Kaupallinen yhteistyö, IKEA ja Asennemedia

Kuten tiedätte, minusta on paljon hauskempi pöyhiä ajatuksia kuin sohvatyynyjä. Vähän niin kuin ajattelen, siis sisustan. Kotini ei ole rakentunut sattumalta sellaiseksi kuin on, vaan olen tietoisesti miettinyt sen tyyliä ja tarkoitusta. Siksi otin todella innoissani vastaan IKEA-blogihaasteen, jonka tarkoituksena on pohtia omaa tyyliä #olensisustaja-henkeen.

Ennen kuin pääsen kysymysten kimppuun, kerron tärkeät tiedotukset. Huomasitteko jo, että uusi IKEA-kuvasto on ilmestynyt? Omasta mielestäni se on todella inspiroiva ja hyvä esimerkki siitä, miten täysin erilaisia tiloja ja tunnelmia valikoiman 9500 tuotteella voi luoda sen muka tyypillisen katalogikodin sijaan. Toinen, vähintään yhtä tärkeä uutinen on, että IKEA myy nyt myös vegehodareita. Pääsin maistamaan niitä ensimmäisten joukossa pressitilaisuudessa ja maku oli erinomainen. Nakin tilalla on ikään kuin nakinmuotoinen kasvispihvi tai -pulla. Pitääkin keksiä servetistä asiaa, jotta pääsee pian syömään hodareita uudestaan. Sitten kysymyksiin!

Mitä kotisi tyyli kertoo sinusta?

Se, että kotini on yleisilmeeltään rauhallinen ja neutraalinvärinen kertoo siitä, että olen ihmisenä harmonianhakuinen. Vältän liikoja ärsykkeitä ja konflikteja. Modernin selkeät linjat, valkoinen pohja ja järjestelmälliset kaapit kertovat niin ikään tarpeesta harmoniaan: välillä tuntuu, että pääni on juuri niin järjestyksessä kuin kotini on.

Toisaalta tyylissäni näkyy vahvasti myös klassisuus, kaipuu perinteisiin ja pysyvyyteen. Pinnalla oleva kodin jatkuva päivittäminen vain trendien mukaiseksi tai toista some-tiliä paremmaksi tekee oloni levottomaksi. Kotimme pehmeistä tekstiileistä ja kynttilänvalosta tuleva kodikkuus kertonee empatiasta: haluan, että koti on lämminhenkinen pesä, jossa ihmisillä on hyvä olla silloinkin, kun maailma koettelee.

Toisaalta kotini tyyli kertoo myös rentoudesta, suurpiirteydestä ja mukavuudenhalusta: en ole sisustajana ollenkaan niin ehdoton, ettenkö voisi helpottaa lapsi- ja koiraperhe-elämää laminaatilla tai oikaista joskus kestokukilla. Ja onhan minulla Monica-kaappikin.

Mikä on kotisi persoonallisin sisustusesine?

Olisiko se mittatilauksena tilattu abstrakti taulu, koska se on uniikki, eikä samanlaista ole toista.

Onko kotonasi jokin sinulle tärkeä esine, jota et ole esitellyt julkisesti? Miksi?

Ei ole sellaista sisustusesinettä. Itse en juurikaan kanna muistoja mukana esineiden muodossa, vaan enemmänkin ajatuksissa ja valokuvina. Valokuvia rakastan ja olen suvustamme se, joka ensimmäiseksi rientää pelastamaan karsiutumisuhassa olevat kuvat. Eikä minulla myöskään ole itse ostamaa sisustusesinettä, jota en olisi esitellyt julkisesti. Ei-enää tyylini mukaiset sisustusesineet olen laittanut kiertoon.

Miten sisustustrendit tai muiden mielipiteet vaikuttavat sisustusvalintoihisi?

Sisustustrendit vaikuttavat hyvin vähän. Jos kotimme kanssa pelaa sisustustrendibingoa, ei saa yhtäkään raksia: ei pastellisävyjä, ei pyöreitä muotoja, ei viherkasveja, ei 90-luvun kaaria, ei terrazzo-pintaa, ei mitään. No marmoria meillä on, mutta sen lasken enemmän klassikoksi kuin trendiksi.

Muiden mielipiteet vaikuttavat ehkä alitajuntaisesti. Päätäksentekohetkellä saatan miettiä, mitä joku, jonka sisustustyylistä pidän, tekisi vastaavassa tilanteessa. Some-sisustajana saan tietysti omanlaistani palautetta muiden mielipiteistä tykkäysten kautta. En anna kuitenkaan sille liikaa arvoa mittarina. Tiedän, että muut voisivat pitää kotiamme houkuttelevampana, jos stailaisin someen laitettavat sisustuskuvat täyteen kaikenlaista kausivaloa, mutta en sitä tee, koska se ei tunnu luonnolliselta eikä omalta. Tähän suhtautumiseen auttaa varmasti elämänkokemus ja ikä.

Oletko jättänyt jotain ostamatta, koska se ei ole vallitsevien trendien mukainen tai ei sovi Insta-feediisi?

Melkein päinvastoin. Sanoisin, että olen jättänyt sellaisia juttuja ostamatta, jotka ovat liian trendikkäitä ja ”nähtyjä”. Toki mikään itseisarvo uniikki sisustaminen ei minulle ole. Esimerkiksi kotini ruokapöydän tuolit on se kaikista yleisin sisustusklisee, mutta halusin tuolit silti, kun olin niistä 15 vuotta haaveillut.

Se, että jokin sopii Insta-feedini, on itse asiassa minulle erinomainen merkki: jos se sopii feediin, se sopii kotiin, eikä varmastikaan ole virheostos. Kuten sanottu, en ylipäätään rönsyile tyylini ulkopuolelle tai saa yhtäkkiä päähäni ajatusta vaikka värikkäästä trendikkäästä sisustusesineestä. Makuni on niin rajattu ja tarkka, että kaikki menee samaan modernin klassiseen ja neutraalinväriseen tyyliin ja feediin. Näin ei suinkaan ole ollut aina, vaan olen joutunut etsimään tyyliäni ja oppimaan virheistäni.

Oletko hankkinut jotain kotiisi vain siksi, että koet sen sopivan imagoosi tai miellyttävän muita?

En pelkästään siksi. Meillä olisi kaikki samat valinnat ilman yhtäkään ulkopuolelle jaettua some-kuvaa. Se onkin minusta aina paras mittari kysyä status- ja muidenkin tuotteiden kohdalla: ostaisinko tämän, vaikka kukaan muu ei sitä näkisi? Tietynlaiset ostokset saatan kyllä perustella ammatillani. Jos vaikka mieleni tekee uutta tuoksukynttilää, ostan sen herkemmin, koska tiedän siitä olevan iloa myös kuvissa. Silti ensimmäinen motiivi lähtee aina sisältä haluta kynttilä itselle omaksi iloksi.

Koetko paineita ostaa pieniä tai isoja kodinsisustusta päivittäviä tuotteita – olipa ne sitten tuoreita kukkia tai samettisohva, jotta saisit kauniita kuvia?

Ammattini puolesta minulla on kaikki edellytykset kokea painetta: onhan se ollut pitkään kirjoittamaton sääntö, että sisustusblogikodin pitäisi uudistua koko ajan. Siksi olen kai hieman sisustusblogikategoriasta vieraantunutkin ja keskittynyt kirjoittamaan enemmän muusta elämästä ja asumisesta kotona. Ilahduttavaa kyllä, koen, että lukijani ovat hyväksyneet tämän erilaisen lähestymistavan, ehkä saaneet siitä kaivattua sielunrauhaa itsekin. Minulle tuntuu aivan absurdilta, että hankkisin uuden sohvan vain saadakseni uutta kuvamateriaalia, mutta sitä ihan todella alalla tapahtuu. Kukkien ostamiseen kuvaukset antavat ihanan (teko)syyn.

Mitä asioita kotisi sisustuksessa rajaat pois kuvista?

Oikeastaan vain ympäriinsä lojuvat tavarat: kuivumassa olevat pyykit, värikkäät lelut, keittiöntasolle kertyvät kasat ja sen sellaiset. Kaikki kodin kulmat kodissani olen näyttänyt, sellaisetkin, jotka eivät välttämättä ole omia suosikkeja. Vaatehuoneisiin on tosin vielä kurkkaamatta: meidän makuuhuoneesta avautuva vaatehuone on kyllä siisti ja värijärjestyksessä, tyttären huoneesta avautuva taas se surullisen kuuluisa Monica-kaappi. Sen näytän sitten, kun olen saanut itseäni niskasta kiinni. Pakko on paras muusa, voidaan taas todeta, sillä ilman erästä syyskuista deadlinea järjestelisin kaappia varmasti vielä vuoden päästä mañana mañana.

Haluan haastaa mukaan viisi kollegaa, mutta totta kai haasteeseen saa tarttua kuka vain: Modernisti kodikas Kerttu, Inspired by love Sanna, Esmeralda’s Essi, At Maria’s Maria ja Valkoinen Harmaja Suvi. Olisi ihana kuulla mahdollisimman monen ajatuksia omasta tyylistä ja sen löytämisestä!