Kaupallinen yhteistyö, Silja Line ja Asennemedia
Rakas kiitollisuuspäiväkirja. Kiitos, että saadaan lähteä viettämään ihanaa perheaikaa Tukholmaan. Kiitos, ettei laivalla tunneta painorajoitusta matkalaukussa kannettavan glitterin osalta. Kiitos, että saan pakata mukaan aurinkolasit, vaikka villasukatkin, myös aurinkolasit. Kiitos optimismista ottaa mukaan kirja. Kiitos tulevista jonkun muun pöytään kattamista ruoista, etenkin mädistä ja muusta merellisestä.
Näin kirjoitin ennen lähtöämme talvilomalle Tukholman-risteilylle Silja Symphonylla. Aurinkolaseja ei tarvittu, eikä kirjaakaan – tällä kertaa jälkimmäinen taisi olla touhukkuuden ja elämyksellisyyden näkökulmasta hyvän loman merkki. Kuka sitä nyt paikoillaan istuisikaan lukemassa, kun voi viilettää laivan kerroksia glittermekossa ja -laukussa (sanomattakin selvää, että niille kaikille tuli käyttöä).
Heti laivaan astuessa olo oli tosi tervetullut. Henkilökunta huomioi sisääntulossa upeasti laivan todelliset, metrin molemmille puolin ulottuvat kunniavieraat ojentamalla risteilyohjelmat aikuisten sijaan lapsille. Se, että vastaanottokomiteassa molempiin suuntiin oli Muumi- tai Harri Hylje -hahmo, antoi sekin reissulle lapsen näkökulmasta satumaisen alun.
Omaa heippa pyykit, hello loma -fiilistäni kohotti sisääntulon live-jazz, juuri sellainen, jota tilaisin omaan olohuoneeseen viikonloppuiltana.
Illallisen puolesta, koska ruokahan se aina mielessä on, meidän aikuisten teki tietenkin mieli merellistä. Tulomatkalla oli luvassa Grande Buffet, joten menomatkalla halusimme mennä kokeilemaan Promenaden Happy Lobster -ravintolaa. Happy Lobsteriin ei voi tehdä pöytävarausta, mutta ainakin meidän kerralla halukkaat mahtuivat sisään, ja jos haluaa pelata varman päälle, ravintolan eteen voi vaikka mennä hieman ennen, kun ravintola kello viideltä avaa.
Vaikka Happy Lobster on aikuisia ruoan ystäviä miellyttävä ravintola, on se vallan perheystävällinenkin (ai eivätkö teillä lapset syö hummeria?). Lastenlistalta pääruoista löytyy Putte Pyöriäisen juustohampurilainen, Harri Hylkeen kalasaalis ja Merirosvojen grillipihvi.
Me aikuiset päätimme ottaa riskin ja tilata äyriäisvadin – riskin siksi, ettei näyttävää ja monipuolista vatia rapuavaamisineen ihan hetkessä syökään. Riski kannatti ja pienet seuralaiset antoivat vanhempien nauttia päivällisen loppuun. (Kiitos ja kyllä, tätä saa käyttää aseena ensi kerralla, kun neuvotellaan jäätelönsyömisistä.) Ilman puuhaa lapset eivät kuitenkaan olisi jaksaneet olla, vaan jo tässä vaiheessa tuli käyttöä Silja FriendSHIP -rannekkeelle, jonka pakettiin kuului repussa ollut Harri Hylje -tehtäväkirja.
Silja FriendSHIP – Ystävyyden laiva on suunniteltu huomioimaan jo mainitut kunniavieraat. FriendSHIP-rannekkeita on kolme: Kiddos (0–5), Juniors (6–11) ja Teens (12–17). Rannekkeen voi ostaa ennakkoon ja sen arvo on ainakin kaksinkertainen hintaan (15,90) verrattuna. Repun ja tehtävien lisäksi tärkeintä 4-vuotiaalle taisi olla rannekkeen jäätelökuponki, joka mentiin lunastamaan Silja Land -leikkimaailman Spice Iceen heti päivällisen jälkeen.
Jotkut asiat eivät koskaan muutu ja yksi niistä on laivan pallomeren lumo lasten silmissä. Pallomeren ja Spice Ice -jäätelöbaarin lisäksi Silja Landissa oli vaikka mitä muutakin: kiipeilypuu, piirustusseinä, leikkitalo, Legoja ja mitä vielä. Aikaisemmin Silja Land sijaitsi Promenadella, ja nykyään siis laajentuneena viidennellä kannella.
Tämän väliin pieni kevennys: jossain pallomeri-ilakoinnin ja jäätelötilauksen välillä 4-vuotias sai todellisen meltdownin itse valituista, mutta vääristä strösseleistä, ja jouduimme kantamaan huutavan minimatkustajan hyttiin. Syy, miksi kerron: normalisoidakseni sitä, että ihanimpiinkin reissuihin mahtuu aina myös näitä tilanteita.
Niin kuin olen kirjoittanut aikaisemminkin, perhelomailu, ja ihan vain perhe-elämä ylipäätään, on tuhannen mikrohetken sarja, jossa tilanteet muuttuvat sekunnin sadasosassa, ja se kuuluu asiaan – happens to the best of us.
Tällaisten tilanteiden normaalius onkin yksi iso asia, joista tällaisissa matkoissa pidän. Koska niin moni muu matkaaja on kirjaimellisesti samassa veneessä, vanhempien ja henkilökunnan kesken vallitsee sanaton YYA-sopimus. Terveisiä vain toisen lapsen isovanhemmalle, jolta saimme sympaattisia tsemppejä kenkätelineen luona!
Ja kuinka ollakaan, kun kiukku oli purkaantunut, ja pieni rauhoittava selkäänpiirtämishieronta tehnyt tehtävänsä, alkoi jäätelöannos maistua hytissä.
Hytissä, joka meillä oli perheille suunniteltu Muumi-hytti. Hytissä oli kaksi kerrossänkyä ja vuodesohva, jolla olisi saanut lisänukkumatilaa vielä kahdelle eli yhteensä kuudelle (joskaan silloin vapaata lattiapinta-alaa ei juurikaan jää, mikä on hyvä huomioida, jos jollain lapsista on käytössään vielä vaunut). Vuodesohvaa me emme tarvinneet, mutta vauvalle matkasängyn kyllä, mikä järjestyikin kivasti, ja silti saimme myös tavalliset lastenrattaat mahtumaan hyttiin.
Lapsi oli innoissaan hytin yksityiskohdista: Tove Janssonin piirroksista, Hattivatti-valaisimesta ja Muumimamman esiliinan värisistä verhoista. Muumihytissä matkaajat on kivasti huomioitu minijääkaapilla, jossa odotti metsämansikkainen Muumi-lastenkuohuva – aivan mainio vähän vanhempien lasten Muumi- tai Harri Hylje -diskon etkoille, vaikka meidän pieni ei vielä ”väkevistä” limppareista välitäkään. Lisäksi Muumihytissä on televisio. Erilaisiin hyttivaihtoehtoihin voi tutustua tarkemmin Silja Linen hyttejä esittelevällä sivulla.
Sitten varsinaiseen Tukholma-kohteeseen, jonka kokemista itse ja lapsille näyttämistä olin odottanut pitkään: Junibacken. Iso iso suositus Junibackenille!
Junibacken on Djurgårdenin saarella sijaitseva Astrid Lingrenin kirjoihin perustuva, mutta myös muuta lastenkirjallisuutta eläväksi tekevä satutalo. Satutalossa on neljä mielikuvituksellista leikkitilaa, satujuna, teatteri, ravintola ja lastenkirjakauppa. Junibacken on loistava sadepäivän ohjelma, koska kohde on sisätiloissa, mutta ei siinä aurinkoinenkaan päivä mene hukkaan: pihalla on myös leikkipuisto ja kesää ajatellen ravintolassa meren rannalla sijaitseva terassi.
Kohde on myöskin varsin helppo (lasten kanssa helppous kiinnostaa aina): kun laiva aamulla lipui Tukholman satamaan, kävelimme vain terminaalin alla odottavaan, suoraan Djurgårdeniin vartissa menevään laivabussiin (lastenraattaat saa laivabussin ”ruumaan”, vai mikä se nyt termiltään bussissa onkaan). Djurgårdenin pysäkiltä Junibackeniin käveli helppoa reittiä viitisen minuuttia.
Muutama asia tiedoksi: Junibackenissa lastenvaunut jätetään ulos katoksen alle. (Paikalliset köyttivät Bugaboonsa lukoilla, mutta me turistit tietenkään emme. Vaikea kuvitella, että rauhaisella paikalla mitään vietäisikään.) Joka tapauksessa jos seurueessa on vauva, voi olla hyvä idea ottaa kantoväline mukaan.
Toiseksi: Junibackenissa kulkee satujuna, jonne pääsee jokainen kerran sisäänpääsylippukuittia näyttämällä. Satujuna on niin taidokkaasti tehty kuin vain Tukholmassa sopii odottaa, mutta – yllättävän hurja! Ei hurja vauhdiltaan, mutta siinä missä juna ensin kulkee läpi ruotsalaisen idyllin Eemeleineen, kohta ollaankin Ryövärimetsässä ukkosessa ja pimeissä vanhan ajan maisemissa. Jos lapsi on iältään tai luonteeltaan herkkä, voi olla parempi keskittyä pelkästään leikkeihin ja jättää satujuna väliin. Muuten kyllä kokemus on huikea, ja satujunassa kieleksi saa valita suomen.
Ja vielä: Junibackenin ravintola on hyvä. Me söimme mieheni kanssa molemmat lohisalaatit, eli kokemusta ei ole kuin yhdestä annoksesta, mutta uskallan suositella muitakin sen perusteella, mitä näin. Ohi kulkeneet annokset näyttivät nimittäin todella freeseiltä nekin – tarjolla totta kai on myös ruotsalaisia lihapullia. Ruokalistan pääsee kurkkimaan Junibackenin sivuilta.
Kaiken kaikkiaan Junibacken on minusta täydellinen Päivä Tukholmassa -kohde lasten kanssa: sympaattinen, ikimuistoinen, helposti saavutettava, säästä riippumaton ja sopivan kokoinen puolen päivän mittaiselle vierailulle.
Meille vanhemmille yksi matkan kohokohdista molempiin suuntiin oli Tavolàtan erikoisaaminen, jota suosittelen lämpimästi. Tarjolla on kaikkea, mitä aamiaiselta toivoa saattaa, kaikkea tuoreesta leivästä kaloihin, jugurteista munakokkeliin ja pannukakuista juustoihin. Halukkaille tarjotaan lasi kuohuviiniä tai mimosaa, ja kahvi tai tee kaadetaan ystävällisesti pöytään. Tosin – teille kaltaisilleni espressolla käynnistyville tiedoksi! – kulmasta löytyy myös erikoiskahviautomaatti. Se saattaa jäädä huomaamatta, niin siksi tämä tärkeä tiedotus kannelle kuusi.
Tavolàtan tunnelma on aamiaisesta alkaen rento ja kiva, niin kuin nyt italialaisissa usein on. Yhtä lailla ravintolaan voi mennä illallistamaan. Italialaisuus näkyy inspiroivasti näteissä oliiviöljy- ja säilykehyllyissä.
Tällainen oli meidän tämänkertainen reissu. Tukholmassahan on loputtomasti nähtävää ja koettavaa kaikenikäisille keskustassa, eri kaupunginosissa ja Djurgårdenissa, Djurgårdenissa Junibackenin lisäksi esimerkiksi Skansen-ulkoilmamuseo ja -eläinpuisto, Gröna Lund -huvipuisto, merihistoriallinen Vasa-museo sekä Ruotsin kulttuurihistoriaa ja kansatiedettä esittelevä Nordiska Museet. Lisää Tukholma-ideoita saa Silja Linen Tukholma-sivulta.
Itse tykkään suosia sitä, että yhteen matkaan ei yritä mahduttaa liikaa, sillä en halua kiireentunnun syövän loman ihanuutta ja rentouttavuutta. Tukholma on onneksi niin lähellä, että naapuriin pääsee kerta toisensa jälkeen näppärästi uudestaan.
Meillä oli tosi kiva ja ihana reissu, ja autan enemmän kuin mielelläni teitäkin suunnittelemaan sellaisen, jos mietitte talvi- tai muuta lomaa. Tukholmaan liikennöi vuoropäivinä Silja Serenade ja Silja Symphony -laivat Helsingistä klo 17. Laiva saapuu Tukholmaan seuraavana aamuna klo 9.30 ja lähtee takaisin Helsinkiin iltapäivällä klo 16.45. Kaksi yötä ollaan siis laivalla ja kuusi–seitsemän tuntia maissa Tukholmassa.
Kaikki kysymykset ovat tervetulleita, samoin tietenkin teidän vinkkinne! Storeissa sain jo kysymyksiä muun muassa esteettömyydestä: laivalla on todella helppo liikkua lastenvaunujen kanssa, eli ei mitään huolta sen suhteen.
Parhaiten matkamme taitaa kiteyttää 4-vuotiaan sitaatti ”Saan olla hieno nainen, kun ollaan kerran veneellä”.
Lapsi oli koko viikonlopun aivan haltioissaan kaikesta tekemisestä ja näkemisestä: Muumi- ja Harri Hylje -diskosta sekä -halauksista, glitterikasvomaalauksesta, pallomerestä ja vain yleisestä lomafiiliksestä. Hekotteleva vauva, ja me, yritimme pysyä vain vauhdissa mukana. Vitsi että lasten ilo kyllä tarttuu, ja kieltämättä sitä tunsi 30 vuotta vanhempikin itsensä hienoksi naiseksi, kun sai istahtaa valmiiseen pöytään ja nauttia merellisistä lempiruoista ilman arkisia velvollisuuksia.
