Kiitos Toscana! Nyt on muistikortti täynnä: maaseutua, sypressipuita, kapeita mukulakivikatuja, vanhoja kyliä, oliivilehtoja, sypressipuita, pasta-annoksia, gelatoja, tuplaespressoja, laventelipensaita, viinitiloja ja sanoinko jo sypressipuita?

Toscana oli juuri niin hurmaava ja postikorttimainen kuin osasin odottaa, ellei hurmaavampikin. En usko, että mikään maailmankolkka olisi sopinut tämänkesäiseen mielentilaani paremmin kuin Italian maaseutu. Tunnettuudestaan ja idyllisyydestään huolimatta Toscanassa on säilynyt pysähtynyt ja autenttinen tunnelma. Maaseudulla ja pienissä kylissä on väljän rauhallista ja hauskana ilmiönä Toscana tuntui olevan suosittu seutu pyöräilijöiden keskuudessa.

Toscanaan matkustaessa lähin lentokenttä on alueen pääkaupungissa, Firenzessä, mutta kattavampi ja edullisempi lentotarjonta on pohjoiseen Milanoon ja etelään Roomaan, jonne me lensimme Finnairin suoralla aamulennolla. Matka Roomasta Toscanaan autolla sujui suorastaan hämmentävän sutjakkaasti: pari tuntia hyväkuntoista tietä mukavasti ajellen. Matkalla oli vain yksi, reilun kympin tietulli (johon kannattaa varmuuden vuoksi varata käteistä), eikä juurikaan merkkiä italialaisesta liikennekaaoksesta. Tööttäyksiä kuulimme hädin tuskin kertaakaan, mitä nyt jotkut ajoivat ohituskaistalla ylinopeutta, ja osa ajeli hämmentävästi kaistaviivan päällä.

Vuokra-auton noutamiseen Rooman kentällä kannattaa varata aikaa. Vaikka olimme varanneet auton etukäteen, meni meillä koneen laskeutumisesta rattiin istahtamiseen kaksi tuntia (tämä oli koko matkan pisin kaksituntinen matkalaukkujen ja ympäri ämpäri sinkoilevan päiväunitarpeisen taaperon kanssa). Me otimme auton Hertzistä ja kaikki meni oikein hyvin. Nyt kun paperityöt on kerran tehty, jatkossa saman vuokraamon auton noudon pitäisi sujua jo paljon sutjakkaammin.

Saimme Hertziltä, luultavasti autojen suuren kysynnän vuoksi, paremman menopelin kuin minkä olimme varanneet, ja turva-istuinkin oli kaikin puolin viimeisen päälle. Moni on varmasti syystäkin varoitellut, että tällaiset asiat ovat Italiassa Herran hallussa. Toisin sanoen yksi, myös kustannustehokas, vaihtoehto, on ottaa oma turvaistuin mukaan, jos vain kädet riittävät. Navigaattori on varmastikin tarpeen, me käytimme Google Mapsiä omasta iPhonesta.

Yhtä kaikki auton voi vuokrata myös ilman ennakkovarausta, mutta en osaa sanoa, millainen tarjonta high seasonin aikaan kentällä on jäljellä. Joka tapauksessa Rooman Fiumincinossa kaikki vuokraamot ovat kätevästi keskittyneet samaan halliin. Tarjolla on Hertzin lisäksi niin Avista, Europcaria kuin lukuisia muitakin meille entuudestaan tuntemattomia vuokraamoita.

Matkaa varatessa ensimmäinen kysymys tietenkin on, missä asua. Suosittelen Val d’Orcia -aluetta sekä viereistä Montepulcianon ympäristöä, jossa me asuimme. Näiden kahden muodostama seutu on sitä idyllisintä Toscanaa ja loistava tukikohta päiväretkeilylle.

Majoitusmuodoksi suosittelen agriturismoa, millä viitataan maatilojen yhteydessä oleviin huoneisiin ja huoneistoihin, tai tietysti isommalle seurueelle omaa taloa. Agriturismoja löytyy monelle eri budjetille ja vaatimustasolle yksinkertaisesta luksukseen, mutta yhteistä on se, että niin majoittuessa pääsee varmasti hotelleja autenttisempaan Toscana-tunnelmaan, kun samalta tilalta tulee esimerkiksi viiniä tai meidän tapauksessamme ihanaa hilloa.

Meille agriturismo sopi myös siksi, että aikaisin nukkumaan menevän (mutta ei vaunuissa nukkuvan) lapsen kanssa ravintolassa illallistaminen on Italian-aikataululla käytännössä mahdotonta, joten kokkasimme mieluusti pienessä maaseutukeittiössä antipastilautasia, voi-salviagnocceja ja simppeleitä pastoja viereisen tilan rose-lasillista juoden ja illan MM-peliä katsoen. (Jos jostain olen katkera niin siitä, ettei Italia tänä vuonna pelannut MM-kisoissa, sillä olisin varmasti lyöttäytynyt luigien kisakatsomoon.) Itse kokatut aamiaiset ja illalliset olivat toki hyvä vaihtoehto myös lomabudjetin näkökulmasta.

Me asuimme Agriturismo la Frateria di San Benedettossa, jota voin suositella hinta-laatusuhteeltaan hyvänä perus majoituksena. Ainoan miinuksen annan siitä, että majoitus sijaitsi yllätykseksemme tien vieressä, eli pyrkisin valitsemaan sijainniltaan hieman syrjäisemmän agriturismon. Majoitusta varatessa pidin uima-allasta ehdottomana vaatimuksena, mutta niinhän siinä sitten kävi, ettemme me koheltavan taaperon kanssa juurikaan voineet syvällä aikuisten altaalla olla. Mutta se yksi kirjansivu, jonka sain kahdeksassa päivässä altaalla luettua, oli hyvä kirjansivu se.

Listaan alle kymmenen omaa Toscanan-suosikkiani matkaa suunnittelevien avuksi. Mukana on niin meidän omia löytöjä, Lonely Planet -tärppejä (kirjasta oli paljon hyötyä, joten suosittelen sen ottamista mukaan) kuin Instagram-seuraajieni suosituksia (kiitos vielä niistä!). Tärpit eivät ole paremmuusjärjestyksessä.

10 tärppiä Toscanaan

1. Montepulciano

Montepulciano oli ikään kuin meidän kotikylämme, joten siellä tuli käytyä useammankin kerran gelatolla. Muurien sisälle kätkeytyvä vanha kaupunki on siitä metka, että kylän aukio sijaitsee todella korkealla. Nousevaa mukulakivikujaa kannattaa siis vain kävellä ja kävellä ihan ylös asti, vaikka usko meinaisikin loppua (gelatoa saa kyllä onneksi alempaakin). Montepulcianossa oli mukavan leppoisa tunnelma ja hyvin inhimillinen määrä turisteja. Ja pääsee huipulle muuten pikkubussillakin, jos sandaalit painavat liikaa. Montepulcianon vanhan kaupungin parkkipaikan vieressä on hyvä keskisuuri Conad-marketti (jollaisia en juurikaan muualla nähnyt), joten vierailuun kannattaa yhdistää tarpeen vaatiessa ruokakauppaostokset.

2. Palazzo Massaini

Palazzo Massainiin päädyimme heti ensimmäisenä päivänä suunnittelematta. Ihan kuin Toscana olisi heti alkuun halunnut toivottaa meidät tarvetulleeksi viemällä yllätyksellisesti jalat alta. Palazzo Massainissa voi ilmeisesti myös majoittua, mutta me pelkästään ajoimme ex-tempore sypressipuiden reunustamaa tietä palatsin pihaan, ihailimme pienen kukkulan suuremmoisia näkymiä, käyskentelimme kauniissa autiossa puutarhassa ja asioimme tilan tyylikkäässä viinimyymälässä. Anteeksi Alko, jos tulen tämän kokemuksen jälkeen näyttämään masentuneelta asiakkaalta.

3. Pienza

Kylistä ensimmäisenä vierailimme hurmaavassa Pienzassa. Unescon maailmanperintökohde Pienza on sopivan pieni ja idyllinen kylä. Duomon takana kulkee kuja, josta on henkeäsalpaavat näkymät laaksoon. Pienzassa söin yhtä elämäni parasta (ja raikkainta, jos niin voi kyseisestä ruokalajista sanoa) pitsaa: mene Pummaroon ja tilaa pitsa buffalomazzarellalla, kirsikkatomaateilla ja basilikalla, ja itke onnesta. Lisäksi Pienzassa kannattaa vierailla Palazzo Piccolominissa jo pelkästään puutarhan takia. Pienzan-vierailun kruunasi hauska sattuma, joka vahvisti sen, että minulla täytyy olla jokin kuudes Pinterest-aisti. Olin kuukausia sitten kirjoittanut itselleni ylös yhden ravintolan koko Toscanassa, mutta unohtanut merkinnän muistiinpanoihin. Kuinka ollenkaan kurkkasin Pienzassa yhden kahvilan taakse, josta lähti kuja sisäpihalle, josta jatkui kuja ravintolalle: ja siellä piilossahan se nimenomainen ravintola oli! Jos ei syömään, suosittelen menemään tyylikkäälle La Terrazza del Chiostro -terassille vähintään lasilliselle.

4. Montalcino

Jos oli Pienza ihana, niin vähintään yhtä ihana oli matkan toinen suosikkikylä, Montalcino. Uskomattoman rauhallisessa Montalcinossa aika todella tuntui pysähtyneen. Vain vuonna 1888 avattu kahvila palveli muutamia asiakkaitaan, lounaalle istahdimme aukion vastapäätä Alle Logge di Piazza -ravintolaan. Jossain vaiheessa salami-juustosalaattia oli S.Pellegrino mennä väärään kurkkuun: ravintolaan yhtä leppoisasti kuin kuka tahansa asteli Kate Hudson, Goldie Hawn ja Kurt Russell seurueineen. Siinä vaiheessa, kun olet suurin piirtein keskenään hollywoodilaisten kanssa pienessä italialaisessa kylässä keskellä Toscanaa, ei voi muuta kuin jälleen hymyillä elämän sattumuksille. Montalcinossa kannattaa maistaa tai ostaa tuliaisiksi alueen ylpeyttä ja yhtä arvostetuimmista italialaisista viineistä, Brunelloa.

5. Sant’Antimon luostari

Montalcinon vierailuun kannattaa yhdistää läheinen Sant’Antimon benediktiiniluostari. Viehättävän pihapiirin ympäröimässä luostarissa pääsee hartaaseen tunnelmaan sekä jopa mystiseltä tuntuvalle aikamatkalle noin tuhannen vuoden taa.

6. Cortona

Under the Tuscan sun -elokuvasta tutuksi tullut Cortona on niin ikään hurmaava kylä, niin ikään kukkulalla. Tosin hieman aikaisemmin mainittuja turistisoituneempi Cortona on, mutta ylös noustessa sielläkin pääsee toiseen maailmaa: siihen, jossa vain tuuli lepattaa ikkunoista kuivuvia pyykkejä. Tarkoituksemme oli lounastaa kehutussa Osteria del Teatrossa, mutta ravintola ei tuntemattomasta syystä avannutkaan oviaan. Sainpahan odotellessa ikuistettua pienen Italian-valloittajan ravintolan portailla. Pysyin hädin tuskin innokkaan ja tärkeänä korikassiaan kanniskelevan matkanjohtajan mukana, joten ainakin meidän perheemme antaa Toscanalle täyden toddler approved -leiman.

7. Chiarentana-oliiviöljytila

En ymmärrä, miten koin oliiviöljyn maistelun ensimmäistä kertaa vasta Toscanassa – lotraanhan sen kanssa joka päivä, joka aterialla. Toisaalta tätä kokemusta kannatti odottaa: Chiarentana, entinen linna keskellä ei-mitään Val d’Orciaa, oli jo paikkana henkeäsalpaava. Laventeleissa pörräävien mehiläisten äänen rikkoi vain kello, jolla soitimme omistajan paikalle. Tilan tyylikäs emäntä kaatoi kuutta oliiviöljyä pieniin laseihin: ensin ne käsissä pyörittäen lämmitettiin, sitten nuuhkaistiin ja lopulta kielenpäällinen kurkkuun kulkeutuvaa oliiviöljyä ryystettiin. Tuoksussa oli huikea vastaleikatun nurmikon aromi. Chiarentana tarjoaa myös majoitusta, mitä uskallan suositella jo pelkästään pihapiirin tunnelman, liikenteeltä syrjäisen sijainnin ja karismaattisen emännän perusteella.

8. Osteria la Porta ja La Cantina de la Porta Monticchiellon kylässä

Monticchiello jatkaa pienten toscanalaisten kylien sarjaa, mutta nyt kyseessä on jo niin pieni ja paikallinen kylä, ettei parkkeeraus enää edes maksanut. Juurikaan muuta Monticchiellossa ei ole, mutta paremmin syömään sinne kannattaa mennä. Heti muurien sisääntulon jälkeen avautuu Osteria la Porta näköalaterassilla ja kivenheitto kylään sisäänpäin löytyy sisarravintola La Cantina de la Porta, jossa söin elämäni parasta lammasta. Joskus parhaat ruokakokemukset ovat mutkattomissa muovituolipaikoissa, tällä kertaa täydellistä annosta siivitti myös viimeistelty klassinen sisustus. Suosittelen pöytävarauksen tekemistä ja tarkkaavaisuutta siinä, kumpaan ravintolaan varauksen tekee. Me luulimme varaavamme lounaaksi Osteria La Portan, mutta varasimmekin La Cantina de la Portan. Molempi parempi, uskoisin.

9. Bagno Vignoni -kylpyläkaupunki

Bagno Vignoni on hauska paikka piipahtaa lasilliselle tai syömään. Keskusta on käytännössä pieni kylä ikivanhan altaan ympärillä. Kylän lähde on tunnettu jo antiikinaikaisten italialaisten, etruskien, aikana, ja Bagno Vignonissa ovat kylpeneet niin roomalaiset, paavit, pyhimykset kuin pyhiinvaeltajatkin.

10. Viinikierrokset ja kokkauskurssit

Taaperon takia meiltä ei tällä kertaa onnistunut pidempi viinikierros, eikä myöskään monen tunnin kokkauskurssi, mutta aikuisten kesken tai isompien lasten kanssa suosittelen hyödyntämään alueen mahdollisuuksia molempiin elämyksiin. Kokkauskursseja järjestää moni taho ja viinikierrokselle voi lähteä vaikka Chiantin viinitielle.

Suositusten jälkeen voisin mainita vielä sen, että meille pettymys oli Siena, ja kylistä vähän mitäänsanomattomaksi koimme San Quirico d’Orcian, joista kumpikaan ei esiinny kuvissa. Historialtaan Siena on tietysti upea ja kyllä monen muun kävijän mieleen, mutta me emme ainakaan kyseisellä kerralla viihtyneet idyllisten kylien jälkeen vähän likaiselta tuntuvassa kaupungissa, jonne ei ollut kaunista ajoreittiä, jossa oli kyliin nähden tuhatkertainen määrä turisteja ja josta oli vaikeaa löytää viihtyisiä kahviloita ja ravintoloita. Lonely Planetin suosituksesta syömään päädyimme paikallisten suosimaan Morbidi-deliin, jonka pienessä ja kodikkaassa alakerrassa oli tasokas ja kaikin puolin suositeltava, ei-mättöhenkinen vaan tyylikäs lounasbuffet. Katedraali on kuulemma kaunis, muuta suositeltavaa Sienasta minulla ei ole antaa.

Lopuksi on mainittava muutama sana myös Firenzestä, jonne lähtemistä emmimme pidemmän matkan takia pitkään, mutta ymmärrettävästi mieheni haluasi ensi kertaa kaupungin nähdä. Minulla oli Firenzestä 12 vuoden takaa todella romanttinen muistikuva – vaan kuinka ollakaan, se mielikuva rapistui nopeasti. Kaupunki itsessään oli yhtä ihana kuin muistin, mutta maaseudulla höperöitynyt mieleni järkyttyi bussilastillista parveilevia turisteja – ja 4,50 euron espressosta vasta järkytyinkin kylien euron espressojen jälkeen. Myös parkkipaikan löytäminen on haastavaa. Me päädyimme suosiolla yksityiseen parkkihalliin, Garage Nazionaleen, joka maksoi 5 euroa tunnilta tai 30 euroa päivältä.

Sivukujilla sain lopulta kiinni pienen palan siitä Firenzestä, johon aikoinaan rakastuin, mutta kaupunki olisi ansainnut kiireettömämpää tutkailua, renesanssitaiteen ääreen pysähtymistä ja illallisen Oltrarnossa toisella puolella siltaa paikallisten kanssa. Päiväretkeksi en siis välttämättä Firenzeä suosittele, mutta yöpymiseen kyllä tilanteen mukaan: illalla turistibussien lähdettyä kaupungista saa aivan erilaisen kuvan ja toiseksi paikan päältä herätessä on enemmän aikaa koluta michelangeloita tai vaikka italialaista muotia. Turismin takia kaupungissa on paljon turistirysäravintoloita, mutta kauniin Via de’ Tornabuoni -kadun Obicà Firenze näytti sisäpihaltaan hurmaavalta. Tulipa Firenzessä käytyä ensi kertaa myös Eataly-konseptissa.

Paluupäivänä ennen iltalentoa koukkasimme vielä lounaalle Roomaan. Ylimääräinen parituntinen ei riitä nähtävyyksissä mihinkään, mutta pitsan siinä ajassa nauttii Vespallaan ohi huristelevia roomalaisia pukumiehiä katsellen. Suosittelen Montia, paikallisten suosimaa, sanoisinko hipsterimäisesti nousussa olevaa aluetta Colosseumin kyljessä. Urbana 47 -ravintolan terassi tarjosi matkan toisen täydellisen pitsan: kuinka hyvin sopikaan kesäkurpitsaraaste sitruunankuorella terästettyyn valkoiseen pitsaan!

Meille kahdeksan yötä oli täydellinen matkan pituus: henkisesti paljon rentouttavampi, kun matkapäivät eivät veloittaneet viikkoa, mutta jo tässä ajassa ehdimme jopa taaperon kanssa nähdä rauhalliseen tahtiin enemmän tai vähemmän kaiken, mitä tälle matkalle suunnittelimmekin. Teen vielä pakkauspostauksen jatkoksi toivepostauksen matkatyylistä.

Jätän joka kerta palan sydäntäni sielunmaisemaani Välimerelle, mutta Toscanaan taisin jättää vielä tavallista isomman palan. Luksusjahteja Toscanassa ei ole, autenttista, maanläheistä, kiireetöntä ja laventelintuoksuista elämänmenoa sitäkin enemmän. Kiitos Toscana, kun olit perheellemme niin vieraanvarainen, lämminhenkinen, rentouttava ja itkettävän kaunis!