Toivottavasti teillä on ollut rentouttava pääsiäinen! Palaan ajassa vielä palmusunnuntaihin, Sisustusbeben ristiäisjärjestelyihin. Pidimme ristiäiset kodin sijaan kirkolla, mutta nappasin muutaman kuvan aikaisimmilta päiviltä, kun kokoisin tavaroita lähtövalmiiksi. Kuvaushetkellä kodin kukkakokoelma sattui olemaan erityisen runsas (kiitos vauvaa katsomaan tulleiden vieraiden), mutta hyvin samassa hengessä mentiin juhlapäivänäkin, kimpulla isoja luonnonvalkoisia ruusuja.
Itse en tässä kohtaa kokenut tarkoituksenmukaiseksi alkaa järjestää tuhannen yksityiskohdan Pinterest-ristiäisiä ja tilata kutsukortteja Etsystä. Silloin kaupan päälle olisi tullut se ei-toivottu ohjelmanumero, kireä ja väsynyt mutsi. Sen sijaan halusin yksinkertaisen kauniit juhlat, jossa olisi intiimi, rento ja lämminhenkinen tunnelma sekä herkkä ja hillitty koristelu. Väritykseksi tuli kuin luonnostaan valkoista, hopeaa ja kermaa.
Kutsut sanailtiin suullisesti ja kaikki tarpeet löytyivät omasta takaa meiltä ja läheisiltä. Alessin kromisia vateja tarjoiluun, tuikut Iittalan Kiviin ja kynttilät lasisiin jalkoihin. Suvussa kulkeva, itselleni 32 vuoden takaa varsin läheinen kristallinen kastemalja pääsi tällä kertaa käyttöön tyttärelle. Kahvitteluun sopivien pienempien serviettien luulin jo kuolleen sukupuuttoon, mutta onneksi apusilmät bongasivat sopivat Pentikiltä. Valkoiset astiat ja pöytäliinat tulivat kirkon puolesta.
Sankarilla odotti valmiina kaunis ristiäismekko, helmenharmaa kolttu The White Companylta, mutta kuinka ollakaan bebe syntyi pienenä ja äitinsä oli ostanut brittikokotaulukosta sekaantuneena mekon liian isona. Niinpä viime hetkellä alkoi uusi vaatekriisi – naisen elämää aina kuusiviikkoisesta alkaen.
Lopulta kävi valtava tuuri, kun löysin Kampin kauppakeskuksen Kids Avenue -liikkeestä Mayoral-mekon tarpeeksi pienenä, aivan meidän näköisenä, ainoana kappaleena ja vieläpä puoleen hintaan. Liikkeessä on hyvä valikoima lasten klassisia juhlavaatteita, tiedoksi kohtalontovereille, mutta harmillisesti huonoin mahdollinen palvelu. Tarpeeksi pieniä sukkiksia ja neuletakkia metsästettiin niitäkin pitkin interwebin syövereitä, kunnes brittiläisissä verkkokaupoissa tärppäsi. Kenkäkriisiä ei onneksi koettu missään vaiheessa. Siitä piti huolen käsintehdyt kotimaiset For minies and mommies -nahkatossut, maailman suloisimmat popot, jotka ikäsyrjitty äitikin ottaisi saman tien kolmeseiskoina omaan kaappinsa.
Näin sai Little L nimensä, joka oli muuten kaikilla läheisillä tiedossa jo kuukausia ennen syntymää. Mitä sitä salaamaan, kun olemme alusta asti kutsuneet bebeä oikealla nimellä tekonimen sijaan. (Mitä nyt silloin tällöin puhuttelen tytärtäni Onnina. Menee vähemmästäkin Sisustusbebet ja -koirat sekaisin.)
For minies and mommies -tossut saatu blogin kautta.
