Toivottavasti teillä oli kiva pääsiäinen ja mahdollisesti rentouttava miniloma. Me vietimme pääsiäisen kotona tukikohtaa pitäen, mikä sopi tähän hetkeen hyvin.

Maisemaakin olisi ollut todella virkistävää vaihtaa, mutta vähintään yhtä tervetullutta oli se, ettei mitään pakkaamisia tarvinnut miettiä eikä siirtymisiä sumplia päiväretkiä ja kyläilyjä lukuun ottamatta. Se pääsiäisessä parasta omasta mielestäni onkin, että juhlan voi viettää juuri niin kuin kyseisenä vuonna hyvältä tuntuu.

Toki tällaiset kotona vietetyt pyhät eivät arkea tauolle laita: pyykit kyllä pyörivät siinä missä muutenkin. Mutta jo pelkästään se, ettei kenenkään tarvinnut nousta tiettyyn aikatauluun aamuisin, antoi päiviin arjesta poikkeavan tunteen.

Auringon paistaessa sain inspiraation vaihtaa lasten kaappeihin toppien tilalle välikausivaatteet. Mitä onnea lapsille olikaan päästä ensimmäistä kertaa ulkoilemaan kevyemmissä tamineissa ja kaivella pressun alta esille polkupyörät ja potkulaudat.

Pääsiäispiknikille suuntasimme rannalle. Molemmat minä ja esikoinen kaipasimme meren tuoksua ja ääntä. Ilahdun siitä, miten tässä asiassa samanlaisia olemme, molemmat kauneudessa latautuvia.

Sekin ihme tapahtui, jonka ajattelin koittavan vasta juhannuksena: vielä hetki sitten jäisinä laattoina ajelehtineet lumet ovat sulaneet terassilta! Vielä emme kuitenkaan korkanneet grilliä ja kaivaneet kalusteita. Sisäänkäyntiä koristaa yhä pienten lumikinosten lisäksi havut, joten kahden sesongin välitilassa on pihapiiri edelleen.

Ideaalitilanteessa olisin halunnut kokeilla kokata pääsiäisenä jotain uutta, vaikka ei mitään haastavan ihmeellistä, niin jonkin uuden version klassikoista kuitenkin.

Tällaiseen minulla ei kuitenkaan tunnu kapasiteetti tällä hetkellä riittävän, joten teen niin kuin usein teen: katoin pöytään vain mieleisiä pääsiäisruokia ilman reseptejä suoraan ulkomuistista onnistuvalla tavalla. Yhtenä päivänä lohta parsan ja munien kanssa, toisena lammasta valkosipulikermaperunoiden kanssa ja niin edelleen.

Onneksi läheinen muisti meitä lempisuklaallani, sillä sitä en aina onnistu kaupoista löytämään (varsinkaan, jos jätämme kaupassa käymisen viime hetkeen niin kuin nytkin jätimme). En välitä Mignon-munista, mutta Fazerin Lemon Yoghurt & Meringue -konvehti on ihanan raikkaana suosikkini (etenkin jääkaappikylmänä niin kuin mielestäni kaikki suklaa).

Yhteisenä sarjana aloimme katsoa miehen kanssa iltaisin Disney Plussalta Only Murders in the Building, jossa Helsingin Sanomien mukaan ”sujuva käsikirjoitus yhdistää vanhanajan rikosnuuskintaa nykyajan rikospodcasteihin.”

Kymmenosaisessa sarjassa on mainio, hieman woodyallenmainen ei-itseään liian vakavasti ottava tunnelma, joka hyödyntää ilahduttavasti paitsi vanhan ajan rikosmysteerien henkeä myös New Yorkin charmia. Tapahtumapaikkana onkin Upper West Sidella sijaitseva valtava The Belnord -asuinrakennus, joka luo kiehtovat puitteet kepeähenkisen murhamysteerin selvittämiselle. Sarja oli täydellistä lomarentoilua, mutta kokonaan emme sitä vielä ehtineet katsoa.

Perhepyhät ovat aina kaikkien kotona ollessa melko vauhdikkaita ja intensiivisiä, joten nyt arkipäivät kahdestaan vauvan kanssa tuntuvat taas epätodellisen rauhallisilta. Laitoin meille päivällä klassista musiikkia ja sain hänet torkahtamaan kantoreppuun kirjoittamisen ajaksi. Tänään yritän vielä siivota pääsiäiskoristeet laatikkoon.

Lapsille annoin pääsiäisenä jo perinteeksi muodostuneet pääsiäiskorit, mistä he pitivät valtavasti, etenkin, kun koriin liittyi yllätysten etsintää. Tällaiset pienet sesonki-ilahduttamiset ovat omaa vanhemmuttani tyypillisimmillään. En ole tee-se-itse-ihminen enkä leipojakaan, mutta koriin osaan sentään koota muutamat tarrat, tekemiset ja herkut.

Käsitykseni siitä, miten merkittäviä pienet asiat lapsille ovat, vahvistuu joka vuosi. Suuritunteinen ja draamantajuinen kuusivuotias totesi, ”ettei unohda tätä koskaan”. Täytyy muistaa lause kymmenen vuoden päästä, kun neuvottelemme kotiintuloajoista.

Siihen nähden, että emme tehneet pääsiäisenä mitään ihmeellistä, teimme kuitenkin paljon kaikkea suunnittelematonta kivaa. Retkeilyn, ulkoilun, lukemisen, rentoutumisen ja perus kotipuuhastelun lisäksi virkistyimme näyttelyssä ja kyläilyillä. Vauva näki taas uusia tärkeitä kasvoja.

Tämän ihanan pääsiäisbrunssin taikoi Noora. Ricotta-lohirieskat olivat taivaallisia ja ilmeisesti niin helppoja, että niihin voisi jopa tämänkinhetkinen olematon kapasiteettini riittää. Glorian ruoan ja viinin kolmannen numeron sivu 23 korvamerkitty!

Mukavaa tätä viikkoa!