Meillä on täällä uudessa kodissa – kai vielä voi sanoa uudessa kodissa, kun tätä yhä meille sopivaksi laitamme – on tosi simppeli piha. Länteen oleva aidattu suhteellisen kompakti alue, josta noin kaksi kolmasosaa oli terassia ja yksi kolmasosa nurmikkoa.

Ennen-kuva:

Me kuitenkin tulimme syksyn ja talven asiaa kypsytellessä siihen tulokseen, että me emme tee pienellä nurmikolla mitään. Lapsilla ja koiralla on muuta piha-aluetta kuitenkin heti aidan takana, mutta aidan sisäpuolella pieni pläntti nurmea olisi vain leikkuuvaivaa ja kuraa tuova riesa.

Näin ollen päätimme laajentaa terassin koskemaan koko pihaa. Terassimme on kahdessa tasossa ja vaikka siitä olisi varmaankin voinut tehdä myös yhtenäisen, me nimenomaan halusimme säilyttää tämän kaksitasoisuuden. Minusta siinä on jotain tosi kivaa ja näin myös ”alakerrasta” tulee soppimaisempi oleskelutila.

Tavoittelemme laajennetun terassin myötä pihalle lounge-henkistä tunnelmaa. Sellaista köyhän naisen hotellin kattoterassia (allas on varmaan sitten taaperon puhallettava panda), jossa ei ole niinkään tarkoitus tehdä mitään vaan olla tekemättä. Hakea espressoa ja kylmää kokista ja vain painaa puuta.

Ala- ja yläterassit ovat vielä keskenään hieman eriväriset vaikka ne on molemmat tehty samasta materiaalista: ruskeasta painekyllästetystä laudasta. Jo vuodessa aurinko vaalentaa ruskean puun neutraalin, jopa hieman harmahtavan vaaleaksi, mikä on meille hyvin mieluisaa.

Kirjoittelen terassista moneen otteeseen lisää myöhemmin, kun saamme kalustusta, öljyämistä ja sen sellaista eteenpäin. Mutta koska varmasti moni puuhastelee nyt pihajuttujen parissa, niin tällaiset terassinlaajennusraportoinnit jo tähän väliin. Aurinkoista sunnuntaita, onpa ollut kaunis ja lämmin viikonloppu!