Kesäloma on enää muisto vain, mutta jaan teille silti nyt Kroatian ja Montenegron matkakokemukset, kun vielä muistan, jos joku suunnittelee reissua sinne päin. Klausaali on sama kuin matkapostauksissa ennenkin: suositukset on kirjoitettu omasta näkökulmastani itsenäisenä reppureissaajana. Reittimme oli Dubrovnik – Montenegro – Dubrovnik – Split – Vis – Komiza – Vis – Split, matka-aika kahdeksan yötä.
Kroatian rannikon maisemia ei turhaan kehuta. Merestä nousevat jylhät vuoret, vehreä luonto, turkoosina siintävä kristallin kirkas meri sekä ikivanhoja kivitaloja ympäröivät oliivilehdot ja viiniviljelmät muodostavat epätodellisen kauniita postikorttimaisemia, joiden luo ehdottomasti suosittelen lähtemään.
Jos rannikolla haluaa nähdä enemmän, suosittelen lentämään Dubrovnikiin ja palaamaan Splitistä – tai toisinpäin, ei väliä. Ainakin Norwegianilla tällainen yhdistelmä onnistuu helposti. Bussimatka kohteiden välillä kestää noin 4-5 tuntia, mutta aivan rantaviivaa kulkevan järisyttävän kauniin maisemareitin takia paikkansa puuduttaa mielellään kroatialaisen bussin penkeillä.
En henkilökohtaisesti suosittele viettämään koko lomaa Dubrovnikissa tai Splitissä, puolesta päivästä pariin riittää kumpaisessakin. Molemmissa on hurmaava vanha kaupunki, ja Splitissä myös kaunis rantabulevardi, mutta alueet koluaa muutamassa tunnissa ja sen jälkeen itsenäinen matkailija onkin valmis erkanemaan turistiryhmistä väljemmille vesille. Ostosmahdollisuudet molemmissa kohteissa ovat hyvin rajalliset, joten putiikeista ei ole ajan tappamiseksi, ja upeimmat rannat sijaitsevat muualla.
Jos Dubrovnikissa tai Splitissä on yhtään pidempään, hyvä vaihtoehto on lähteä retkille. Me lähdimme toisena päivänä Dubrovnikistä rajan yli Montenegroon, jonka yllä näkyvä Kotor-lahti, Unescon maailmanperintökohde, oli henkeäsalpaavan kaunis. Kannattaa ehdottomasti mahdollisuuksien mukaan pyörähtää naapurimaan puolella omaan tahtiin vuokra-autolla tai järjestetyllä retkellä.
Montenegron-retken toinen pysähdys, Budva, oli vanhan kaupungin osalta kaunis sekin, mutta muuten kohde ei hirmuisesti ollut omaan makuuni. Budvassa haiskahti liikaa uusi raha, taivasta kurkotteli rakenteilla olevat hotellikompleksit ja näyttäytymiseen tarkoitetut diskot. Turismi se tulee Montenegroonkin, idästä erityisesti.
Kroatian parhaista paloista, maisemista ja merestä, pääsee parhaiten nauttimaan saarilla, joita on lukuisia rannikon tuntumassa. Meidän valintamme oli Splitin edustan saarista kauimmaisin, pienin ja vähiten turistisoitunein Vis.
Lautta rantautuu saaren samannimiseen kaupunkiin, mutta jos olet tapaani erityisesti sympaattisten ja pienien kalastajakylien ystävä, suosittelen vielä ottamaan satamasta lähtevän paikallisbussin saaren toiselle puolelle Komizaan. Tämä sääntö pätee muuten aina: pikkusaarilla ei kannata jäädä satamakaupunkiin, vaan jatkaa saaren toiselle puolelle.
Ja sieltä se löytyi, paikka, jossa en kuullut kertaakaan suomea (Splitistä ja Dubrovnikissa se tuntui olevan hallitseva kieli), ja joka täytti muutkin toiveemme: Komizan herttainen kylä poikamine ja pienine kivirantoineen. Kompaktissa koossa kaikki riittävät palvelut, mutta todella letkeä ja kiireetön tunnelma.
Vis-saarella hyvä idea on vuokrata auto, vene tai skootteri. Kulkupeli mahdollistaa saarella löytöretkeilyn, kuten satumaisen Stiniva-lahden ja viiniviljelmien näkemisen.
Dubrovnikista ja Splitistä poiketen Komizan rantakadun kansoittivat pakettimatkailijoiden ja venäläisjahtien sijaan satunnaiset purjehtijat ja kroatialaiset hipsterit, joita löytyi erityisesti suosikkiravintolastamme Fabrikasta. Jugoslavian aikaiset televisiot ruokapöytinä ja kekseliäs menu oli virkistävä poikkeus keskenään samanlaisten turistibaarien jälkeen.
Niin, ruoka. Moni on hehkuttanut Kroatian ruokaa, mutta en valitettavasti voi yhtyä samaan muutamia onnistuneita poikkeuksia lukuun ottamatta. Edellytykset olisivat kunnossa – mikä meri ja ilmasto! – mutta 95 % matkakohteiden ravintoloista tarjoaa samaa ruokaa samanlailla valmistettuna: perus pitsaa, pastaa, burgeria ja pihviä. Ruoan mielikuvituksellisuudesta huolimatta ravintoloiden viihtyisyyteen ja tyylikkyyteen oli panostettu.
Uskon ja toivon, että ravintoloitsijoiden kunnianhimo kasvaa ja palvelukulttuuri paranee koko ajan. Jo nyt joka paikasta löytyy myös kiinnostavia ja persoonallisia helmiä, mutta foodien on syytä selvittää nämä kuppilat etukäteen muun muassa TripAdvisorista ja Lonely Planetista.
Splitissä esimerkiksi suosittelen kävelemään vanhasta kaupungista syrjään Firule-rannalle, josta löytyy hurmaava ulkoilmaravintola Dvor (näin valkoisen tuolimeren Pinterestissä ja päätin sen perusteella mennä).
Juuri sellainen helmi, jonne kukaan ei takuulla vahingossa eksy, mutta joka ehdottomasti palkitsee kävijänsä. Dvor-ravintolan upeista maisemista ja tyylikkäästä miljööstä kannattaa nauttia, jos ei lounaan tai illallisen, niin vähintään kahvikupillisen tai valkkarilasillisen verran.
Vielä loppuun käytännönläheinen täsmävinkki: Kroatian rannat ovat kivikkoisia, joten pakkaa mukaan uimakengät – tekee merielämästä monin verroin mukavampaa. Meillä tämä unohtui kotimaassa, mutta onneksi montenegrolainen urheilukauppa pelasti pälkähästä. Toivottavasti tämä kooste inspiroi syksyn pimeydessä reissusta haaveilevia (muistot herättivät muuten aika kivasti omankin matkakuumeen).
