Kaupallinen yhteistyö / valokuvaus saatu, Linnolahti Photography
Olen onnekas, kun saan tehdä yhteistyötä niin sydämellisen ja osaavan valokuvaajan kanssa kuin Elina. Linnolahti Photographyn Elina on kuvannut perhettämme aikaisemminkin newborn- ja perhekuvin sekä ikuistamalla 1-vuotiaan.
Tällä kertaa Elina kutsui koko perheemme miljöökuviin rannalle. Ajoitus miljöökuviin tuntui sopivalta nyt, kun nuorinkin jo kävelee itsekseen.
Kuvauspaikaksi valikoitui Itä-Helsingistä Kallahdenniemi, joka on tuttu ja rakas paikka niin Elinalle kuin meidänkin perheellemme. Olimme elokuisena iltana rannan pienemmällä rauhallisella puolella, ja saimme mukavasti kuvausrauhaa. Itse asiassa meillä kävi aivan uskomaton tuuri: juuri sillä sekunnilla, kun lopetimme kuvaamisen, alkoi sataa.
Asujen kanssa päädyin valkoiseen ja farkkuun. Esikoinen valitsi lappuhaalarit, keskimmäinen halusi päälleen mekon, myös toiveen Elsa-leteistä yritin toteuttaa parhaani mukaan. Pikkuveljen puin valkoisen t-paitabodyyn ja haalariin. Oma mekkoni on vuosia vanha ja yhä mieluinen H&M.
Elina on kuvaaja, jonka seurassa pääsee välittömästi rentoutumaan. Hän ottaa tilanteen haltuun ammattimaisesti, lämpimästi ja luontevasti. Elina on tehnyt meidän perheeseemme vaikutuksen taidollaan voittaa pienet, ymmärrettävästi melko arvaamattomat kuvattavat puolelleen.
Kun katson kuvagalleriaa näin arjen keskellä, näky tuntuu yhä koskettavammalta. Arki vie niin helposti mennessään. Kurahousuaamujen ja iltapuurojen äärellä ei automaattisesti ehdi pysähtyä kaiken arvokkuuden äärelle. Tällaiset kuvat auttavat minua hahmottamaan perheeni ja elämäni arvon. Se ei ole ihan pieni anti yhdeltä valokuvagallerialta se.
Nämä kuvat saavat minut myös ajattelemaan paitsi meitä viittä perheenä myös jokaista meistä yksilönä. Itselleni vanhemmuuden haastavin ja toisaalta palkitsevin puoli monilapsisessa perheessä on se, että jokaisella perheenjäsenellä on yksilölliset tarpeet.
Se, että olen äitinä koko ajan tuntosarvet pystyssä jokaisen kolmen lapsen erilaisille vaiheille, luonteenpiirteille ja tarpeille, tuntuu paikoin arjessa kuormittavalta ja intensiiviseltä. En tunne kovinkaan herkästi riittämättömyydentunnetta vanhempana, mutta kun kolme lasta vaativat samanaikaisesti eri asiaa eri perustein, tulee vajavaisuuden tunne väistämättä tutuksi.
Toisaalta se, että vanhempana onnistuu vastaamaan juuri kyseisen lapsen tarpeisiin, luo parhaimmillaan voimakkaan yhteyden ja antaa syviä onnistumisenkokemuksia.
Yllätyksen koin elokuun alussa, kun päiväkodit ja ensimmäistä kertaa koulukin alkoivat. Meidän perheessämme etukäteen olisi voinut kuvitella, että eniten sopeutumista vaatisi koulun aloittava esikoinen tai päiväkotiin ensi kertaa menevä nuorimmainen.
Kuitenkin kaikista eniten tukeani – huomiotani, syliäni, aikaani, ymmärrystäni, kärsivällisyyttäni – on kesäloman jälkeen tarvinnut paikkaansa uudestaan hakeva nelivuotias. Ei se isoin eikä pienin, vaan keskimmäinen, jonka elämään paperilla tuli kaikista vähiten muutoksia.
Tämä oli elämältä jälleen kerran hyvä muistutus siitä, miten turhaa tilanteisiin on ladata odotuksia. Mitään ei pitäisi etukäteen käsikirjoittaa päässään tietynlaiseksi: kuka reagoi, mihin reagoi, miten reagoi ja milloin.
Jos jotain haluaisin lapsiani kohtaan rakkauden ja kunnioituksen lisäksi aina säilyttää, niin uteliaisuuden. En koskaan halua olettaa heistä liikaa. En sitä, miten he kehittyvät, en sitä, mistä he kiinnostuvat, enkä sitä, mihin he elämässään suuntaavat.
Totta puhuen olen aina vierastanut kaikenlaista ihmisiin liittyvää olettamista. Ehkä tiedät ajattelutavan: ”Sinä kun olet tuollainen, niin varmasti toimit näin ja ajattelet noin”. Koen, että ihmissuhteissa olisi hyvä pystyä aina, vuosienkin jälkeen, kysymään ja keskustelemaan ilman ennakko-odotuksia.
Edes niiden ihmisten tunteita ja reaktioita, jotka olen synnyttänyt tähän maailmaan, en voi etukäteen tietää. Voin vain pitää mielen avoinna ja olla utelias sille, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Sen lisäksi, että olemme viisi yksilöä ja perheenä kokonaisuus, muodostamme myös kymmenen kahdenkeskistä ihmissuhdetta: vanhemmat toisiinsa ja lapsiin sekä sisarukset keskenään. Tämäkin näkyy kauniisti Elinan eri kokoonpanoilla otetuissa kuvissa.
Elinan aikaisemmat kuvat ja vinkkini kuvauksiin valmistautumisesta löytyvät postauksista Newborn-kuvaus ja perhekuvaus Helsingissä: Linnolahti Photography ja 1-vuotiskuvaus – merkityksellinen päätös vauvavuodelle.
Linnolahti Photographyn sivuilla voit tutustua Elinan valokuvauspaketteihin ja varata kuvausajan. Elina toimittaa galleriassa värillisiä ja mustavalkoisia kuvia. Elinan studio sijaitsee Helsingissä. Edellisiä studiossa otettuja perhekuvia olen kehystänyt mustavalkoisina olohuoneen lipaston tasolle. Nyt mietin, mitä näistä tekisin. Ehkä yhden isomman taulun. Näistä tulisi myös ihana kahvipöytäkirja.
Kiitos vielä Elina mielettömän arvokkaista kuvista ja kiitos teille, kun sain purkaa ajankohtaisia ajatuksiani perhe-elämästä kirjoittamalla. Rantakuvien myötä voikin sanoa lopulliset hyvästit kesälle ja toivottaa syksyn tervetulleeksi.
