Kaupallinen yhteistyö, Apteekki-tuotesarja ja Asennemedia

Toivottavasti te olette pysyneet tänä syksynä terveenä! Kliseinen toivotus, mutta todella sydämestäni toivon niin. Tarkoittaen pandemiaa myös myös tavallista flunssaa. Pienetkin sairastelut kun varotoimineen vaikuttavat nyt kaikkien järjestelyihin ja jaksamisiin vielä tavallista enemmän.

Itse olen todella kiitollinen siitä, miten terveenä olen toistaiseksi pysynyt – tämä nimittäin on kaikkea muuta kuin itsestäänselvää. Olin vuosia sitten ikävässä kierteessä, joka tutkittiin erikoislääkärillä asti. Sairastuin todella herkästi, ja joka kerta sairastin rajusti ja pitkään. En siis mitään paria vähän tukkoista päivää puolikuntoisena, vaan olin helposti kaksi viikkoa täysin pois pelistä sohvan pohjalla niin, etten kyennyt mihinkään. Ja sitten taas uudestaan.

Tällainen sairastaminen ei ollut ikävää pelkästään sairastamisen hetkellä, vaan pelko sairastumisesta alkoi vaikuttaa elämääni. Etenkin ennen isompia työsumia aloin perua menoja, joissa oli esimerkiksi suuremman ihmis- tai lapsimäärän vuoksi korkea riski saada flunssapöpö. En vain voinut ottaa riskiä siitä, että en saa yrittäjänä, jota kukaan ei tuuraa, töitä tehdyksi.

Yhä tänä päivänä huomaan tämän saman valppauden itsessäni, vaikka tilanne sairastamisen suhteen onkin parantunut. Jos perheessämme kukaan alkaa oireilla, menen ensimmäiseksi kalenterille: Mitkä kiireisimmät asiat on tehtävä. Jos aloitan nyt, ehdin vielä hoitamaan homman ennen kuin mahdollisesti omakin vointini huononee. Juuri viime viikolla toimitin materiaalit etukäteen tällä saatteella: Tiedän, että vielä ei ole kiire, mutta…

Sehän on päivänselvä, että flunssat kuuluvat elämään. Jokaisen meistä elämään, puhumattakaan arjesta päiväkoti-ikäisten lasten kanssa. Joskus flunssa tulee tarpeeseen: kun ei pää ymmärrä hidastaa, kroppa käskee pysähtymään ja lepäämään. Terveys on ensisijaista ja muu elämä järjestyy aina jotenkin. Mutta silti: on flunssia ja on vaikeampia flunssia.

Muistan, että juttelin tästä aiheesta kanssanne vuosia sitten ja moni teistä samaistui elämää häiritsevään flunssapelkoon. (Kiitos silloinkin avoimesta keskustelusta! Muistan, miten huojentavaa oli kuulla, että en ollut kokemusten kanssa ainoa.) Moni koki flunssapelkoa juuri heikon vastustuskyvyn takia tai siksi, että elämässä ei syystä tai toisesta ole niin sanotusti varaa sairastaa. Jos on juuri esimerkiksi yrittäjä tai vaikka yksinhuoltaja ilman turvaverkkoja. Silloin raju flunssa on jotain paljon enemmän kuin pari leppoisaa villasukkapäivää lempisarjojen parissa.

Syytä omaan alttiuteeni sairastaa pitkiä ja voimakkaita flunssia ei koskaan erikoislääkärillä löytynyt. Tällä hetkellä tilanne on huomattavasti parempi. Flunssat, joita esimerkiksi tämän vuoden alussa sairastin, olivat muutamassa puolikuntoisessa päivässä ohi. En voi sanoin kuvailla, miten helpottavaa oli sairastaa kevyempi normaali flunssa. Sain kokemuksista henkistä turvallisuudentunnetta: ensimmäinen kaktuksen tunne kurkussa ei tarvitsekaan aina tarkoittaa paniikkia.

Kun vuoden alussa aloitin 52 juoksulenkkiä vuodessa -projektin, aloitin sen täysin terveyssyistä, elääkseni terveenä ja mahdollisimman pitkään tyttöjen takia. (Sydän- ja verisuonisairaudet mainittu. Sisältövaroitus: blogi alkaa kuulostaa keski-ikäiseltä.) Sittemmin olen miettinyt vielä enemmän lyhyen tähtäimen vaikutuksia, kuinka tämäntyyppinen liikunta tukee myös vastustuskykyä.

Yritän ylläpitää hyvää terveystilannetta elintavoilla. Edes tämän verran liikuntaa, riittävästi unta (tässä on kyllä viime aikoina ollut tehtävää) ja monipuolinen ruokavalio (tämäkin on ollut muutosta johtuvan valmisruokaputken kanssa niin ja näin, mutta kyllä meillä sentään kasviksia kuluu poikkeustilanteessakin). Tällä hetkellä käsihygienista tulee tietysti pidettyä tavallista parempaa huolta ja nykyään teen myös päivittäin nenähuuhtelun. Henkiseen puoleen yritän vaikuttaa niin, että en jätä töitä viime tippaan (aina se ei ole mahdollista, mutta silloin kun on) sekä niin, että varaudun lääkekaapin osalta.

Tuote, jota on hyvä pitää varalta lääkekaapissa on FluAcute Zinc+. Valmiina siksi, että suihkeen käyttö aloitetaan heti ensimmäisten oireiden ilmaannuttua sekä siksi, kun apteekkiin ei voi nyt sairaana mennä. Kyseessä on kotimainen tutkitusti flunssan kestoa lyhentävä ja oireita lievittävä suusuihke. Nieluun suihkutettavalla sinkillä pyritään vähentämään ja hidastamaan flunssaa aiheuttavien virusten leviämistä. Sinkin lisäksi suihkeen B5-vitamiini hoitaa ärtyneitä nielun limakalvoja ja lievittää nielun turvotusta ja aristusta.

Suihketta on tärkeä alkaa käyttää heti, kun flunssa tuntuu olevan tuloillaan: tarkemmin sanottuna 24 tunnin sisällä ensioireista. Ensimmäisen tunnin aikana suihkautetaan neljä kertaa neljä suihkausta, ja sen jälkeen neljä suihkausta joka toinen tunti kunnes oireet helpottavat. Suihke on varsin helppokäyttöinen ja kätevä.

Suomessa kehitetty ja valmistettu FluAcute Zinc+ on apteekkien omaa Apteekki-tuotesarjaa, ja tarkoitettu aikuisille sekä yli 12-vuotiaille. Makuvaihtoehtoja on neljä: mustaherukka, piparminttu, anis ja sitruuna-inkivääri. Toivottavasti tämä vinkki huojentaa kaikkia teitä, jotka haluatte voida reagoida heti flunssan ensioireisiin ja pitää tarvittavat tuotteet kodin lääkekaapissa käsillä. (Luonnollisestikaan suihke ei vaikuta koronatestin tarpeeseen: sinne tulee aina viranomaisohjeistuksen mukaisesti hankkiutua.)

Minulla poikkeusaika ei sinänsä ole muuttanut käyttäytymistä, toki lisännyt varovaisuutta ja tietysti maskin käyttö on uutta, mutta sairastelukierteen takia olin jo aikaisemmin hyvin tietoinen kehostani. Kun pyörin kaupungilla painellen hissin nappuloita ja avaten yleisiä ovia en silloinkaan koskenut kasvoihini. (Alkaapa kuulostaa bakteerikammoiselta, heh. Haluan tarkentaa, että varovaisuuteni koskee ainoastaan flunssan saamisen näkökulmaa. Muuten suorastaan toivon, että lapseni hilluisivat kaiken maailman metsissä ja maastoissa ja koiran kimpussa, koska mikrobisto.)

Ennen se, että sairastamisen pelossa saattoi perua menoja tai vältellä esimerkiksi sisäleikkipuistoja, tuntui varmasti suurimmasta osasta ihmisiä hysteeriseltä ylireagoimiselta, mutta poikkeusaikana sitä pystyy ehkä paremmin varotoimena ymmärtämään. Jos tästä ajasta positiivisia puolia hakee, niin löydän niitä nimenomaan tästä näkökulmasta. Enää huolellisuus ei ole poikkeuksellista tai outoa, vaan ymmärrettävää.

Tietysti minäkin odotan, että rajoitukset ja maskiaika loppuisivat, mutta muuten toivon, että käsihygienia sekä oireisena kotona mahdollisuuksien mukaan pysyminen olisivat tulleet jäädäkseen yleisenä käytäntönä ja keskinäisenä kunnioituksena, ja tänä päivänä olen itsekin entistä tarkempi jäämään oireissa kotiin.

Helsingin Sanomissa olikin lokakuussa Päivi Paulavaaran Merkintöjä-kirjoitus Sinun flunssasi ei enää ole sinun, jossa tätä muutosta puitiin. Ennen työpaikalle raahauduttiin sairaanakin sankarina kyllä tämä tästä -meiningillä ja muistan tehneeni yhdessä uudessa työpaikassa vuosia sitten saman. Kotiin jääminen nuorella työn saaneella ei ensimmäisenä päivänä tullut kuuloonkaan, vaan tsemppasin paikalle hirveän olon kourissa pää kainalossa. Köh köh, kiva tavata, ehkä parempi, ettei kätellä…

Enää tämä ei onneksi tule kyseeseen. Niiskutukset eivät ole enää yksin niiskuttajan eikä köhinät köhisijän, vaan ne ikään kuin kuuluvat meille kaikille. Kyttäämiskulttuurista en pidä, mutta toisten aikaisempaa parempi huomioiminen on minusta positiivinen muutos.

Tämän kaiken sanottuani ainakin minun on välillä myös tarpeen saada nauraa ajan hengelle esimerkiksi tällä meemillä. Koitetaan pysyä terveenä ja myönteisinä, kodikasta viikonloppua kaikille!