Huvittaa tämä arkeen paluu, sillä juuri kun ehdin kirjoittaa teille viime viikolla arkeen paluusta, sairastuin flunssaan. Klassikko! Onneksi kyllä vain flunssaan. Siksi heti paluun perään tuli pieni tauko, mutta nyt olen taas linjoilla.
Oma ruoanlaittointoni on sahannut ihan edes takaisin. Kesälomalla, lasten ollessa koko ajan kotona, tuli pieni lockdown flashback, kun oli taiottava kaikki ruoat aamusta iltaan. Tällaisissa tilanteissa myönnän, että oma mielikuvitukseni ei enää jaksa lentää ja yleensä mukavasta kokkaamisesta tulee melko lailla pakkopullaa.
Etenkin motivaatiota syö se, kun lasten kanssa ei ole käytössä kaiken ruoan kirjoa. Itse olen täysin kaikkiruokkainen, mutta ymmärrettävästi pienillä lapsilla on omat rajoituksensa – nirsoa ikää elävällä 2,5-vuotiaalla parhaillaan erityisesti. Välillä tuleekin sellainen olo, että pinaattilettujen, makaronilaatikon ja tomaattipastan bingo on nyt on hetkeksi pelattu… kunnes taas ei aikaakaan ja rivi täyttyy kuin vaivihkaa uudestaan.
Yksi kiva helppo ruoka on kaikkien yrttien pesto. Kaupan valmis pestokastike on meidän vakiohätävaramme, mutta kesällä teen mieluiten peston omista yrteistä. Silloin en suinkaan käytä vain basilikaa, vaan ihan kaikkia yrttejä. Lopputulos on aina suhteista riippuen hieman erilainen, mutta onnistunut joka kerta. Muuta kuin herkullisuutta ei voi odottaa, jos pohjalla on oliiviöljyä, valkosipulia, sitruunamehua ja parmesania – koko ruoanlaittoni pohja.
Teen aina kotitekoisen peston lennosta ilman reseptiä, mutta kastikkeeseen laitan siis mainitusti erilaisten yrttien lisäksi oliiviöljyä, valkosipulia, sitruunamehua (minusta happo on tärkeä, vaikka sitä yleisesti pestoresepteissä olekaan), parmesania, suolaa, pippuria ja pinjansiemeniä tai vaihtoehtoisesti cashew-pähkinää, kumpaa nyt sattuu olemaankin. Sotku valmistuu hetkessä tehosekoittimessa napinpainalluksella ja on ihanaa.
Samalla periaatteella, mutta siemenet tai pähkinät ja parmesanin pois jättämällä, teen usein kaiken ruoan upgreidaajaa, yrttiöljyä. Kotitekoinen pesto on myös hyvä hävikkiruoka, johon voi upottaa kaikki yrtinloput jääkaapista. Jos ravitsevuutta haluaa korostaa, erityisen vihervoimaisen pestosta saa mikäli siihen lisää lehtikaalin serkkua, mustakaalta eli cavolo neroa, vesikrassia tai vehnäorasta (kaikkia löytyy Järvikylältä, mutta ei toki aina tai kaikista kaupoista).
Kylkeen tämä viherannos sai vielä pimientos de padron -paprikoita. Lempparini syntyvät ihan vain pannulla oliiviöljyssä paistamalla ja suolalla maustamalla. Vihreitä pikku paprikoita löytyy onneksi nykyään mukavasti eri kaupoista. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan tätä helppoa espanjalaista tapasherkkua! Tässä on hyvä lyhyt oppimäärä koukuttavan lisukkeen saloihin.
Mitä tänään syötäisiin -pohdinnan ajattelin joku päivä ratkaista Liemessä-blogin ilmeisen ihanalla ja hehkutetulla tomaattirisotolla. Tomaatin ja pehmeän mascarponen liitto voisi upota myös pienille ruokailijoille. Ainakin saa aina toivoa!
