Yhteistyössä Asennemedia ja Arabia
Olen innokas järjestelijä, kuten tiedätte, ja seurailen siksi sivusilmällä teemaan liittyä nettikeskusteluja ja -ryhmiä. Ihmiset painivat tavarapaljoutensa kanssa ja tarvitsevat vertaistukea elämän keventämiselle. Sovitellaan käyttämättömäksi jääneitä vaatteita, ihmetellään lasten ala-asteen veistotunneilla tekemien tuotosten kohtaloa ja punnitaan työkalujen tarpeellisuutta, mutta yksi tavarakategoria nousee keskusteluissa ylitse muiden – astiat.
Astioihin kiteytyy valtavasti tunnetta, historiaa, hetkiä ja muistoja. Enemmän kuin mihinkään muuhun materiaan. On nautittu jouluillallisia, jätetty hyvästejä, juhlittu virstanpylväitä, keskusteltu yömyöhään, rakastuttu, syöty lapsuuden arkiaterioita. Kaikki tämä, astioiden äärellä.
Minulle Arabian Paratiisista tulee ensimmäisenä mieleen rakas mummuni. Tosin hänellä sarjaa on tietysti alkuperäisenä kelta-sinisenä, niin kuin asiaan kuuluu. Muistan joku joulu käärineeni hänelle ison Paratiisi-mukin pakettiin toivoen, että siitä nautitut kuumat juomat lämmittävät mummua talvipakkasilla. Tai ehkä minulla olikin oma lehmä ojassa.
Te muut, joilla aamukahvin mittayksikkö on enemmänkin gallona kuin kuppi, ymmärrätte, mitä tarkoitan. Mummulassa perinteisiä kahvikupillisia saa aina juoda seitsemänkertaisen määrän, sillä isoja mukeja suosivalle ne tuntuvat nukkekodin kupeilta. Mutta tietysti siinä on oma hurmaava charminsa, mikä melkein kannustaa aikamatkailemaan enemmänkin ja ryystämään kahvin tasseilta.
Paratiisi on Birger Kaipiaisen Arabialle vuonna 1969 suunnittelema rakastettu klassikko, sukupolvelta toiselle siirtyvä keräilykohde, jossa näkyy suurenmoisen keramiikkataiteilijan mieltymys rohkeaan koristeellisuuteen ja tyyliteltyihin luontoaiheisiin. Muutamakin osa yhä tänä päivänä ajankohtaista sarjaa tuo kattaukseen kerroksellisuutta ja luonnetta, tai romanttisella kuosilla voi näyttävästi ottaa haltuun koko pöydän.
Mummun jalanjäljissä tämä kattaus on oma moderni tulkintani Paratiisista, mustavalkoisena tietysti. Kattaus, joka samaan aikaan tuntuu niin kotoisalta ja perinteiseltä sekä uudelta ja raikkaalta. Yhdistin mukaan meillä jo vuosia ollutta astiastoa, Arabian valkoista 24h-sarjaa. Mustavalkoinen Paratiisi on saatavana erikoistuotteena vuoden loppuun asti.
En halunnut tällä kertaa pöydän notkuvan sekalaisesta brunssista, vaan sen sijaan toivotin ystävät tervetulleeksi yksinkertaisuutta ylistävälle aamiaiselle, joka valmistui melkein itsestään – ilman turhan aikaisia herätyksiä tai kiristeleviä hermoja.
Isoissa 0,35 litran mukeissa oli tietysti tummapaahtoista maitokahvia. Hitusen pienempään kahvihampaan kolotukseen sopii sarjan uusi 0,24 litran muki. Pieniin kahvikuppeihin tein valmiit annokset kookos-chiavanukasta. Päällekkäin kootusta kuppitornista kattaus sai juuri sopivasti arvokasta nostetta. Lisäksi tarjoilin tuorejuustotäytetyt bagelit vaihteluksi kulhoista lautasten sijaan.
En pysty sanomaan kenenkään puolesta, mistä perintöastioista kannattaa tai ei kannata päästää irti, mutta ennen kaikkea yhden ajatusmaailman haluaisin muuttaa. Elämä on liian lyhyt pölyttää pyhäastioita vitriinissä, kun aarteista voi nauttia ihan tavallisen aamiaisen ihan tavallisena päivänä. Pieniä paratiisin paloja – perinteinä pöydässä ja tärkeinä ihmisinä ympärillä.
Jos sunnuntaiaamupäivän romantikko sinussakin heräsi, kannattaa käydä äänestämässä kauneinta kattausta ja osallistumassa neljän hengen Paratiisi-astiaston arvontaan Kodin Kuvalehden Pieni pala Paratiisia -sivuilla. Raukeaa päivää!
