Toivottavasti teillä on ollut leppoisa juhannus, missä ikinä maisemissa olette sitä viettäneet! Me olemme viettäneet juhannuksia vaihdellen maalla, kotona kaupungissa sekä ulkomailla, kuten Pariisissa ja Toscanassa.
Sanomattakin selvää, että juhannus maalla on, etenkin säiden salliessa, ihan omalla tavallaan ainutlaatuinen. Euroopan-lomilla olemme todenneet juhannuksen hyväksi matkustusajankohdaksi siksi, että siihen saa vähän ylimääräistä vapaata, eikä pahin turistisesonki, sen enempää kuin tukalat helteetkään, ole vielä alkaneet.
Mutta sitten on kolmas: juhannus Helsingissä. Me ei-kesämökkiä omistavat pidimme pitkään juhannusta Helsingissä jotenkin epäonnistuneena, mutta nyt olen täysin toista mieltä. Löysimme Helsinki-juhannusten hienouden viime vuonna sillä konseptilla, että jokaisena kolmena päivänä kävimme päiväretkellä ja iltapäiväksi tulimme kotiin omalle pihalle, nostimme virvokkeet ja sipsit aperoksi ja aloimme grillata tai laittaa muuta kesäruokaa. Ja tänä vuonna noudatimme tismalleen samaa kaavaa: ei pakkaamista, ei ylihintaisia mökinvuokria, mutta silti todella ikimuistoisia kesäisiä ja luonnonläheisiä hetkiä.
Se, miten hiljainen Helsinki juhannuksena on, kannattaa kääntää omaksi iloksi: kerrankin kaupunki tuntuu kokonaan omalta. Viime juhannuksena päiväretkikohteemme olivat Kallahdenniemi ja Kivinokka Helsingissä sekä Porvoossa Emäsalon saaressa Varlaxudden. Tänä vuonna suuntasimme Kulosaareen, Hevossalmen uimarannalle Laajasaloon ja Mustikkamaalle. (Mustikkamaahan liittyen: suositus tänä keväänä avatulle Cafe Blobballe satamassa! Ja siitä, kun jatkaa eteenpäin, päätyy rauhallisemmalle ja yksityisemmälle kohdalle hiekkarantaa kuin missä varsinainen kaupungin Mustikkamaan ranta on.)
Vaikka muuten tykkäämme syödä ulkona ja käydä ihmisten parissa ulkokahviloissa, juhannuskonseptiimme kuuluu pääasiassa, tämänkertaista Cafe Blobbaa lukuun ottamatta, omaat eväät ilman palveluita. Mitä yksityisemmin saa olla, sitä parempi. Nimenomaan tästä ainutlaatuisesta hiljaisuudesta, joka Helsingin valtaa vain kerran vuodessa, se taianomainen tunne tulee.
Kuvat ovat Kulosaaresta, joka on valloittava #viehättäväkohde ilman sen suurempaa ohjelmaa. Suosittelen käyskentelemään Eugen Schaumanin puiston, Wihurin talon ja Kulosaaren Casinon ympäristössä, josta löytyy myös kiva leikkipuisto lapsille. Taloihailusta voi pökertyä Suomen ensimmäisen rivitalon, Englannista ja Ranskasta inspiraationsa saaneen Ribbinginhovin reunustamassa puistossa. Jos olen nimennyt pihamme köyhän naisen Toscanaksi, niin tämä päivä oli kyllä paras köyhän naisen äkkilähtö Ranskaan. Eikä juhannusaattona kukaan missään kirmannut töihin tai kouluun. Oli vain me ja syreenien alle pysähtynyt aika.
