Kommenteissa tulikin jo kyselyä aikaisemmassa postauksessa vilahtaneesta tv-tasosta, niin raotetaan seuraavaksi verhoa olohuoneen nurkkaan. Vaikka kaikista mieluiten suuntaan kyllä katseeni lumiseen takapihaan. Kyllä talvista postikorttimaisemaa onkin odotettu!
TV-tasomme on jälleen, kuten edellisessäkin kodissa, Ikean Bestå-sarjaa. Tähän tilaan halusin kuitenkin jotain valkoista ryhdikkäämpää, joten päädyin mustiin Hanviken-peilioviin (tai mustanruskeahan heidän sävynsä virallisesti on, hyvä pehmeä mattamusta joka tapauksessa).
Ilmavuuden ja siivottavuuden vuoksi tv-taso kiinnitettiin tällä kertaa seinään, ja niin kiinnitettiin myös televisio paitsi modernin ilmeen aikaansaamiseksi myös turvallisuussyistä. Käytössä seinäkiinnitys on osoittautunut todella käteväksi, sillä televisiota voi helposti kääntää sohvan suuntaan (ollakseni toimivuudesta ihan varma, olen saattanut viime päivinä nauttia muutaman Gilmore Girls -jakson kahvin kanssa.) Kiinnitysmekanismi on Gigantista, toivottavasti kukaan ei kysy teknisistä ominaisuuksista tarkemmin.
Rehellisesti sanottuna tämän ratkaisun kanssa tuli kiire, sillä lattialla ollut televisio oli melkoisen painajaismainen 11-kuukautisen kanssa. Aikatauluun nähden olen lopputuokseen tyytyväinen ja 120 cm leveä kaappi oli muutenkin juuri se pieni lisä, jota säilytykseen kaipasimme. Kaappiin menee päivittäin kädenulottuville tarvittava kama läppäristä kameraan ja latureista kalenteriin.
DVD-katselu ja miehen pelaaminen on meillä nykyään niin harvinaista, että pleikkarin ei tarvitse olla koko aikaa esillä, vaan se nostetaan kaapista tarpeen vaatiessa. Oikeastaan aika ihanaa, ettei kokonaisuudessa ole mitään ylimääräistä. Vanhan kodin komentokeskusnurkkausta, jossa kaaosmaisesti sekoittui miljoona televisio-, pleikkari-, valaisin-, tietokone- ja radiopiuhaa, ei varsinaisesti ole ikävä.
Muistaako muuten joku tarkkaavainen lukija, kuinka meidän piti tähän kotiin piilottaa televisio? Tv-kaappeja on kuitenkin yllättävän vaikea löytää ja esimerkiksi Juvilla hinnat alkoivat nousta nelinumeroisiksi halutulla värikäsittelyllä. Toiseksi miehelläni oli hyvä huomio: onko se sitten lopulta niin seesteistä sekään, että aina television päällä ollessa kaapinovet repsottavat auki ja kaikki kaapin sisältö näkyy. No niinpä!
