Vastaan vihdoinkin teidän kysymyksiinne, joita jätitte Instagramissa liittyen raskauteen ja kolmanteen lapseen. Kiitos niistä! Toivottavasti muistin koostaa kaiken, kun kysymyksiä on tullut myös muissa kanavissa. Jos jokin vielä kiinnostaa, kommenttiboksissa saa totta kai myös kysyä. Joitain asioita kysyttiin eri tavoin useampaan kertaan, niin yhdistelin kysymyksiä.

Oliko teille aina selvää, että toivotte kolmea lasta vai kypsyikö ajatus vuosien myötä?

Tätä kysyttiin useasti monella eri tavalla. Enkä ihmettele, ovathan nämä ehdottomasti elämän isoimpia päätöksiä. Kuten esittelyssä kirjoitin, en koskaan haaveillut isosta perheestä – mutta en toisaalta ollut haaveilemattakaan. Minulla ei yksinkertaisesti ole ollut mitään suunnitelmaa elämälle sen enempää liittyen prinsessahäihin kuin lasten lukumääräänkään. Ajattelin, että jos ylipäätään löydän oikean ihmisen, asiat menevät varmasti omalla painollaan eikä se muutenkaan ole omissa käsissäni, suodaanko meille lapsia vai ei.

En siis ole koskaan pitänyt lapsia itsestäänselvyytenä. Siksi ensimmäisenkin saaminen tuntui ihmeeltä. Kuitenkin esikoisen myötä huomasimme, miten tärkeältä ja luontevalta perheenlisäys meille molemmille tuntui. Siitä alkoi kypsyä ajatus toisesta ja aloimme heti pitää mahdollisuutta auki myös kolmanteen lapseen, jos vain kaikki menisi hyvin. Koska tunne ei missään vaiheessa muuttunut vaan päinvastoin syventyi vuosien varrella, päätimme yrittää kolmatta lasta.

Onko lapsilukunne tämän jälkeen täynnä?

On! Tämän jälkeen on täynnä. Vaikka periaatteessa elän never say never -periaatteen mukaan, niin nyt voin kyllä sanoa, että kolmeen lapsiluku jää monesta syystä. Tärkein on tunne: kolmannen jälkeen perheemme tuntuu täydeltä. En kuitenkaan jätä mainitsematta myös realitetteeja. Kolmannen jälkeen alkaa tulla vastaan myös ikä (olen kohta 38) sekä taloudelliset ja henkiset resurssit.

Minkäikäiset teidän lapset on eli mikä on sisarusten ikäero?

Kun kolmas syntyy, lapset ovat noin 6, 3 ja 0 vuotta. Molemmissa ikäero on noin kolme vuotta, ensimmäisten kanssa hieman yli, nyt hieman alle. Me emme olleet valmiita vielä kahden vuoden jälkeen, joten siksi kolme vuotta on tuntunut meille sopivalta ikäerolta. Lapsia ei tietenkään noin vain tilata, mutta tällä aikataululla olemme olleet henkisesti valmiita yrittämään. Nyt toki vaakakupissa painoi myös ikäni. Välttämättä montaa vuotta aikaa pohtia ja odottaa ei olisi enää ollutkaan.

Missä vaiheessa raskautta tai millä viikolla olet?

Vauvan laskettu aika on helmikuussa.

Aiotteko selvittää lapsen sukupuolen?

Olemme selvittäneet sukupuolen joka kerta. Sukupuolella ei ole meille merkitystä, ainoastaan terveydellä. Saimmekin rakenneultrassa parhaan mahdollisen joululahjan etukäteen, kun kuulimme, että pienellä on kaikki hyvin. Olemme kuitenkin toivoneet sukupuolen kuulemista rakenneultrassa siksi, että meille se helpottaa valmistautumista ja konkretisoi odottamista. (Ja koska kyllä, olen luonteeltani tällaisessa asiassa utelias ja malttamaton.) Kahden siskon jatkoksi meille on tulossa poika. Koko perhe odottaa pikkuveljeä kovasti.

Miten voit alkuraskaudessa?

Alkuraskaudessa voin heikosti, varsinkin, kun pahimmat viikot osuivat helteisiin. Meidän kesä menikin siinä, että makasin makuuhuoneessa tuulettimen vieressä ja mikä huvittavinta, toisella puolella sänkyä makasi selkäleikkauksesta toipuva mieheni. Joku voisi ajatella toisin, mutta olen huojentunut, että pahimmat viikot osuivat kesälomaan ja samalle ajanjaksolle mieheni toipumisen kanssa – kaikki meni niin sanotusti samaan konkurssiin. Vaikka kesäloma menikin ”pilalle”, yrittäjänä olin huojentunut siitä, että pahimmilla viikoilla olin vapaa työvelvollisuuksista. En nimittäin tiedä, miten olisin selvinnyt töistä, kun hädin tuskin sain lapsille valmista ruokaa jääkaapista ja mehujäätä suuhun pakkasesta.

Henkisesti voin paremmin kuin pelkäsin. Läpikävin henkisesti rankan keskenmenon ensimmäisen ja toisen lapsen välissä, ja pelkäsin, että traumat nousevat taas vahvasti pintaan. Tieto riskistä oli päivittäin mielessäni läsnä, mutta en onneksi vaipunut sellaiseen pelonsekaiseen lamaannukseen kuin toista lasta odottaessa vaivuin, kun pelkäsin keskenmenon toistuvan niin paljon, että se vaikutti merkittävästi mieleeni.

Miten olet voinut nyt?

Nyt olen voinut vaihtelevasti. Paljon paremmin kuin alussa, mutta sitä energistä ja hyvinvoivaa toista kolmannesta, mikä minulla oli tyttöjä odottaessa, en ole tavoittanut. Yhä edelleenkin oloni on miltei päivittäin enemmän tai vähemmän aaltoilevan outo, tavalla, jota on vaikea selittää.

Saan kuitenkin olla valtavan kiitollinen, että oloni on näinkin hyvä, ja että olen pystynyt tekemään töitä. Miten paljon sympatiaa lähetän muun muassa hypemereesistä tai kovista liitoskivuista kärsiville. Minusta sanonnat raskaus ei ole sairaus tai raskaus on asennekysymys ovatkin hyvin epäinhimillisiä ja ylimielisiä. Osalle raskaus voi todella olla sairauteen verrattavissa oleva tila, enkä ymmärrä olotilan vähättelemistä ollenkaan.

Itselleni aktiivinen liikkuminen on tuottanut tässä raskaudessa hankaluuksia ja pystyn ainoastaan käymään kävelyllä, uimassa ja tekemään hyvin kevyttä jumppaa, venyttelyä ja joogaa. Mutta kuten sanottu, olen kiitollinen, että fyysinen vointini on edes riittävän hyvä. Henkisesti päivät ovat vaihtelevia. Päivittäin olen onnellinen ja innoissani vauvasta, mutta myös paikoin hyvin herkillä niin kuin raskauteen kuuluu.

Aiotteko etsiä uuta kotia uuden tulokkaan myötä?

Tätä kysyttiin myös useaan kertaan. Tässä vaiheessa emme missään nimessä aio etsiä uutta isompaa kotia. Pelkkä ajatuskin saa kylmän hien valumaan, tuskin alueelta tällä aikataululla sopivaa isompaa löytyisikään. Haluan rauhoittaa odotuksen ja vauva-ajan siltä, että lähtisimme minkäänlaiseen remppa- ja muuttoprojektiin. Sitä paitsi, olemmehan vasta kotiutuneet nykyiseen! Saman rumban aloittaminen reilun vuoden jälkeen tuntuisi ihan mahdottomalta ajatukselta, kun täälläkin kodissa on vielä asioita kesken.

Ja mikä tärkeintä: en koe, että meillä on mitään tarvetta vaihtaa vielä kotia isompaan. Tiesimme jo tänne muuttaessa, että toivomme kolmatta lasta ja pidimme kotia siihen tarpeeksi isona. Pärjäämme toistaiseksi pikkulapsivuodet oikein hyvin kahdella lastenhuoneella, vaikka ne kompakteja ovatkin. Yhteensä meillä on siis reilu sata neliötä pian viidelle hengelle.

Budjettikysymyskin tämä on. Helsingissä ei noin vain ainakaan meidän perhe vaihda isompaan, vaan välissä on kerrytettävä omaisuutta. Toisaalta budjetti ei välttämättä olisi este, sillä tämän uuden kodin hinnalla saisimme isomman vanhan kodin. Mutta siltikin: nyt emme ole lähdössä mihinkään, vaan katsomme rauhassa tilannetta vuosien päästä.

Olenko onnistunut säästämään kaiken paitsi esikoiselta myös nuoremmalta?

Olen säästänyt ihan kaiken. Jep, huh! Tässä käytännössä on tietenkin sekä huojentavat että haastavat puolet. Se helpottaa todella paljon, että kolmannelle ei tarvitse tehdä kaikkia hankintoja alusta asti, kun suurin osa on jo valmiina. Tarvikkeista valmiina on melkeinpä kaikki ja aika paljon unisex-vaatteitakin pystyn hyödyntämään. Haasteena tuleekin sitten pientä kaappeihinänkemistuskaa, mihin seuraava kysymys liittyy.

Kompaktit neliöt kolmen lapsen kanssa, miten toteutatte tämän käytännössä?

Luulen, että vauvavuosi tulee olemaan mahtumisen osalta haastavin. Vauva itsessään ei tietenkään vie tilaa eikä tarvitse omaa huonetta, mutta tarkoitan tavaraa. Seuraava vuosi tulee tekemään eniten tiukkaa tavaroiden mahduttamisen kanssa, kun säilytyksessä on kaikki sitterit, korisängyt, turvakaukalot, kylpyammeet sun muut isokokoiset tavarat. Sitten, kun näistä voi alkaa luopua, helpottaa. Tiedän, että toisaalta myöhemmin tulee lasten harrastustavarat, mutta mikäli kaikista kolmesta lapsestamme ei tule jääkiekkomaalivahtia, väitän, että tämän vaiheen tavarat vievät kaikista eniten tilaa.

Eli vastaus kysymykseen on, että käytännössä kompaktit neliöt ja pieni lämminvarastomme tulevat olemaan hetken ääriään myöten täynnä, mutta siitä sitten pikkuhiljaa alamme kierrättää tavaraa pois kolmannen ja viimeisen vauvan kasvaessa taaperoksi. Kaiken kaikkiaan koko kodissa on pidettävä huolta siitä, että tarpeetonta tavaraa ei ole. Vain niin saamme arjen toimimaan.

Miten järjestätte teidän perheen nukkumisjärjestelyt uuden tulokkaan myötä?

Ensin alkuun vauva nukkuu meidän makuuhuoneessamme. Sen jälkeen minulla on muutamia ajatuksia, miten arki voisi toimia, mutta katsotaan, mikä tilanne sitten on, kun tiedämme, millainen tyyppi kolmas lapsi on, ja mitä vaihetta tytöt siinä vaiheessa elävät. Palaan tähän aiheeseen myöhemmin!

Mitkä ovat tarpeelliset hankinnat vauvalle?

Tämä on niin laaja kysymys, että vaatisi oman postauksensa. Mutta sanotaan näin, että se, mikä toiselle vauvalle ja vanhemmille on tarpeellista, voi toisille olla täysin tarpeetonta, ja toisinpäin. Tarvikkeiden tarpeellisuuden tietää vasta kokemuksen kautta, ja tämä voi hyvin vaihdella saman perheen eri vauvoilla. Siinä missä yksi vauva viihtyy hyvin sitterissä, ei toinen hyväksy kuin olla sylissä tai kannettuna, ja niin edelleen. Palailen varmasti myöhemmin apuvälineisiin ja hankintoihin, mutta kenenkään muun puolesta en voi puhua kuin omastani, koska jokaisen perheen tarpeet ja käytännöt ovat erilaiset.

Meneekö auto vaihtoon ja mikä auto teillä tulee olemaan?

Valitettavasti kyllä. Valitettavasti siksi, että itselleni auto on käytännön kulkuväline, enkä olisi välittänyt käyttää siihen ylimääräistä. Ekologisista syistä olisi toki hienoa pystyä panostamaan mahdollisimman vähäpäästöiseen autoon. Kuitenkin kompromissilla mennään. Sattumalta ehdimmekin jo löytää sopivan. Uusi perheautomme on Citroën Grand C4 Picasso, joka täytti kriteerit: auto löytyi käytettynä, järkevänhintaisena, seitsemänpaikkaisena, tarpeeksi monella Isofix-kiinnityksellä ja riittävän isolla takakonttitilalla. Ja harmaana! Luonnollisesti vastaan autokysymykseen värillä.

Miten jaamme miehen kanssa lastenhoidon?

Meillä on todella tasavertainen vanhemmuus, molemmat osallistuvat ihan yhtä paljon lasten hoitamiseen sekä lasten asioiden hoitamiseen. Tietysti molempien synnytysten jälkeen olen ollut paljon enemmän kiinni vauvassa imettämisen myötä, mutta muuten kaikki jaetaan, mitä voidaan. Mieheni (kärsivällisempänä luonteena) hoitaa kaikki paperiasiat, kuten Kelan ja vakuutukset. Hän myös pyykkää meillä ja hoitaa usein isompien neuvola- ja lääkärikäynnit. Minä taas sitten luontaisemmin suunnittelen ja laitan ruoan sekä etsin lapsille vaatteita ja tarvikkeita. Siivoamiseen osallistumme molemmat yhtä paljon.

Miten leppoisa ja helppo arki kolmen pienen lapsen kanssa on mahdollista?

Tähän en osaa tietenkään kokemuksella vastata, kun kolmas on vasta tulossa, mutta sanoisin, että meillä on yksinkertaisesti rima riittävän matalalla. Valmisruokia hyödynnetään tarpeen mukaan. Perheessä ainoastaan esikoisella on ohjattu harrastus, sekin lähellä ja vain kerran viikossa. Ja niin edelleen. Haluan kirjoittaa tästä vielä oman postauksen, mutta tärkeintä on henkinen mielentila hyväksyä tilanne sellaisena kuin se on ja yksinkertaistaa elämä karsimisen kautta. Ja tietenkin mahdollisuuksien mukaan helpottaa arkea valmiilla ratkaisuilla ja palveluilla tuntematta siitä huonoa omaatuntoa.

Me emme ajattele, että voisimmekaan saada kerralla kaiken, vaan totta kai kolmas lapsi on jossain määrin muusta elämästä pois. Esimerkiksi vapaa-aikaa on vähemmän, ystäviä ehtii nähdä harvemmin, liikkuminen on satunnaisempaa ja niin edelleen. Meille kuitenkin perhe on niin selvä prioriteetti ja suuri lahja, etten osaa ajatella, että uhraisin jotain, kun olen saanut niin paljon.

Sen voisin sanoa vielä loppuun, että itselläni toive kolmesta lapsesta ei ole koskaan perustunut niinkään vauvakuumeeseen, vaan enemmänkin olen katsonut koko elämän janaa. Olen suunnattoman onnellinen siitä, että jaloissani pyörii pian kolme lasta juuri tässä hetkessä. Yhtä lailla sydämeni täyttää se ajatus, että vielä vuosikymmentenkin päästä sama kolmikko, ehkä omine perheineen, täyttää meillä sunnuntaipäivällis- ja joulupöydän. Sitä mielikuvaa mietin usein. Haastavat päivät ja vaiheet on paljon helpompi läpikäydä, kun kun ne näkee pieninä pisteinä merkityksellisellä, elämänmittaisella janalla.