Mitä pakata sairaalakassiin?

En tiedä, kuinka monta lasta minun pitäisi synnyttää, jotta muistaisin ulkoa, mitä pakata. Taidankin herkästi tyhjentää välimuistin kaikista niistä vaiheista, jotka eivät juuri kyseisellä hetkellä ole ajankohtaisia.

Onneksi on Internet isolla ja edelliskerralta oma vanhakin blogipostaus Sairaalakassi – mitä pakkaan mukaan.

Näitä olen nyt pakkaamassa sairaalakassiin ja näillä uskon pärjääväni:

• lompakko henkkareineen ja maksukortteineen
• neuvolakortti, synnytystoivelista
• puhelin pitkäjohtoisine latureineen ja kuulokkeineen
• kamera (vaikka puhelinkin melkein riittäisi)
• kotiavaimet
• tärkeimmät hygieniatarpeet, kuten hammasharja ja -tahna, pesuaine, deodorantti, sampoo ja hoitoaine, kosteusvoide, CC-voide
• hiusharja, ponnareita, panta
• korvatulpat, siteitä, liivinsuojia, särkylääkettä (saa kyllä sairaalastakin mutta varoiksi)
• suihkusandaalit
• silmälasit
• mukavia vaatteita itselle, kuten äitiysleggarit, college, imetystoppeja, alusvaatteet ja lämpimät sukat
• kotiutumisvaatteet vauvalle koossa 50 cm ja 56 cm, toppahaalari sekä pari harsoa
• turvakaukalo
• juomapullo sekä yhteisiä eväitä
• lisäksi mies pakkaa omat tarpeensa

En ole aikaisemminkaan kaivannut kummempaa viihdykettä mukaan, joten uskon, että puhelin, jossa on netti ja äänikirjat, riittänee nytkin hyvin.

Edellisellä kerralla valmistauduin myös sisaruslahjalla. Se tuntui tärkeältä, kun esikoinen sai ensimmäisen sisaruksen. Nyt kun isosiskoja on kaksi, en ole sisaruslahjoilla varautunut, eivätkä he sairaalaan vierailemaan tulekaan.

Käytän mieluusti sairaalan vaatteita mukavuuden ja käytännöllisyyden takia. Varoiksi otan omia vaatteita, mukavia ja arkisia sellaisia. En pakkaa neuleita, omaa kylpytakkia tai muuta ”parempaa”, vaan otan ihan perus leggaria, imetystoppia ja collegea, jotka voi kotiutuessa heittää helposti pesuun.

Esimerkiksi imetystyyny voisi olla ihana lisä, mutta en taida jaksaa sitä raahata. Se onkin hyvin henkilökohtaista, mitä itse kukin kaipaa, mutta aikaisempiin kokemuksiin nojaten uskon itse pärjääväni hyvin näillä. Osan olen jo pakannut ja loput kerään laukkuun sitten, kun lähtö tulee.

”No one told me I would be coming home in diapers too.”

Chrissy Teigenin twiitti oman ensimmäisen synnykseni jälkeen keväältä 2016 kuvaa täydellisesti suhtautumistani synnyttämiseen. Niinpä niin, en ajatellut minäkään, että matelen Kätilöopistolta kotiin satavuotiaan mummon tahdilla, en pelkästään kantaen vaippahousua vaan olemalla sellainen itsekin.

Synnytyksen jälkeisen olotilan koin erittäin voimaannuttavaksi: jos pystyin tähän, pystyn jatkossa mihin vain. Sen sijaan itse synnytys, vaikka kaikki oikein hyvin menikin, oli minulle ihan puhtaasti sairaalareissu. Kiitos ihanan huolenpidon, sairaalapäivät jäivät mieleeni hyvin kodikkaina ja lämminhenkisinä, mutta olotilan puolesta niistä oli glamour kaukana.

En tälläkään kertaa osaa kuvitella pakkaavani mukaan kasvonaamiota tai pinoa naistenlehtiä, vaan vain muutamat perustarpeet. Ainakin, jos vointini on samanlainen kuin viimeksi, tulen hyödyntämään sairaalan uh niin kammottavia, mutta ah niin mukavia vaatteita ja alusvaatteita, ja pukemaan omani vasta lähtiessä. Muistelen myös, että aika sairaalassa meni niin nopeasti, etten kaivannut mitään viihdykettä. Jos tällä kertaa jostain syystä kaipaan, kuuntelen puhelimesta äänikirjaa.

Sen haluan sanoa, että minusta jokaisen kuuluu ottaa mukaan juuri sitä, mikä itsestä hyvältä tuntuu: kaikki, mikä omaa oloa tai mieltä rauhoittaa. Yleensä pakkaamisessa olen ihmistyypiltä varautuja itsekin, mutta synnytyksen osalta minulla on sellainen olo, että haluan enemmänkin säästää suosikkikotitossuni synnytysreissulta kuin altistaa ne mukaan.

Ihan kaikkea ei kuvissa näy, eikä kaikkea voi ennen lähtöä pakatakaan. Olen kirjoittanut kassin päälle listan, mitä sisältä vielä puuttuu, jotta muistan heittää loputkin kassiin lähtiessä. Sitä jännitän, pysyvätkö eväät koskemattomina lähtöön asti, yllättäen Twix huutelee nimeäni jo nyt.

Nämä pakkaan sairaalakassiin:

• neuvolakortti
• puhelin, laturi ja kuulokkeet (äänikirjat puhelimesta toimivat tarvittaessa myös viihdykkeenä)
• kamera
• avaimet
• lompakko henkilöllisyystodistuksineen ja maksukortteineen
• eväät (suklaa- ja raakapatukka, tuoremehua, kaakaota ja pähkinä-hedelmäsekoitus)
• henkilökohtainen hygienia (puhdistusaineet, sampoo- ja hoitoainenäyte, kasvovoide, deodorantti, hammasharja ja -tahna, Bepanthen, lääkkeet, sävyttävä seerumi jos lähtiessä haluaa vähän herätä henkiin)
• hiusharja ja ponnareita
• korvatulpat ja silmälaput
• liivinsuojia
• Havaianasit (suihkureissuille, jos sellaisia yleisiin tiloihin tulee)
• kotiutumisvaatteet itselle (imetysliivit, imetystoppi, alushousut, sukat, mukava paita, legginssit ja tennarit, jossa lähdenkin)
• kotiutumisvaatteet vauvalle (parissa eri koossa mukaan lukien pipot ja teddyulkohaalari)
• pari harsoa
• miehen vaatteet ja hygieniatarpeet
• isosiskolahja
• turvakaukalo

Isosiskolahjaa mietin pitkään, että onko se ylipäätään tarpeellinen tai tarpeellinen ottaa mukaan sairaalaan, mutta päädyin siihen, että haluan sellaisen heti ensitapaamisessa antaa. Emme hirveästi ostele leluja muuten vain, niin mieluiten toteutan jonkin toiveen juuri nyt. Kysehän ei tietenkään ole niinkään tavarasta, vaan ennen kaikkea symbolisesta eleestä, jolla haluamme näyttää, että isosisko on yhtä tärkeä pikkusiskon syntymisen jälkeen kuin aina ennenkin, ja että kuinka ylpeitä me hänen uudesta roolistaan olemme.

Hauskana sattumana hän on puhunut viime aikoina lääkärisetistä, joka onkin tosi kiva antaa juuri sairaalassa. Paitsi että kolmevuotias voi sitten lahjaksi saaduilla välineillä itsekin pikkusiskoa hoivata, toivon lahjan luovan ylipäätään positiivisia lääkäri- ja sairaalamielikuvia. Edellinen käynti neuvolassa, juurikin huoneen lääkärileikkisetistä ja tietysti kivasta sairaanhoitajasta johtuen, teki kolmevuotiaaseen selvästi vaikutuksen ja sai jopa unohtamaan ikävän rokotuksen.