Tiedättekö, kun Hesarissa haastateltavilta kysytään tietyssä juttutyypissä, mistä he eivät luovu? Minusta se on kiinnostavaa luettavaa, joten päätin listata omani – kolmen sijaan tosin kymmenen. Nämä kymmenen ovat kymmenen ensimmäiseksi mieleen tullutta sen vakavammin pohtimatta. Nyt en listannut mitään terveys-tyyppisiä itsestään selvästi tärkeitä arvoja, vaan arkia kivoja tärkeitä juttuja omassa elämässä.
Aamukahvi ja Helsingin Sanomat
Tiedän, että tämä on klisee, mutta se ei vähennä kohdan merkitystä. Aamukahvin merkitys on itselleni jotain hengittämisen luokkaa. Moni pyrkii kahvista eroon, mutta minä en ajattele kahvia paheena, josta pitäisi päästä eroon, vaan ajattelen sitä yhtenä elämän suurimmista nautinnoista, jota päinvastoin haluan vaalia. Kotona aamurutiiniini liittyy olennaisesti kahvin, joka meillä on Nespressoa, ohella aamiainen ja perinteinen paperinen Helsingin Sanomat. Hesarin tilaaminen tuntuu minulle yhtä olelliselta ja itsestäänselvältä kuin sähkösopimuskin – joltain, mikä vain kuuluu asumiseen, ja jota en koskaan ole harkinnut lopettavani.
Pientaloelämä
Olen itsekin vähän hämmentynyt, miten syvästi olen juurtunut pientaloalueelle 33 kerrostalovuoden jälkeen. Vaikka suunnittelen eläkepäiviä vanhassa töölöläistalossa, tällä hetkellä pienten lasten ja koiran kanssa minua ei saisi lähtemään kerrostaloon kirveelläkään – no, ei tosin maaseudullekaan. Kehä Ykkösen tuntumasta on tullut meille täydellisesti sopiva kompromissi kaupunkia ja rauhaa.
Kaupunkielämykset
Vaikka en tällä hetkellä asuisi keskustassa tai kantakaupungissa, niin olen sielultani vanhasti kaupunkilainen, enkä koskaan voisi luopua siitä, että käyn riittävän usein kaupungilla hoitamassa asioita, työtilaisuuksissa kääntymässä, lounastamassa ystävien kanssa, pullalla perheenä, illallistamassa miehen kanssa, staycation-minilomilla hotellissa ja esimerkiksi nyt joulun alla vain tunnelmoimassa valoja. Yksi lempikahviloistani Helsingissä näkyy kuvassa, St. George Bakery.
Laatusarjaa ja teetä -iltahetket
Jakso laatusarjaa iltateen ja iltapalan kanssa on muodostunut itselläni todella tärkeäksi iltarutiiniksi, vaikka se ei ihan joka ilta toteudukaan. Vaikka ajattelisi, että television katselusta tulee levoton olo, minulle kokemus on enemmän meditatiivinen, sillä laatusarjan aikana en koskaan esimerkiksi räplää puhelinta, vaan keskityn vain katseluun. Tunnelmavalaistuksineen ja kynttilöineen hetki on suorastaan pyhä, ja siksi niin hyvää tekevä ja rauhoittava.
Tietokirjallisuuden ja lehtien lukeminen
En ole viime vuosina mieltänyt itseäni identiteetiltä lukijaksi, koska en juurikaan lue kaunokirjallisuutta. Mutta ihan kuin se olisi ainoaa oikeaa lukemista! Tyydytän fiktionnälkäni tällä hetkellä sarjoilla, ja sen sijaan luen paljon tietokirjallisuutta ja lehtiä, sen mainitun Hesarin joka aamu, mutta myös paljon muuta, tai niin paljon kuin nyt tässä elämäntilanteessa ehtii. Otsikot silmäisen yleissivustarkoituksessa, mutta lukuun päätyvät ainoastaan minua oikeasti kiinnostavat jutut esimerkiksi erilaisista ilmiöistä.
Siisti koti
Siisti koti, tai siis ”siisti” koti, on prioriteettilistallani korkealla, koska huomaan mielentilani olevan ihan suoraan verrannollinen siihen, millaisessa ympäristössä asun. Tuntuu, että puolet murheista tai stressistä kaikkoaa saman tien vain kodin järjestelemällä ja siivoamalla. Lainausmerkeissä siisti on kuitenkin siksi, että meillä eletään ihan tavallista lapsi- ja koiraperhe-elämää: aina on jotain kasoja ja sotkuja jossain. Puhunkin tässä sellaisesta riittävästä siisteydestä, jonka ei tarvitse olla täydellistä, mutta jonka eteen mieluusti näen kuitenkin päivittäin jonkin verran aikaa ja vaivaa hyvän olon ja viihtyisyyden edistämiseksi.
Ehdin viettää Pinterestissä vähemmän aikaa kuin aikaisemmin ehdin, mutta kanavan olemassaolo on minulle jostain syystä todella tärkeää. Jotain kertoo ehkä se, että olen herännyt painajaiseen siitä, että kaikki Pinterest-tauluni olivat kadonneet. Pinterest on minulle ihanaa rentouttavaa ajanvietettä ja todella tärkeä työkalu tyylillisten ajatusten jäsentämisessä, esimerkiksi seuraavan kodin suunnittelussa ja klassisen vaatekaapin kokoamisessa.
Paperinen kalenteri ja Trello
Ajatusten jäsentämisestä jatkaakseni en ikinä pystyisi luopua paperisesta kalenteristani. Yksiä joulunalusajan kohokohtia onkin, kun Mulberry-mummo pääsee ostamaan uudet kalenterisivut seuraavalle vuodelle. Toisaalta heti perään on todettava, että myöskään sähköisestä organisointityökalusta, Trellosta, en voisi luopua, vaan nämä kaksi täydentävät kivasti toisiaan arjenhallinnassa ja asioiden suunnittelussa. Trellossa ylläpidän muistilistoja esimerkiksi blogiin liittyvistä jutuista sekä kiinnostavista ravintoloista, kirjoista ja kotimaankohteista. Lisäksi meillä on Trellossa miehen kanssa yhteisiä tauluja esimerkiksi asuntoon sekä säästö- ja sijoitustavoitteisiin liittyen. Jos olet listaihminen, etkä vielä käytä Trelloa, niin suosittelen! Trellossa parasta on se, että tietoihin pääsee käsiksi niin kotona koneella kuin menossa puhelimella, eikä pilvessä tallessa olevien listojen häviämistä tarvitse pelätä, mitä joskus mietin kalenterin kanssa.
Äänikirjalenkit koiran kanssa
En ole tällä hetkellä yhtään niin liikunnallisesti aktiivinen kuin haluaisin olla, mutta sentään vaunulenkkeilen joka päivä. Sekin on kivaa, mutta päiväkotihakemisten vuoksi arkisempaa, kun taas koiran ulkoilutus yksin BookBeat-äänikirjan kanssa on varsinaista omaa laatuaikaa. Ja kumma kyllä, kaikista mieluiten teen äänikirja ja koira -iltakävelyjä tähän aikaan vuodesta. Minusta siinä on jotain todella kodikasta ja tunnelmallista kävellä hiljaisuudessa ja sateenropinassa nätisti valaistuja taloja katsellen. Vielä kun tulisi lunta!
Kivat viikonloppuillalliset ja kotitreffit
Vaikka meillä tätä elämäntilannetta voisi kuvata kahdella sanalla, Kokkikartanon valmismakaronilaatikko, niin kivasta viikonloppusyömisestä en luovu. Niin kuin olen joskus aikaisemminkin kertonut, meillä on ihan selvät arki- ja viikonloppuruoat, enkä osaa kuvitella muuta. Parhaimmillaan viikonloppuruoka on vaikka jokin uusi Glorian ruoka ja viini -resepti, mutta yhtä lailla se voi olla jotain vanhaa tuttua, mutta jotenkin aavistuksen parempaa tai spessumpaa. Meillä on myös miehen kanssa kotitreffikonsepti, jossa syömme välillä viikonloppuillallisen myöhemmin aikuisten kesken lasten mentyä nukkumaan. Etenkin, kun esikoinen oli pienempi, kotitreffit olivat meille oikea henkireikä: se hetki viikossa, kun juttelimme rauhassa kuulumiset ja keskityimme toisiimme, ja myös osoitus siitä, että vaikka lapset mullistavat elämän, myös itselle tärkeistä asioista voi järjestelyillä pitää kiinni.
Ihanaa viikonloppua!
Kuvat: Lilli Salminen
