Kaupallinen yhteistyö, Tarramonsteri

Niin vaan on meidän pienempikin lierihattuhienohelma aloittanut nyt päiväkodin pehmeällä laskulla. (Ensimmäinen kuva kiteyttää muuten kaiken tämänhetkisestä arjestamme: 4-vuotias valitsemassa mekkoa ja 1-vuotias kiipeämässä.)

Kirjoitin vuodenvaihteessa toiveita ja tavoitteita tälle vuodelle ja yksi suurimmista toiveista oli se, että pikkusisko saisi paikan samasta päiväkodista kuin missä isosisko on nyt kolme vuotta ollut. Ja keväällä saimme tiedon, että hän sai, mistä olemme olleet ihan valtavan onnellisia.

Itse ajattelen koko perhe-elämästä niin, että ikinä ei ole vain yhtä oikeaa tapaa toimia, vaan että jokaisen perheen kokonaisuus on tuhannen muuttujan summa, jonka osaset vain perhe itse tietää: millaisia vanhemmat ja lapset ovat yksilöinä, millaista perheen arki muuten on, miten ja missä vanhemmat työskentelevät, millaista tukiverkostoa ympärillä on, millainen taloudellinen tilanne on, miten arki joustaa, mikä perheelle tuntuu muuten oikealta ratkaisulta ja niin edelleen. Vain jokainen perhe itse tietää, mikä on oikea ajankohta ja tapa aloittaa varhaiskasvatus tai ottaa muuta hoitoapua arkeen.

Meillä molemmilla kerroilla oikea ratkaisu on ollut päiväkodin aloittaminen siinä puolentoista vuoden iän molemmin puolin syksyllä. Rehellisesti sanottuna kummankaan päiväkodin aloitus ei ole ollut minulle äitinä lainkaan haikeaa, vaan päinvastoin olen vastaanottanut uuden elämänvaiheen todella hyvillä ja odottavin mielin. Etenkin yrittäjänä selkeämpi jako työnteon ja lasten hoitamisen välille on ollut äärimmäisen tervetullut. Koen voivani paremmin silloin, kun arjessa on selkeämmät rajat työn ja perheajan välillä ilman sitä tunnetta, että ei ole täysin läsnä kummassakaan, ja sanomattakin selvää, että minun olotilani heijastuu lapsiin.

Mutta: minulla onkin sitten ihan oma haikeuden kokemukseni, nimittäin päiväkodin vaihtaminen. Rehellisesti sanottuna päiväkodin vaihtaminen olisi ollut minulle tosi kova paikka, ja siksikin pidimme niin tiukasti kiinni alueesta uuden kodin kanssa. Tiedän, että perheet vaihtavat päiväkotia tämän tästä, eikä siinä ole mitään, elämä jatkuu ja me ihmiset sopeudumme kyllä moninverroin haastavampiinkin muutoksiin. Mutta silti, kova paikka se olisi ollut.

En ajattele, että yksikään muu päiväkoti olisi ollut sen huonompi, päinvastoin minulla on täysi luottamus suomalaiseen varhaiskasvatukseen yksikköön katsomatta ja haimmekin alunperin vain kartalla lähimpään, mutta olen vain niin kiintynyt nykyiseen päiväkotiin, että ehdoin tahdoin en olisi halunnut päiväkotia vaihtaa. Niin ne vanhemmuuden tunteet ovat jokaisella omanlaisia: se mikä toisella tuntuu kevyeltä ja luontevalta voi toiselle olla haikeaa ja raastavaa, ja toisinpäin.

Pienemmän päiväkodin aloittamista on siis helpottanut se, että olen ollut valmis ja olen kokenut lapsen valmiiksi, paikka ja hoitajat ovat tuttuja ja vielä isosisko näyttämässä mallia. Jos odotti äiti päiväkotia loman jälkeen, niin niin muuten odotti 4-vuotiaskin: edeltävä ilta oli tunnelmaltaan verrattavissa jouluaattoon. Lisäksi oli liikuttavaa kuunnella, miten isosisko viimeisenä iltana psyykkasi pienempää ja kuiskutti sängyssä korvaan ohjeita, miten sitten mennään ja toimitaan.

Päiväkodin aloitukseen tunteiden lisäksi kuuluu tietysti käytännön puoli: vaateinventaario. Voihan vaateinventaario! Jos joku asia maailmassa on varmaa niin se, että tämä työ ei tekemällä lopu. Ehkä voitte samaistua, sillä niin monia kysymyksia lastenvaatteiden säilyttämisestä ja kiertokulun hallitsemisesta olen saanut. Niin kuin olen kertonut, itse olen kokenut meidän kohdalla järkeväksi säästää kaikki isosiskon vaatteet, vaikka ymmärrän todella hyvin myös tiheämmän kierrättämisen tahdin kaappien tukkeutumisen estämiseksi.

Itse asiassa taidan olla vähän liiankin tuudittautunut siihen, että omasta second hand -kaupastamme löytyy kaikki tarvittavat, mutta ihan kaikkea ei tietenkään sieltäkään löydy, koska etenkin sesonkivaatteiden ja -kenkien kohdalla ihan aina ei koko osu vaiheen kanssa yhteen. Esimerkiksi päiväkotilenkkarit huomasimme pikkusiskolta nyt puuttuvan – asiaankuuluvasti viimeisenä päivänä. Onneksi sopivat löytyivät pikaisella Reima Outlet -pyrähdyksellä.

Isosisko tarvitsi tähän hätään vain sisätossut, mutta myöhemmin syksyllä edessä on muutamia pitkähihaisia vaatetäydennyksiä, sukkahousuhankintoja ja talvikengät nyt ainakin. Talvihaalarin onnistuin jo hänelle löytämään alennuksella Reimalta, niin kuin olen lähes joka muukin kesä jormatarjoushaukkaillut. Sisävaatteiden osalta olemme joutuneet hieman keskustelemaan 4-vuotiaan kanssa päiväkotivaateperiaatteista. Ennen kuin ehditte luulemaan, että tytär himoitsee hahmovaatteita, enkä minä osta, niin kuulkaas päinvastoin: vein oikein hopeatarjottimella Frozen-paitaa, mutta kun se oli paita, eikä mekko, niin mikäs vaate se sellainen ihanalle neljävuotiaalle fancy ladulle on.

Olemmekin nyt päässeet neuvotteluissa siihen pisteeseen, että vanhat vielä mahtuvat vaatteet käytetään, mutta että uusien sisävaatetarpeiden kohdalla hän saa päiväkotiinkin mekkoja – tai vähintään mekkomaisia tunikoita, niin kuin neuvottelussa on nyt pöytäkirjoihin kirjattu. Siis sellaisia mekkoja, joissa on helppo olla ja joiden päälle on helppo pukea, ei mitään iltapukuja nyt sentään.

En halua opettaa lapsia siihen, että mitkään muut kuin lempivaatteet eivät kelpaa, mutta toisalta totta kai haluan kuunnella ja kunnioittaa pukeutujan itsensä toiveita. Meillä olikin jo yksi oikein mukava ostosreissu, jossa yhteistuumin valitsimme pari kivaa collegemekkoa päiväkotiin. Olisi hassua ajatella, etteikö näillä asioilla voisi ja saisi olla väliä lapsillekin – totta kai saa!

Näin toimin päiväkotivaatteiden kanssa

Nimeän päiväkotivaatteet nimitarroin

Vaatteet kannattaa ja täytyy nimetä henkilökunnan avuksi, sillä päiväkodissa ei voida muuten pysyä kärryillä sen kanssa, mikä kenenkin vaate on, ja nimen ansiosta vaatteita hukkuu vähemmän. Nimikointitapoja on monia, mutta itse olen luottanut ensimmäisestä syksystä lähtien ystäväni suosituksesta Tarramonsteriin. Tarramonsterin nimikointitarrat pysyvät hyvin ja tarrat voi suunnitella mieluisiksi (kuinka ollakaan meillä on valkoista, harmaata ja vaaleanpunaista). Tarramonsterin valikoimasta löytyy myös esimerkiksi kuvallisia järjestelytarroja, jotka voivat auttaa lasta (tai aviomiestä) viemään tavarat oikeille paikoilleen.

Etu Tarramonsterin nimikointitarroihin: Saat 10 % alennuksen ja ilmaisen toimituksen kirjepostina Tarramonsterin verkkokaupassa koodilla HVL10. Etu on voimassa 17.8.2020 asti. Tarrat sopivat myös muiden kuin perheen pienimpien tavaroiden ja vaatteiden nimikointiin: nimen sijaan nimikointitarraan voi myös kirjata esimerkiksi sukunimen ja puhelinnumeron mihin vain sellaisiin tavaroihin, joilla on tapana hukkua vaikka isommiltakin treenihalleihin.

Hankin yhdisteltäviä vaatteita kapselivaatekaappihenkeen

Itse olen kokenut arjessa todella helpottavaksi suosia lasten päiväkotivaatteissa kapselivaateajatusta, että kaikki vaatteet käyvät suurin piirtein keskenään yhteen. (Tietenkään sillä ei ole väliä, vaikka vaatteet eivät kävisikään yhteen ja kyllä tytöilläkin toisinaan on aikamoisia yhdistelmiä, mutta harmonianhakuisena saan yhdisteltävyydesta ja yhdenmukaisuudesta rauhaa arkeen). Meidän päiväkotivaatteiden väripaletti muodostuu pääasiassa harmaasta, vaaleanpunaisesta ja tummansinisestä, lisäksi vaaleansinisestä, beigestä ja mustasta.

Suosin riittävää laatua mutta en panosta turhaan

Koen, että päiväkotivaatteidenkin kannattaa totta kai olla siinä mielessä laadukkaita, että ne kestävät päivästä toiseen, ja mahdollisesti myös seuraavalle käyttäjälle. Samanaikaisesti minusta tuntuu turhalta ostaa päiväkotiin arvokkaita sisävaatteita, kun totuuden nimissä etenkin taaperoilla ruokalista tarttuu hihaan ja rinnuksille jo ensimmäisenä päivänä. (Ulkovaatteeissa olenkin sitten tarkempi ja merkkiuskollisempi.) Suosinkin lapsilla päiväkodissa sisällä sellaista perus hyvää vaatetta, joka kestää, mutta jota ei tarvitse varoa tai surra. Alet ja kirppikset ovat tietysti mainiota hyödyntää tässä.

Kelpuutan vain helppohoitoisia ja konepestäviä vaatteita

Ostan vain sellaisia päiväkotivaatteita, joita voi tavallisesti konepestä ja huoltaa muutenkin helposti. Myös kevät- ja syysjalkineissa suosin mahdollisuuksien mukaan konepestäviä lenkkareita. Lisäksi pyrin huomioimaan mukavuuden: esimerkiksi hupparit olemme kokeneet omalla kohdalla haalarin alla epäkäytännöllisiksi ja eniten suosimmekin collegeja, trikoopaitoja, leggareita – ja nyt niitä (helppoja rentoja) mekkoja.

Tarpeeksi varavaatteita

Etenkin tietyssä vaiheessa tuntui, että lapsi tuli aina eri vaatteissa kotiin kuin millä hän lähti, joten varavaatetta piti olla asu jos toinenkin. Totesinkin silloin, että mieluummin hankin arjen helpottamiseksi muutamat ylimääräiset vaatteet kuin pesen ihan joka päivä pyykkiä.

Pidän päiväkotivaatteet ja vapaa-ajan vaatteet erikseen

Sen koen myös helpottaneen todella paljon arkea, että päiväkotivaatteet ja vapaa-ajan vaatteet ovat erikseen. Se on selkeämpää lapselle ja itselle, kun jo ostamisvaiheessa tietää, millaiseen käyttöön vaate tulee. Meillä vaatekaapissa säilytyskin menee niin, että ylhäällä tangossa ovat vapaa-ajan mekot ja alahyllyillä päiväkotivaatteet, jotta 4-vuotias pääsee arjessa päiväkotivaatteisiin itse käsiksi.

Lapsen osallistaminen

Vanhempien lasten kanssa aamushow’ta helpottaa se, että lapsen on antanut osallistua vaatteiden hankkimiseen sekä se, että päälle puettava on mieluista. Meillä on käytäntönä se, että 4-vuotias valitsee itse itselleen iltaisin seuraavan päivän päiväkotiasun. Itse valittu, valmiina oleva asu sujahtaa paljon paremmin päälle kuin aamulla tokkurassa vanhemman väkisin tarjoama.

Toivottavasti Tarramonsterin nimikointitarravinkistä ja -edusta oli teille iloa. Tsemppiä kaikille muillekin pienille päiväkodinaloittajille (ja huoltojoukoille)!