Tämä, mitä seuraavaksi kerron, kuulostaa todennäköisesti ihan hullulta: olen haaveillut sieneen pääsemisestä siitä asti, kun hipsterien ensimmäiset retrofiltteriset sienikuvat ilmaantuivat vuosia sitten sosiaaliseen mediaan. Itse haaveessa ei ole tietenkään mitään hullua, vaan siinä, kuinka kauan haaveen kesti toteutua ollakseen näin yksinkertainen toive.
Niin mieluusti kuin lasten kanssa luonnossa liikunkin, sienestyselämykseltä toivoin jotain muuta, ja siksi juuri tämä kyseinen retki jäi vuosi toisensa jälkeen toteuttamatta. Toivoin sienestämiseltä kokonaisvaltaista elämystä, jossa saisin kaikki aistit hetkeksi itselleni. Raikkaan metsäilman, puiden huminan hiljaisuuden, kostean maan tuoksun, kalliot, kepit ja jäkälät kumisaappaiden alla, ruskan värit, kaiken sen taianomaisuuden ja mystisyyden, jota vain hiljainen metsä voi tarjota. Enemmän kuin sieniä, taisin haluta metsäkylpyä.
Metsäkylpy, shinrin-yoku, on Japanissa suosittu rentoutumismuoto ja lääkärien määräämä hoitokeino stressaantuneille potilaille. Osa Japanin metsistä on jopa sertifioitu terveysmetsiksi. Suomalaisille metsän merkityksellisyyttä ei tarvitse erikseen selittää, onhan se sielunmaisemamme.
Silti en varmastikaan ole ainoa kaupunkilainen, joka on kaivannut syvempää ja säännöllisempää yhteyttä metsään – ehkä samalla myös itseensä. Siihen, että todella on läsnä luonnossa kaikilla aisteilla, ei kameran kautta tai muista huolehtien, vaan kerrankin kaikilta vaatimuksilta irtaantuen ja ympäristöön tietoisesti uppoutuen.
Kuten saaliista huomaa, tämä oli se vuosi, kun sienestyshaaveeni syksyisessä metsässä (parhaassa mahdollisessa aikuisseurassa) toteutui, mistä olen suorastaan liikuttuneen onnellinen ja kiitollinen. Sain suppilovahveroita, mutta ennen kaikkea sain kokonaisvaltaisesti hyvää tekevän metsäelämyksen. Ja yhä vain vahvemman tunteen siitä, miten paljon, ehkä kaikista vuodenajoista eniten, rakastan syksyä.
Nyt mietin, missä muodossa metsäkylpyjä määräisin itselleni jatkossa. Kuten sanottu, luontoretkeilu perheenä on yksi asia, tämä toinen. En aja autoa, joten en voi vain ottaa ja lähteä metsään. Metsässä yöpyjää minusta ei tule (vaikka uskokaa tai älkää, olen ollut partiossa), enkä telttailijaksi pyrikään. Pohdin, pystyisinkö yhdistämään metsäkylvyn, edes lyhyen sellaisen, viikottaiseen juoksulenkkiini henkilökohtaisena hyvinvointitekona. Valitettavasti umpimetsään juoksemisessa kuntoni loppuu kesken (Helsingin haittapuolia), mutta jos juoksisin tasaisin väliajoin edes jonnekin, jossa voi hetkeksi pysähtyä jonkinlaisen metsän syleilyyn.
Metsän terveysvaikutuksista ja hyvinvointia tukevista puolista puhuminen ei tosiaan ole mikään uusi asia, mutta uuttakin tietoa aiheesta saadaan koko ajan. Vasta muutama päivä sitten uutisoitiin uudesta suomalaistutkimuksesta, jonka mukaan metsä paransi päiväkotilasten suojaa sairauksilta. Jälleen, etenkin näin helsinkiläisenä äitinä, havahdun samaisen Ylen artikkelin toteamukseen: ”korkea hygieniataso, urbaani elämäntyyli ja riittämätön luontokosketus yksipuolistavat elimistön mikrobistoa”. Metsäretkistä jos mistä en halua tulevan laskelmoivaa suorittamista, mutta silti koen tutkimuksen todella hyväksi muistutukseksi siitä, miten tervehdyttävää metsässä käyminen on meille kaikille – joskus omassa rauhassa sienikorin kanssa äidille, mutta myös yhdessä koko perheelle.
Toinen todella mielenkiintoinen uutuus metsäteeman saralla on Moi Forest, parhaillaan ennakkomyynnissä oleva voidesarja, jossa on metsäpölyä. Helsingin ja Tampereen yliopistojen hankkeesta syntynyt innovaatio tukee ja vahvistaa tutkitusti immuunijärjestelmää Suomen luonnosta tulevalla Reconnecting Nature-mikrobiuutteella. Olisi upeaa, jos seuraava hyvinvointitrendi olisi jotain niin maanläheistä kuin suomalainen metsä.
Menemme lähiaikoina toista syksyä peräkkäin vuokramökille ja ainakin siitä on tulossa meille ihanasti metsäretkeilyyn yhdistettävä syystraditio. Jos metsäkylvyn hyvinvointivaikutukset kiinnostavat laajemmin, voi aiheesta inspiroitua ainakin seuraavien kirjojen parissa:
- Dr. Qing Li: Shinrin-Yoku – Japanilaisen metsäkylvyn salaisuudet
- Melanie Choukas-Bradley: Metsäkylpy – Hyvinvointia luonnosta Shinrin-Yokun avulla
- Adela Pajunen ja Marko Leppänen: Suomalainen metsäkylpy
- Adela Pajunen ja Marko Leppänen: Terveysmetsä – Tunnista ja koe elvyttävä luonto
PS. Suppilovahveropastan improvisoin lennosta, mutta laitoin siihen sipulia, valkosipulia, kasvikermaa, suolaa, pippuria, sitruunaa, timjamia ja parmesania.
