Useimmat maanantait jäävät mieleen kotona vietetyistä kalsari-illoista töiden jälkeisessä koomassa. Sitten poikkeuksia, kuten Stella Harasekin ja Eeva Kolun emännöimä, valokuvaaja Mikko Rasilan vetämä Nikon-kuvauskoulu lifestyle-bloggaajille. Kuvauskoulu järjestettiin Stella ja Mikon kodissa, josta oli ison rempan jälkeen kuoriutunut vielä pressujen suojissa olevaa keittiötä lukuun ottamatta upea asunto. Persoonallinen koti, mutta samaan aikaan kuin valoa tulviva, monia mahdollisuuksia antava studio.
Kuvauskoulun illan aikana saimme kokeilla lukuisia erilaisia Nikon-järkkäreitä, joista itse kiinnostuin eniten uudesta minijärkkäristä. Kuvanlaatu säilyy erinomaisena, mutta kamera veisi laukussa ja matkoilla murto-osan nykyisen tilasta ja painosta. Lisäksi Mikko kävi läpi meitä kuvaajia askarruttavia kysymyksiä ja saimme haasteeksi stailaustehtävän kauniista rekvisiittatarjonnasta.
Mikä suomalaisia lifestyle-bloggaajia yhdistää? Ei välttämättä tyyli – yksi kuvaa romanttisesti ruokaa, toinen skandinaavisesti kotiaan – mutta jokainen meistä painii pitkän pimeän talven kanssa ja murehtii marraskuun synkkiä hetkiä jo nyt. Itse asiassa emme muusta Mikolta kysyneetkään.
Mikä on kuvaajamaestron ratkaisu bloggaajien ykkösongelmaan, hämärässä kuvaamiseen? Joko muutat maasta tai hankit jalustan (pidin erityisesti ensimmäisestä vaihtoehdosta). Jalusta on hämärässä ehdoton, koska vain silloin valotusaikaa voi pidentää reippaasti. Tärkeää on toki myös hyväkennoinen kamera ja ISO-herkkyyksien nostaminen niin korkeaksi kuin kuvanlaatu sallii. Stella puhui myös asennemuutoksen puolesta: on vain hyväksyttävä, ettei kuvista tule samanlaisia ympäri vuoden.
Voiko pimeässä kuvatessa lainkaan feikata avuksi luonnonvaloa? Valaisupinnaltaan iso ja tasainen kirkasvalolamppu on hyvä apu lähikuvaamiseen, vaikka koko huoneen valaistusta se ei ratkaisekaan. Entä miten taklata tavallisen keinovalon aiheuttama keltaisuus? Kameran asetuksista kannattaa säätää valkotasapaino kuntoon. Loput värivirheet on kätevä korjata esimerkiksi Lightroomin pipettitoiminnolla. Raw-kuvaamiseen siirtyminen on varmasti edessä itsellänikin.
Jos taas kuvaustilanteessa on päinvastainen ongelma eli liikaa aurinkoa, Nikon-kameroissa valoa tasapainottava Active D-Lighting -toiminto. Valoa, joka valokuvassa on se tärkein, voi myös heijastaa reflektorilla tai himmentää diffuusorilla. Nämä apuvälineet, jotka menevät jo vähän hifistelyn puolelle, voi ostaa ammattiliikkeistä tai tehdä vastaavat itse esimerkiksi kapalevystä ja foliosta. Niin kuin Mikko totesi, köyhyys lisää luovuutta. Myötävaloa mielenkiintoisempaa kuvassa on vasta- ja sivuvalo. Oli myös jännittävää huomata, miten valon väri vaihteli illan aikana ilmansuunnan ja kellonajan mukaan.
Itselleni tärkeä huomio muistiin on, että kokonaan skarppeja valokuvia saa maisemakuvaukseenkin tarkoitetulla pienellä aukolla (iso f-luku). silloinkin on kuvattava kohtisuoraan ja tarpeen mukaan jalustalla, sillä asetelman vinous saa heti aikaan syväterävyyttä. En tiedä, miksi päähäni on pinttynyt tapa kuvata aina samalla isolla aukolla. Ehkä juuri jalustan välttämiseksi.
Omaa asetelmatehtävää lähdin kokoamaan viehättävän puulipaston ja kultaisen peilin yhteyteen – ehkä arvasittekin kahvipöytäkirjoista ja tuoksukynttilöistä. Mielettömälle ruokapöydälle, jonka antimet oli tarkoitettu sekä stailausrekvisiitaksi että syötäväksi, alkoi myös kertyä elämänmakuisia asetelmia itsestään sitä mukaa, kun juustot ja hillot hupenivat. Onkin totta, että asetelmissa ei ole oikeaa tai väärää. Osaset ovat paikoillaan juuri silloin, kun kuvaajasta siltä tuntuu.
Viimeiseksi huomio, josta tunsin itse heti piston sydämessäni: kuvien onnistumisen takaamiseksi kameran runko ja objektiivi kannattaa käyttää huollossa puolen vuoden välein. (Jos vaikka aloittaisi siitä, että käyttäisi ensimmäistä kertaa elämässään.)
Toivottavasti näistä muistiinpanoista oli iloa ja hyötyä teillekin. Kiitos Mikko, Stella, Eeva ja Nikon – jään sulattelemaan sekä lukuisia kuvausvinkkejä että maailman komeinta kakkua!
