Jos voin sanoa olevani jossakin hyvä, ilman että kuulostan omahyväiseltä, niin käsin kirjoittamisessa. Olen pakotettu kirjoittamaan suvun onnittelukortit ja työpaikan joulukortit, ja silloinkin, kun palautin koulussa opettajalle koevastaukset, sain aina kehuja käsialastani, vaikka omasta mielestäni olin oksentanut paperille neljä arkkia suttua eri uskontojen jumalakäsityksistä.

En ole koskaan erityisesti harjoitellut käsialaa, saati ylläpitänyt taitoa – nykyään kun näppäimistö on lähes täysin korvannut paperin ja kynän. Olen kuitenkin viime aikoina tajunnut, miten paljon oikeasti pidän käsin kirjoittamisesta. Miten terapeuttista on antaa tussin lipua paperilla ja seurata koukeroiden syntymistä.

Olen joskus aikaisemminkin pohtinut, voisinko alkaa harrastaa tekstausta. Ajatus tuli uudestaan ja voimakkaammin mieleeni, kun tutustuin inspiroivaan suunnittelijaan Ylva Skarpiin, joka on erikoistunut kalligrafiaan, ja jonka kaunis koti esiteltiin Divaanin numerossa 1/2013.

En ole pyrkimässä uudeksi Ylva Skarpiksi, enkä tiedä, pääsisinkö ollenkaan kiinni vaativaan taiteenlajiin, mutta jos jotakin haluaisin kokeilla niin tätä. Jos jollakin on kokemuksia kalligrafiakursseista, tai muuten tekstaamistaitojen opettelemisesta, kuulisin niistä mielelläni.

Kaikki kuvat on lainattu täältä.