En voi uskoa, että pystyn sanomaan tämän: olohuoneen tauluseinä on valmis. Tai ironisesti se ei ole aivan viimeistelty vieläkään, mutta nyt puhun valmiista vaikka väkisin. Käynnistin projektin syyskuussa. Miten sen kanssa on voinut kestää tähän päivään asti?

Aloitin sommittelun Pinterestistä bongatulla idealla. Mallasin seinälle voimapaperista leikattuja taulujen kokoisia paloja maalarinteipillä. Yhdessä iltapäivässä tiesin, miten sijoittaisin meillä jo olevat taulut. Vaikeaksi osoittautui päättää ja löytää loput taulut väleihin. Suunnitelmia sotki myös välissä tehty päätös ilmanlämpöpumpun poistamisesta ja verhojen asentamisesta. Suunnitteluvaiheen ja huoneen ilmanlämpöpumpun kanssa (ei ole tullut ikävä!) näette täältä.

Olen teistä monen kanssa samaa mieltä siitä, millainen tauluseinä parhaimmillaan on – boheemi, uniikki ja jollain rikottu. Kenties mukana olisi antiikkia ja taidetta, kehyksissä eri materiaaleja ja väreissä variaatiota. Tähän pyrin aluksi itsekin, kunnes pysähdyin kuuntelemaan omaan fiilistäni. Tajusin, että se, mitä meidän kotiimme kaipasin, olikin itse asiassa yhtenäisen värimaailman luoma harmonia. Tästä syystä kaikki taulut ovat lopputuloksessa tarkoituksella mustavalkoisia. Rentoa fiilistä tuo erimuotoisten ja -kokoisten kehysten kirjo. Kantavana teemana on mustavalkoisuuden lisäksi lempikaupunkimme New Yorkista Pariisiin.

Persoonallisuutta tauluseinässä voisi olla enemmänkin, myönnän, mutta sen ajattelen tulevan ajan kanssa. Jos olisin nyt jäänyt odottelemaan sitä oikeaa taideteosta ja antiikkikehyksiä, ei valmista olisi tullut edes näiden kuukausien aikana. Tauluseinä saakin elää, ja yksi idea henkilökohtaisuudesta tällä hitaalla ripustajalla sentään on. Tyhjän kehyksen vasemmassa alakulmassa ajattelin säästää perhevalokuvalle tulevasta Sisustusbebestä.

Ensi kerralla toinen valmis tauluseinä, lastenhuoneen galleria.