Kännykkäräpsyjä arjesta tulee yleensä jaettua Instagram Storyyn, mutta koska haluan pitää myös blogin matalan kynnyksen kanavana, ajattelin tehdä arkisen koosteen tännekin. Ensimmäiseen kuvaan voisi todeta, että intensiivisen viikonlopun jälkeen on aina kiva aloittaa maanantai näiden kahden perheenjäsenen kanssa, jotka eivät puhu.

Meillä on vielä moni homma kesken terassin laittamisessa talviteloille, mutta sisääntulon sain päivitettyä sesonkiin. Ostin Plantagenista valkoisia kanervia. Samalla löysin portaille kauniin valkoisen koristekurpitsan. Valikoimassa oli myös isompi niin kauniin vaalean ja murretun oranssi koristekurpitsa, että jopa minä harkitsin sitä, mutta päädyin sitten kuitenkin tapani mukaan valkoiseen. Aikaisemmin olen hypännyt suoraan kesäkukista jouluhavuihin, mutta nyt otan tavaksi huomioida sisääntulossa syksynkin. Olen ollut huomaavinani, että tällainen kevyesti amerikkalaisvaikutteinen syys- ja halloweentunnelmointi on ainakin meidän alueella kasvanut, mikä on piristävää.

Ostosten saralla täydensin myös lasten synttäritarpeita. Näissä suosikkejani ovat Oppi&Ilo-sarja sekä Søstrene Grene. Laatikot ovat esikoisen huoneeseen, jonne hänelle tuli uusi työpöytä. Muistamisia ostaessani päätin, että tänä vuonna hankin joululahjat (jotka nekin ovat enimmäkseen kummilapsille ja muuten pienille) oikeasti ajoissa. Ihan viime tinkaan en ole lahjoja jättänyt koskaan, mutta tänä vuonna haluaisin välttää senkin vähän stressin. Olen juuri sellainen ihminen, jolle ajoissa hankitut joululahjat ja muut pienet elämänhallinnalliset onnistumiset tuovat suhteessa hyvin suurta mielenrauhaa. Voin ainakin yrittää huijata itselleni, että olen tässä pikkulapsihärdellissä tehtävieni tasalla.

Hankinnoista puheen ollen: nyt lykästi pikku miehen osalta kirpparilla! Edellisellä kerralla en löytänyt vauvalle mitään ja nyt löysin sitäkin enemmän. Nämä kaikki löydöt tein Murula-kirppikselta Tuusulasta. Taisin vähän hullaantua, mutta tässä onkin monia tulevia kokoja ja kaikki tarpeeseen. Teki mieli laittaa löytöjen jälkeen lotto vetämään, mutta mietin, että ehkä kyseisen viikonlopun jackpot oli jo tässä. Vitsi, että voikin tulla tyydyttynyt mieli, kun löytää kierrätettynä ja edullisesti mieluisia ja tarpeellisia vaatteita pienelle. Kirppishintojen jälkeen muuten ketjujenkin lastenvaatehinnat tuntuvat korkeilta. Niin vain kaikki on suhteellista.

Tyydytystä tulee siitäkin, kun saa jääkaapin jämistä taiottua ruokaa. Yksi periaatteistani on, ettei annoksella tarvitse olla nimeä. Sen kun yhdistelee kaikkea vähänkään yhteen sopivaa uudella tavalla. Teen ruoaksi paljon erilaisia salaatteja ja ”sotkuja”, salaatteja, joissa vihersalaatin sijaan pohjana voi olla vaikka couscousia. Lisäksi koostan usein erilaisia lautasia, joissa on vaikka paistettuja kasviksia, munakokkelia, pähkinöitä ja hummusta. Näillä lautasilla on kätevä välttää hävikkiä, kun mukaan voi yhdistellä yhtä sun toista, ja lisäksi tämäntyyppisestä ateriasta tulee usein tosi ravitseva. Viimeisimpänä olen tykästynyt Impolan kasvitilan kuorittuihin hampunsiemeniin. Pähkinäisen makuiset kotimaiset siemenet uppoavat mainiosti juuri salaatteihin ja niissä on huiman hyvä ravintokoostumus. Maistuisi varmaan gooplaisillekin!

Vitamiiinit ennen nukkumaanmenoa muistamme ihmeen hyvin joka ilta, mutta lasten ksylitolipastilleja ruoan jälkeen emme vain opi muistamaan. Nyt kokeilen tällaista kikkaa, että nostin ksylitolipastillit ruokapöydän tarjottimelle kulhoon. Katsotaan, auttaako ksylitolipastillien sijainti lähellä ateriointia muistimaan ne paremmin.

Meille esikoisen kanssa koitti vihdoin ainakin kahdesti koronan takia siirtynyt Tatu ja Patu Helsingissä -näytös Helsingin Kaupunginteatterissa. Meistä musiikkinäytelmä oli hauska, viihdyttävä ja mukaansatempaava. Lämmin suositus! Elämys oli tärkeä siksikin, että sain viettää hetken eskarin kanssa kahdestaan. Sitä aina tällaisina hetkinä muistaa, miten tärkeää on voida antaa jakamatonta huomiota välillä jokaiselle lapselle erikseen. Sehän se arjen ajan riittämisen haaste ainakin meillä onkin. Miten mahduttaa elämään perheaikaa, parisuhdeaikaa, ystäväaikaa, omaa aikaa ja aikaa erikseen jokaisen lapsen kanssa? Välillä tuntuu, ettei mitenkään, mutta jos edes jotain hetkiä siellä täällä.

Siivoamisen saralla ostin loppuneiden aineiden tilalle testiin Sinin uusia siivousaineita, joissa suihkupullon voi täyttää uudestaan puhdistusainetabletilla. Vaikuttaa hyvältä!

Tällaisille suoratoistoihmisille on ihmeellistä, että meillä katselussa tällä hetkellä on ei yksi vaan kaksi lineaarisen television ohjelmaa: Remppa vai muutto sekä ilmeisesti jokaisen lapsiperheen klassikko Masked Singer. Kolmevuotias on erityisesti ensimmäiseksi mainitun fani. Kysyn muuten, miten selittää 2020-luvun kolmevuotiaalle, joka on tottunut siihen, että ohjelmia voi katsoa koska haluaa, että seuraavan viikon Markoa täytyy jaksaa nyt seitsemän päivää odottaa? Muuten sarjarintamalla on nihkeää: en muista toista aikaa, jolloin meillä olisi ollut näin vähän katsottavaa. Emme kerta kaikkiaan löydä tällä hetkellä mitään kiinnostavaa sarjaa!

Sellainen sillisalaatti tällä kertaa. Kivaa uutta viikkoa ja ruskan loistoa!