Nyt on meillä ristiäiset vietetty! Pidimme ristiäiset kummisyistä hieman myöhemmin ja maalla. Loppujen lopuksi molemmat puolet, myöhäisempi ajankohta ja maaseutu, olivat enemmän kuin tervetulleita. Näin valmistelujen kanssa ei ollut niin kiire (päiväunia nukkumattoman vauvan kanssa asioiden hoitaminen on usein päiväni murmelina -tasoa) ja toisaalta meistä oli ihana välillä kokoontua Helsingin ulkopuolella meille tärkeällä kesäpaikkakunnalla.
Vanha kaunis rakennus ei meistä ihmeellisiä somistuksia kaivannut, herkän kukkakimpun vain suvun perinteisen maljakon ja kastemaljan. Ulkona oli vehreät maisemataulut.
Juhlakuvat ja lapsen nimen pidän jälleen yksityisenä, mutta nimikäytännöstä voin mieluusti kertoa. Meillä on kaikilla lapsilla ollut nimi selvillä jo ennen ristiäisiä. Yhdelläkään ei ole ollut ”tekonimeä”, vaan lapsista on puhuttu jo mahassa heidän tulevilla nimillään. Nimiä emme myöskään ole salanneet läheisiltä, vaan kertoneet perheelle ja ystäville alusta asti, mitkä nimet pienet saavat. Meille tämä on ollut luontevaa ja rentoa, kun ei nimeä ole tarvinnut välttää sanomasta.
Sitä on vaikea sanoa, olisiko meille voinut jossain tapauksessa tulla sellainen tilanne, että syntyessään lapsi ei ikään kuin näyttäisikään ajatellulta nimeltä. Näin ei kuitenkaan millään kerralla käynyt vaan nimi on pysynyt selvänä odotuksesta kasteeseen.
Minusta tytöille on aina ollut helpompi keksiä nimiä ja yhdessä kohtaa muistankin ajatelleeni, että minkä ihmeen nimen annamme pojalle, jos pojan saamme. Yksi pojan nimi meille tuli kuitenkin mieleen jo vuonna 2019, kun odotimme keskimmäistä emmekä vielä tienneet sukupuolta.
Keskimmäisestä tuli tyttö, ja pojan nimi jäi ikään kuin jemmaan. Kolmenkin vuoden jälkeen nimi tuntui yhä oikealta ja se pikkuveljestä tuli. Nimi on meistä yksinkertaisesti suloinen ja hieman vähemmän yleinen, samoin siihen liittyy myös pari meille tärkeää mielikuvaa.
Instagramissa kysyitte mekostani, niin kerron sen myös täällä. Päälläni oli Culture-merkkinen mekko, jonka tilasin Kekäleeltä. Kuviollinen, ajatelkaa! Rasti (melko) minimalistin seinään. Sandaalit ovat todella monta vuotta vanhat Pretty Ballerinas -merkin.
Mekon valintaan vaikutti varmasti alitajuntaisesti paikka: kuvio olisi voinut olla paikan tapettia. Pidän mekossa erityisesti siitä, että kuviointi on kirjailu eikä painettu kankaaseen. Varsinaisten printtien kanssa kun en oikein osaa olla. Vaaleansininen on niitä harvoja ”värejä”, joissa viihdyn. Mekko tuntui sopivan kesäiseltä ja herkältä ristiäisiin, ja tietysti odotan, että pääsen käyttämään sitä muulloinkin.
Varsinaisen sankarin asun esittelin postauksessa Rento ristiäisasu poikavauvalle. Kasteessa hänellä oli päällä suvussa kulkenut perinteinen kastemekko. Tossut lensivät jaloista juhlien tuoksinassa, totta kai!
