Jakkuminä on tänä perjantai-iltana kaikkensa antanut tältä viikolta. Kiitos tilalle huppari, Bassoradio laulamaan ja jonkun muun rullaamaa japanilaisruokaa pöytään. Suurille voimille kiitos siitä, että lähistöllämme on nykyään oikeasti hyvä, tällaiset illat pelastava sushipaikka. Sen soisi olevan kansalaisoikeus, että kehittyneessä PISA-testissä menestyneessä maassa kaupunkilainen voi halutessaan hakea tai tilata lähietäisyydeltä hyvää take-awayta, muuta kuin natriumglutamaattikiinalaista tai kebbepitsaa.
Sushin kanssa kokeillaan tänään ilmeisen hyvin kalalle sopivaa Savia Viva -luomuvalkkaria, jonka sain perjantaipulloksi blogin kautta (samasta sarjasta kokeilussa myös täyteläinen ja maanläheinen tempranillo-punkku – sitä sitten padan tai pihvin seurana). Viini on Barcelonan läheiseltä Penedès-alueelta, jossa kävimme pari vuotta sitten viinitilakierroksella. Oli muuten elämäni parhaita reissupäiviä. Kun näin Katalonian auringossa kylpevät viiniviljelmät ja oliivilehdot, koin, että olin tullut kotiin.
