Olen luovuttanut. Baby’s first Christmas ja kaikkea, mutta tänä jouluna on pakko tyytyä pieneen, vieläpä muoviseen kuuseen. Jos olen helisemässä uteliaan kymmenkuukautisen kanssa jopa tämän, ei-varisevan ja pöydälle tarpeen vaatiessa nostettavan puun kanssa, mikä olisi tilanne ison aidon kanssa. Mutta pääasia ei olekaan kattoon ulottuva latva – kuusi kuin kuusi, kyllä sillä tunnelma saadaan.
Kuusi on Ikean Fejka ja täytyy sanoa, että tekokuuseksi ulkomuoto on yllättävän tyylikäs ja aito, samoin havujen vihreä juuri oikea. Tästä monivuotisesta lajikkeesta tulee varmasti tulevienkin vuosien pitkäaikainen ja vaivaton kausisomiste, jonka voi nostaa ilahduttamaan aina marraskuun alusta loppiaiseen.
Pyhiksi haetaan sitten totta kai oikea kuusi, mutta kuten sanottu, ei vielä tänä vuonna. Aitojen havujen tuoksua ei kuitenkaan voita mikään, joten edes maljakkoon niitä on saatava yhdessä valkoisten joulukukkien kanssa. Tarkoituksemme on myös valaista pihan omenapuu, joten sekin paikkaa tilannetta mukavasti.
Pikkukuusi asettaa omat haasteensa koristelulle: mitään kovin isoa ja painavaa oksat eivät kanna, mutta jotenkin minipuukin on kiva viimeistellä. Char jakoi kauniin vinkin paperisista tähdistä. Meidän kuuseen kiepsautin Airamin paristokäyttöisen Valolangan. Rusetit tein valkoisesta pellavasta revitystä nauhasta, jolla olen koristellut myös lahjapaketteja.
Olin kuvaamassa pelkkää kuusta, kunnes hetken mielijohteesta päätin koota koko porukan kasaan kotistudiolle. Onnistuneimmassa otoksessa kaikki katsovat kameraan, mitä nyt yksi näyttää kieltä. Kaiken kaikkiaan uudessa kodissa alkaa olla joulumieli kasassa, sillä koristelumme on aina suhteellisen hillittyä ja lahjoihinkin suhtaudumme maltillisesti. Rauhaa, rakkautta ja lunta, kirjoitan toiveeni Korvatunturille. Ja pino sisustuslehtiä sohvankulmaan.
