden avioparin kuin muidenkin läheisten elämän. Mielenkiintoisen kerronnasta tekee se, että tarinaa kerrotaan vuorotellen eri hahmojen näkökulmasta. Sarjan viehätystä lisää maisemat: katsellessa voi melkein tuntea Montaukin merituulen.

The Handmaid’s Tale

Margaret Atwoodin Orjattaresi-kirjaan perustuvan sarjan ensimmäinen kausi oli erinomainen, mutta sen verran piinaavalla ja ahdistavalla tavalla, että huomaan vitkuttelevani kakkoskauden aloittamisen kanssa. Varsinkin, kun kuulin, että tuotantokausia olisi tulossa yhteensä kymmenisen. En ole ollenkaan varma, pystynkö katsomaan niin pitkään mitään niin ihon alle menevää, sen verran rankka aihe naisten ja vähemmistöjen aseman polkeminen ja perheiden erottaminen on. Pidätän siis itselläni oikeuden sekä jatkaa katsomista että olla jatkamatta – aika näyttää.

Patrick Melrose

Benedict Cumberbatchin tähdittämän Patrick Melrose -minisarjan ehdimme jo katsoa. Sarjan ensimmäisen jakson kubricmaiset tunnelmat ja trainspottingmaiset huumekuvaukset lupailivat todella hyvää, mutta loppua kohti sarja tylsistyi. Hyvin tehty Patrick Melrose kuitenkin on: tasokas kuvaus englantilaisen yläluokan elämästä ja 60-luvun Etelä-Ranskasta.

Power

Powerista ennustan minun ja mieheni seuraavaa sarjaa paikkaamaan New York -tyhjiötä Suitsin jälkeen. Power kuvaa Manhattanin loistokasta elämää ja kaupungin karua huumekauppaa. Aiheen lisäksi arvostelut lupaavat hyvää, IMDb-arvosana on 8,2.

Homevialaura, Netflix, HBO, sarjat, suositukset

Sharp objects

Jos arvostelussa sanotaan, että ”Sharp Objects on kuin sekoitus True Detectiven ensimmäistä kautta ja Big Little Lies -sarjaa”, niin olen myyty. Big Little Lies oli nimittäin fantastinen. Kahdeksanosainen minisarja on ”draamasarja kaupunkilaistoimittajasta, jonka menneisyyden haamut kohtaavat järkyttävän todellisuuden, kun toimittaja lähetetään vanhaan kotikaupunkiinsa kirjoittamaan juttua selvittämättömistä lasten murhista”.

True Detective

Edelliseen viitaten nyt alkaa olla korkea aika katsoa vuonna 2014 alkanut True detective, ylistetty kahden tuotantokauden rikosdraamasarja, jonka näyttelijät ja henkilöt vaihtuvat tuotantokaudesta toiseen siirryttäessä.

Killing Eve

Killing Eve nousi listalleni hieman villinä korttina, kun huomasin, miten ylistävästi sarjasta on kirjoitettu. Viihdyttäväksi agenttijännäriksi sanottu sarja kuvaa kahden naisen, vakoojan ja tappajan, kissa ja hiiri -leikkiä, jossa Hesarin mukaan on bondmaisia piirteitä: huumoria, jännitystä, raakuuttakin.

Insecure

Insecurea ajattelin kokeilla omaksi kevyeksi sarjaksi, sillä katselussa täytyy aina olla sekä miehen kanssa yhteinen että oma sarja. Los Angelesiin sijoittuva Insecure kertoo kahden ystävyksen välisistä kiusallisistakin edesottamuksista uralla ja yksityiselämässä kolmekymppisyyden kynnyksellä. HBO:n mukaan ”ensimmäisen kauden kahdeksassa jaksossa seurataan mustaihoisten naisten kokemuksia hienotunteisesti, nokkelasti ja aidosti”. Hesari kuvailee sarjaa ”teeskentelemättömäksi ja raikkaaksi”.

Succession

Succession ”tutkailee vallan, politiikan ja perheen kiemuroita ikääntyvän ökyrikkaan mediamogulin ja tämän neljän aikuisen lapsen silmin”. IMDb-arvio ei yllä ihan niin korkeaksi (7,4), mutta aihe on niin mielenkiintoinen, että antanemme sarjalle myöhemmin mahdollisuuden, jos sopiva väli löytyy.

Homevialaura, Netflix, HBO, sarjat, suositukset, Sony Soundbar, kaiutin

Yle Areena

The Bold Type

Yle Areena -bonuksena listalla on Ullan vinkkaama The Bold Type. En aluksi tiennyt, mitä mieltä olla taas yhdeksi uudeksi Sinkkuelämää-sarjaksi sanotusta draamakomediasta, jossa tuntui olevan vähän lapsellisia ja ylinäyteltyjä vivahteita. Jotenkin kuitenkin entisen Cosmopolitan-päätoimittajan elämästä inspiraationsa saanut, kolmesta newyorkilaisesta ystävättärestä kertova sarja kiehtoi, sillä en malttanut jättää ensimmäistä tuotantokautta kesken. Sarjaa on kiitelty naisten keskinäisen tukemisen näyttämisestä miesvaltaisessa maailmassa. Vertaisin sarjaa naistenlehteen: se antaa viihdyttävän kokemuksen ja mahdollisuuden leputtaa aivoja muotitoimituksen upeiden asujen parissa unohtamatta silti syvempiä teemoja, kuten uraa ja sosiaalisen median valtaa.

Homevialaura, Netflix, HBO, sarjat, suositukset, Sony Soundbar, kaiutin

Laitteista puheen ollen moni on kysynyt televisiostamme. Olemme olleet oikein tyytyväisiä ratkaisuun, jossa televisio on kiinni seinässä ja käännettävissä sohvan suuntaan. Katselukokemus on myös parantunut radikaalisti kaiuttimen myötä.

Sain kauniisti muotoillun vaalean Sony Soundbar -kaiuttimen blogin kautta, koska aikaisempi erimerkkinen musiikkia soittanut kaiutin lakkasi toimimasta. Olen nyt kuukauden testannut laitetta ja todennut sen erinomaiseksi. On kätevää, kun musiikkia voi soittaa puhelimelta Bluetooth-yhteyden avulla niin, ettei puhelimen tarvitse olla kiinni telakassa tai johdolla.

Sitä taas en osannut odottaa, kuinka iso vaikutus Soundbarin sisäisellä bassokaiuttimella on ohjelmien katselukokemukseen. Kun kaiutin on liitetty television äänentoistoon, äänet toistuvat huomattavasti vaikuttavimpina. Minä, joka en koskaan ole ole ollut tekniikkahifistelijä, en joudu pelkästään syömään popcornia vaan myös sanani kaiuttimen merkityksestä äänentoistolle.

Homevialaura, Netflix, HBO, sarjat, suositukset

Tällä suunnitelmalla on aika ottaa vastaan ensimmäiset sateiset ja myöhemmin lumipyryiset illat – eiköhän tämä lista nimimittäin hetkeksi riitä.

Lue myös Netflix-suositukset – näitä sarjoja katson ja Katseltavaa jouluksi – HBO-sarjojen suositukset.

Katseltavaa jouluksi – HBO-sarjojen suositukset

Homevialaura, olohuone, HBO-sarjat

Muistin juuri, että olen luvannut listata teille HBO-suosikit aikaisemmin julkaistun Netflix-listan jatkoksi. Mikä sen parempi ajankohta kuin tämä, hetki ennen lähestyvää joulupäivää, joka kuuluu viettää sohvalla viltin alla leffoja ja sarjoja katsellen, vähän väliä napostellen.

Girls

Girls oli syy, miksi hankimme HBO:n. Halusin vihdoin päästä osaksi sukupolvikokemusta ja katsoa Lena Dunhamin luoman sarjan, joka Sinkkuelämää-sarjan tapaan kertoo neljästä newyorkilaisesta ystävättärestä, mutta rosoisesti ja realistisesti, jopa inhorealistisesti. Hahmot ärsyttävät ja turhauttavat – niinkun ihmiset oikeassakin elämässä. Allekirjoitan Girlsin jättämän jäljen: harva sarja on samanlailla rikkonut tabuja ja tuulettanut televisiossa nähtyä naisen elämää. Kuusi kautta puolituntisia jaksoja hurahtaa nopeasti.

Homevialaura, olohuone, HBO-sarjat

Big Little Lies

Big Little Lies on tämänvuotinen uutuussarja, josta tulee mieleen elokuva: näytteleehän siinä niin Reese Witherspoon kuin Nicole Kidman, joista molemmat ovat mukana myös tuottajina. Big Little Liesin piti olla aluksi vain yhden kauden minisarja, mutta HBO on tiedottanut toisesta kaudesta. Draama kertoo pienestä hyväosaisesta kaupungista ja viidestä äidistä, joista yhdenkään elämä ei ole aivan sitä, miltä ulospäin näyttää. Kulissit alkavat kaatua ja salaisuudet paljastua. Sarjassa on paitsi kertaalleen mainittu upea näyttelijäkaarti myös kiehtovan painostava tunnelma ja maailman kaunein alkumusiikki. Sarja perustuu Liane Moriartyn kirjaan Big Little Lies. Tajuamatta yhteyttä luin juuri vähän aika sitten kirjailijan toisen teoksen, Hyvä aviomies, jota suosittelen sitäkin.

Homevialaura, olohuone, HBO-sarjat

Twin Peaks

Kuulun niihin, joille 90-luvun Twin Peaks on rakas kulttiklassikko. Alkuperäisessä sarjassa FBI-agentti Dale Cooper selvittää Laura Palmerin murhaa kuvitteellisessa Twin Peaksin pikkukaupungissa. Sarja on samanaikaisesti sekä humoristisen vinksahtanut kylähulluineen että äärimmäisen kuumottava pelottavine mystisine kohtauksineen. 25 vuotta myöhemmin sarja teki paluun minisarjalla Twin Peaks – The Return. Valitettavasti uudet Twin Peaks -jaksot olivat minulle pettymys: tunnelma ei enää yltänyt samaan ja David Lynchin sekoilu tuntui liian pitkäveteiseltä ja hämmentävältä. Listalla Twin Peaks kuitenkin on kulttiklassikkona.

The Handmaid’s Tale

Margaret Atwoodin Orjattaresi-kirjaan perustuva sarja ei syyttä ole herättänyt kohua: vaikka teos on kirjoitettu 80-luvulla, on tähän päivään tuotu tuotanto nyt Trumpin vallan aikaan ajankohtaisempi kuin koskaan. Laadukkaasti toteutettu sarja kertoo kuvitteellisesta diktatuurista, jossa ympäristökatastrofin seurauksena länsimäinen vapaus on kadonnut, jossa lisääntymään pystyvät naiset on pakotettu synnytyskoneiksi, ja jossa homoseksuaalit hirtetään. Naisen asema, eriarvoisuus ja perheiden erottaminen ovat todella ahdistavaa mutta tärkeää katsottavaa: ei ole mitään takeita, etteikö fundamentalismi voisi teoriassa viedä yhteiskuntaamme takaisin juuri tähän suuntaan.

Homevialaura, joulu, sisustus, joulukuusi

HBO:ssa näyttää olevan valtavasti laatusarjoja, mutta en vielä tiedä, mikä on listallani seuraavaksi eli suosituksia saa mieluusti laittaa. Mieheni kehui True Detective -sarjaa, joten sen voisin ottaa omaan katseluun. Joulupäivänä taas taitaa olla aika aloittaa jommasta kummasta palvelusta uusi yhteinen sarja, kun saamme Netflixin puolelta aivan juuri Mr Selfridgen loppuun.

Netflix-listan löydät postauksesta Netflix-suositukset – näitä sarjoja katson.

Instagram

Copyright © 2020 · Theme by 17th Avenue