Avainsana: piha - Sivu 2

Aina silloin, kun remonttipöly ja muuttolaatikot ovat oikein tulleet korvista ulos, olemme pitäneet katseen palkinnossa: tässä kesäisessä näyssä. Uskomatonta ajatella, että siinä se nyt on, valmis terassi ja piha. Tai valmis ja valmis. Vielä pitää maalata aitaa, etsiä aurinkovarjo ruokapöydän päälle, kasvattaa nurmikkoa, istuttaa loput yrtit ja selvittää sopivia pensaita, mutta kuitenkin.

Multaa levittäessäni mietin, miten elämäni on muuttunut vuodessa. Tätä ennen olin koko elämäni ollut kerrostaloihminen kesämökillä. Nyt olen rivitaloasuja ilman kesämökkiä, kun toisistaan riippumattomista syistä perheemme luopui juuri muuttomme aikaan mökistämme. Voi olla, että tulen joskus kaipaamaan kaupungin ja maaseudun kontrastia, mutta tällä hetkellä yksinkertaistetun asumisen malli, jossa koti ja mökki ovat ikään kuin samassa, on meille ehdottomasti paras.

Jaksan kuopia pihaa ja haravoida lehtiä, kun työmaa alkaa välittömästi takaovelta, enkä joudu sitä ennen pakkaamaan laukkuja ja ajamaan tunteja edestakaisin joka viikonloppu. En voi muuta kuin nostaa hattua kahden kiinteistön ylläpitäjille, minusta ei siihen pienen lapsen vanhempana olisi. Kesämuistoista luopumista se ei kuitenkaan tarkoita. Rakkaisiin mökkimaisemiin pääsemme onneksi edelleen erilaisin järjestelyin, ja nyt luomme uusia kesäperinteitä saunomalla ja grillaamalla omassa kodissa.

Huomasin Syyskuun kuudennen Netan punninneen samanlaisia asioita bebenikäisen tyttären äitinä: ”Nopeasti ynnäiltynä pakkaaminen ja matkaaminen kohteeseen vie enemmän aikaa kuin itse kohteessa paistattelu”. Tähän ajatukseen voin jo yhden aurinkoisen viikonlopun kokemuksella ja entisenä rannalle raahautujana yhtyä. On aivan eri asia nauttia perheellisenä kesäpäivästä, kun kaikki mukavuudet jääkaapista vessaan ja lukemisista varavaatteisiin ovat muutaman askelman päässä.

Netta pohti myös inflaatiota, jonka parveke monesti kokee muutaman vuoden kerrostaloasumisen jälkeen – niin tapahtui meilläkin. Aika näyttää, miten käy pihainnostuksen kanssa, se on sitten sen ajan murhe se. Tärkeintä on, että uusi asumismuoto tuntuu parhaalta ratkaisulta juuri nyt. Pihasta, tai oikeastaan puutarhasta, joksi alan plänttiä höperöytyessäni kutsua, uhkaa tulla silmäteräni. Jos näette Akateemisessa olkihattupäsen tädin selaamassa omenapuun hoito-oppaita ja etsimässä englantilaisen puutarhalehden pioninumeroa, tulkaa vetämään pellavamekkoni hihasta.

Tallenna

Vaikka en ollenkaan ole sitä tyyppiä, joka pitää onnistuneena vapaa-aikana suorittamista, täytyy sanoa, että nyt olen todella iloinen siitä, miten paljon kodin pakollisia rästihommia saimme aikaan pääsiäisenä. Kävimme kesäkalustekaupoilla ja löysimme ruokapöydän ja grillin, laitoimme tilaukseen olohuoneen rahin, porasimme lastenhuoneen rusettikoukut ja olohuoneen tauluhyllyn sekä roikotimme appiukkoa keittiön katossa viisi tuntia asennuttamassa uutta kattovalaisinta ja laskosverhoa. Näistä lisää myöhemmin, tällä kertaa ajattelin keskittyä ensimmäistä kertaa pihaan.

Touhuamisen lomassa toki tankattiin lampaalla, rosmariini-sitruunakanalla ja parsasalaatilla sekä etsittiin pääsiäismunia – vielä hieman huonolla menestyksellä molempien jahtiin osallistuneiden osalta. En voi ymmärtää, missä tynnyrissä olen elänyt, kun en tätä vuotta aikaisemmin tiennyt, että munanmetsästyksen virallinen päivä on sunnuntai, eikä mikä hyvänsä pääsiäisen päivistä.

Myös talvihorroksessa ollut sisäinen hortonomini heräsi ja reipastuin haravoimaan pihaa muutaman tunnin. En ollut lumelta tajunnutkaan, miten paksun lehtikerroksen alla nurmikko edellisen asukkaiden jäljiltä oli. Ymmärrän toistaiseksi vähän pihanhoidosta, mutta sen sanoo maalaisjärkikin, miten tärkeää nurmi oli päästää lehtivaipan alta alttiiksi auringolle ja sateelle näin heti kevään alkajaisiksi, eikä kuukauden kuluttua. Pidätän oikeuden mielipiteenmuutoksiin, mutta ainakin tällä kerralla se, että kaupunkilainen pääsi kosketuksiin maaperän kanssa, tuntui todella terapeuttiselta, vaikka piha vielä todella karu onkin.

Hahmottelimme pihaan terassin muotoa ja kokoa keppien ja narun avulla. Terassista tulee L-muotoinen ja se tehdään helmenharmaasta UPM Profi Deck -komposiitista. Päädyimme vaaleanharmaaseen, koska sävy on raikas tummaa aitaa vasten ja sopiva sekä talon julkisivun että kalusteidemme kanssa. Kivana lisänä helmenharmaa on lähellä nukkamattojen sävyä, mikä onkin nyt trendi, että sisätilat ikään kuin jatkuvat samanhenkisinä ulos.

Komposiitissa meihin vetoaa helppohoitoisuus ja nykyaikaisen siisti ilme. Koko suunnittelun lähtökohtana onkin tehdä pihasta enemmänkin urbaani loikoilukeidas kuin kesämökkimäinen puuhastelupaikka. Ilmeen skarppaamiseksi puramme pihan toisesta kulmasta edellisten asukkaiden erinäiset laatikkomaiset viritykset ja maalaamme jossain kohtaa aidan kirkastamaan ilmettä, toki samalla värillä kuin nytkin, sillä rivitalo ei salli näissä asioissa sooloilua.

Terassin kalustus tulee olemaan tyylillemme tyypillinen, moderni ja värimaailmaltaan hillitty. Esitteiden kuvat ovat komposiittisävyä lukuun ottamatta suuntaa-antavia, eivät lopullisia valintoja, mutta niistä saa käsityksen kokonaisuudesta. Yhteenvetona ja yksinkertaistettuna terassisuunnitelmamme on seuraavanlainen: helmenharmaan komposiittiterassin päälle tulee talonsuuntaiselle seinälle läpinäkyvät Kartell-ruokapöydäntuolit, valkoinen moderni ruokapöytä ja musta aurinkovarjo sekä naapurinpuoleiselle sivulle krominvärinen kaasugrilli ja hiekanvärinen pesämäinen aurinkovuode. Yrttejä yritämme varmasti viljellä laatikossa, mutta muuten on auki, kaipaako kasvillisuus päivitystä. Omena- ja kirsikkapuu jäävät tietysti paraatipaikoilleen.

Tallenna