Mistä viimeistään tietää tulleensa henkisesti keski-ikäiseksi? Siitä, kun rahansa käyttää mieluummin ikkunanpesupalveluun kuin vaikka festareihin. (Toki valintaan saattaa vaikuttaa sekin, että 90-luvulta selvisi heikonlaisesti räppäreitä hengissä.)
Tilasimme ikkunanpesijän kotiin ensimmäistä kertaa, ja kyllä oli hyvä ja huojentava päätös. Itse vain nostin jalat pöydälle (tai sitten siirtelin tavaroita, vaihdoin kakkavaippoja ja toppuuttelin nelijalkaista työnvalvojaa, mutta kuitenkin). Ammattilaiselta työ, joka meillä olisi roikkunut ja roikkunut to do -listalla, kävi tehokkaasti muutamassa tunnissa.
Olen huomannut, että omassa aarrekartassani on alkanut vahvasti toistua yksi asia: elämänlaadun parantaminen siivouspalveluita käyttämällä. Materiaalisiakin haaveita siellä totta kai on, mutta tärkeämmäksi on noussut perheen kanssa vietetyn ajan arvostaminen. Ja siis ajan viettäminen viikonloppuisin jossain muualla kuin mopin varressa, mihin aika usein sorrun, kun kotona on kerrankin apukädet. Toiseksi en pääse siitä mihinkään, että oma hyvinvointini on suoraan verrannollinen kodin siisteyden ja viihtyisyyden kanssa, kun se taas jollekin toiselle voi tarkoittaa vaikka viikoittaista potkunyrkkeilyä.
Tavoite on siis ohjata kulutusvalintoja jatkossakin siihen suuntaan, että tässä huushollissa ulkoistettaisiin jokakeväinen ikkunanpesu ja perussiivouskin silloin tällöin, edes ennen joulua tai vaikka asunnonmyymiskiireiden alla. Satunnaisesta avusta huolimatta ei tässä luterilainen ylpistymään pääsisi. Pyykkiä, pölyä ja putsattavaa riittää silti kyllä.
Yksi kriteereistämme uutta rivarikotia etsittäessä on muuten kompaktit neliöt. Toki budjetillisista mutta myös kodinhoidollisista syistä – kuka peijooni ne sadat neliöt siivoaisi? Ei kun ai niin, sisustusbloggaajillahan on aina siistiä.
