Avainsana: terassi

Millainen puutarhaihminen olen

14.6.2020

Ensimmäisessä kuvassa näkyvät tekstiilit saatu PR-lahjana Balmuirilta

Huomaan, että tällä hetkellä blogiin tulee paljon pihasisältöä, kun pihalla elämä pyörii, ja tietysti oikea elämä heijastuu aina blogiinkin. Toivottavasti se on teille mieleen! Tässä tartun ihanan kollegani Muoti mielessä Annen mukavaan Millainen puutarhaihminen olen -haasteeseen. Kiitos inspiraatiosta!

Mikä puutarhassasi on parasta

Se, että puutarha on lännenpuoleisena aurinkoinen sekä koiran ja pienten lasten kanssa aidattu. Pidän siitä, että puutarhaamme mahtuu sekä terassia että nurmialuetta, mikä on meidän elämäntilanteessamme käytännöllistä. Niin ja parasta tietenkin on kaunis vanha omena- ja kirsikkapuu. Puutarhamyymälästä saa paljon, mutta ei aikakonetta, joten olen todella kiitollinen siitä, että pihassa oli valmiina sielukkaat vanhat puut.

Mitkä ovat lempikasvejasi/lempielementtejä pihalla

Jo mainitut vanha omena- ja kirsikkapuu ehdottomasti. Itse laitetuista kasveista kaikista rakkaimmat minulle ovat terassilla ruukuissa kasvavat yrtit. Jos oikein hyvin käy, tänä vuonna pääsen ensimmäistä kertaa todistamaan neljä vuotta sitten istuttamamme pensaan ensimmäisiä pioneja. Se tulee varmasti olemaan mieluinen hetki, sillä luonnollisesti rakastan pihassa myös valkoisia kukkasia. Ja onhan meillä kaunis syreeni, josta poimin yksi päivä tämän luonnonkukkahenkisen kimpun saatuani idean siitä, kun heräsin rankkasateeseen ja luulin olevani maalla.

Millaisesta puutarhasta haaveilet

En oikeastaan haaveile toisenlaisesta puutarhasta, vaan haaveilen siitä, että meillä voisi olla seuraavassakin kodissa näin kiva piha. Totta kai unelmapuutarha olisi jotain muuta, mutta sitten tarvitsisin myös puutarhurin! Minulle kun unelmien puutarha on helppohoitoinen, niin siksi olen aika realisti sen suhteen, minkälaisia vaatimuksia pihalle voin asettaa. Tyyliltään pidän sekä romanttisista vanhahtavista puutarhoista käppyräpuilla että modernin siisteistä ja virtaviivaisista istutuksista – kohteesta riippuen. Unelmien puutarhassa aita olisi raikkaan vaalea tumman sijaan, mutta tummakaan ei haittaa.

Mukavin ja ikävin puutarhatyö

Mukavin on yrttien kastelu kahvikuppi toisessa kädessä. Mitään sen meditatiivisempaa en keksikään. Kun sille päälle satun, nypin ihan mieluusti rikkaruohojakin, mutta totuuden nimissä tällaisissa en ole kauhean tarkka. Näkyvät keltaiset voikukat kyllä nypin, mutta en välttämättä juurineen, enkä välttämättä sellaisia rikkaruohoheiniä, jotka ovat minusta ihan kauniita aidanvierellä. Ikävin pihatyö liittyy varmasti kauden päättymiseen, kun kalusteet viritetään pressun alle suojaan. Se on aina vähän, no, virittämistä, ja siksi ehkä se ikävin työ.

Miten vietät aikaa pihalla

Ennen kaikkea ruokaillen, omalla porukalla, mutta pihalla meidän on myös paljon mukavampi vastaanottaa vieraita, sillä terassille meillä on selvästi isompi ruokapöytä kuin sisällä keittiössä. Vietän aikaa myös yrttejä hoitaen, kesäsohvalla lukien sekä vahtien lasten touhuja hiekkalaatikolla, kesäkioskilla ja puhallettavassa uima-altaassa.

Mitä suunnitelmia sinulla on puutarhalle

Tällä hetkellä ei mitään! Puutarhahan ei koskaan tule valmiiksi, mutta tällä hetkellä en suunnittele mitään uusia istutuksia. Suurin haasteeni tänä keväänä oli saada pihan päätyyn kasvamaan nurmikko, mikä ei ole aikaisemmin ottanut onnistuakseen, mutta nyt näyttää hyvältä ahkeralla kastelulla. Toisin sanoen lähinnä tarkoitus olisi nyt vain pitää hyvää huolta nykyisistä kasveista.

Mitä olet oppinut puutarhanhoidosta

Olen oppinut sen, etten vieläkään tiedä juuri mitään! Puutarhanhoito jos mikä pitää nöyränä ja vaatii kärsivällisyyttä. Yrteistä sentään olen oppinut jotain ja niiden kanssa minulla onkin läheinen suhde. Itsestäni olen oppinut paljon: sen, että meille sopii pitää puutarha aika yksinkertaisena. Meistä ei ole puuhastelemaan pihalla yhtään enempää kuin nyt puuhastelemme, vaan meille piha on enemmänkin rentoutumispaikka.

Mitä syötävää pihalta löytyy

Meidän tänne muuttaessa pihalla oli omenapuu, kirsikkapuu ja karviainen. Lisäksi me olemme syötävistä kasveista istuttaneet maahan pensasmustikkaa ja mustaherukkaa, ja sitten on ne terassin yrttiruukut.

Mitä puutarhassa kokataan

Usein tietenkin grillataan. Meillä on terassilla kaasugrilli, mutta ei muita välineitä. Savustuspönttö tai pieni pitsauuni voisi olla ihana, ja ehkä joskus sellaisia harkitaan, mutta toisaalta pidän säilytyksen näkökulmasta siitäkin, että laitteita on mahdollisimman vähän. Mutta kaikkihan ruoka maistuu hyvältä ulkona. Rakastamme kaikkea kesäruokaa, mutta syömme sään salliessa ihan tavallisetkin päiväkodinjälkeiset makaronilaatikot pihalla, ja aina tietysti tuoreita yrttejä päälle.

Millaisista puutarhakalusteista pidät

Ulkonäöllisesti moderneista ja neutraalinvärisistä, ja käytännöllisyyden osalta helppohoitoisista. Valitsimme terassimateriaaliksi komposiittia, koska tunnemme itsemme ja tiedämme, että meistä ei ole öljyämään terassia. Myös kalusteemme ovat todella helppohoitoisia.

Vinkkisi puutarhurille

Ole rehellinen itsellesi sen kanssa, mitä juuri sinä pihalta ja puutarhalta kaipaat. Jaksatko perehtyä eri kasvien sielunmaisemaan ja puuhastella koko ajan, vai kaipaatko enemmänkin helppohoitoisuutta. Jälkiviisaana neuvon, että jos ei oma tietotaito riitä, ja muutenkin kaipaa ulkopuolisen ideoita ja apua, ota suosiolla ammattilainen käymään pihassa heti ensimmäisenä vuonna. Siinä säästää paljon aikaa, rahaa ja vuosia, että istuttaa heti oikeanlaisia kasveja, oikeille paikoille, oikeanlailla hoitaen. Tämä tosiaankin oli jälkiviisautta, sillä itse emme näin tehneet, mutta olen monta kertaa jälkikäteen miettinyt, että näin olisi kannattanut tehdä ja ensi kerralla tarpeen mukaan teemme.

Millainen puutarhuri siis olet

Köyhän naisen Toscana -henkeen vähän suurpiirteinen ja sopivasti laiska, estetiikkaa, helppohoitoisuutta ja nautiskelua arvostava.

Aurinkoista viikonloppua!

Terassin pariovet kesäkäytössä

10.6.2020

Toivottavasti teillä on tiedossa kiva aurinkoinen viikko! Ajattelin, että näytän vielä näin varsinaisen kesäsesongin aikaan, miltä terassin pariovet näyttävät käytännössä, ja olette juttua muutoksesta toivoneetkin. Tässä tulee nyt kuvia molempiin suuntiin, ulkoa sisään ja sisältä ulos.

Ympäri vuodenkin kahden lasisen oven ratkaisu antaa sisätiloihin paljon valoa, avaruutta ja modernia ilmettä, mutta kaikista suurin ilo pariovista on tietenkin nyt näin kesällä, kun ulkotilat ja sisätilat saa luontevasti yhdistettyä toisiinsa. Tästä nauttimista olemme odottaneet lokakuusta asti, joten tänä vuonna pihasesonki tuntuu ihan erityisen kivalta.

Teimme, tai siis teetätimme, viime syksynä, täysin naapurimme esimerkistä inspiroituneena, sellaisen remontin, että vaihdoimme olohuoneeseen terassille viemään lasiset pariovet. Syksyisen kirjoituksen muutoksesta voi lukea postauksesta Olohuoneen muutos – lasiset pariovet terassille.

Kuten jo silloin kirjoitin, en olisi ikinä itse keksinyt, että tällaista voi tehdä, enkä olisi ikinä uskonut, ettei itse työkään vie ammattilaisilta kuin muutaman tunnin. (Toisaalta kestihän minulla vuosia oppia sekin, kuinka helppoa vaikka keittiön välitila vaihtaminen on, kun aluksi luulin, että se vaatii vähintäänkin keittiön purkamisen.) Mutta onneksi koko ajan oppii uutta.

Oli kohde ja muutos mikä hyvänsä, kuvilla ei voi koskaan täysin välittää sitä tunnetta ja tunnelmaa, mikä paikan päällä on. Mutta ehkä kuvistakin jo näkee sen, miten paljon selkeämmin olohuoneen tuntee nyt jatkuvan pihalle. Piha on muutenkin ollut koko ajan meille lempiasia tässä kodissa, ja uusilla ovilla se on sitä vielä enemmän. Olemme olleet valtavan tyytyväisiä ratkaisuun ja koemme, että iso oviaukko antaa kesäoleskeluun paljon väljyyttä, ilmettä ja vähän erityisempää tunnelmaa.

Kuten olen kertonut, syömme ja olemme pihalla aina kun mahdollista, ja mitä se taas tarkoittaa sisätiloille: ne räjähtävät lämpiminä päivinä täysin. Sisätiloissa vain käydään kääntymässä hakemassa pikaisesti jotain, ja sitten tekeekin jo mieli mennä takaisin ulos ja kaikki jää rempalleen. Jos joku teistä mieltää olevansa ainoa sisätilojen laiminlyöjä, niin ei ole: täällä ei kesäpäivinä ole tietoakaan kauniista järjestyksestä! Toivottelen mukavia ja rentoja ulkohetkiä.

Ulkoilmaelämää

25.5.2018

Tähän väliin ei voi olla fiilistelemättä pihaa, sillä nyt on kyllä elämä siirtynyt pitkälti ulos. Tässä on ehkä vähän vääristyneestikin alkanut ajatella, että nyt alkoi kesä, joka kestää yhtämittaisesti aina elokuun loppuun saakka. Vaan totuushan on – monia suorastaan jäätäviä juhannuksia muistellen – se, että kohta voi taas olla tarpeen vetää kaulaliinaa ympärille, mutta sitä suuremmalla syyllä keleistä on syytä nauttia nyt.

Täytyy sanoa, että niin paljon kuin kodin suunnittelusta pidänkin, niin olin todella iloinen, ettei meidän tarvinnut tänä keväänä kuin paljastaa valmiit kalusteet pressun alta ja varastosta. Viime vuonna nimittäin enemmän tai vähemmän jokainen aurinkoinen viikonloppu meni siihen, että etsimme kaupoista kaikkea aurinkovarjosta ruokapöytään ja grillistä yrittilaatikoihin. Nyt ainoastaan kasvit täytyy hakea keväisin. Yrtit meillä jo on, kesäkukat puuttuvat vielä ja samoin harkitsen tomaatin kokeilemista.

Tosin ihan ilman mitään pihaprojektia ei tämäkään kesä mene, sillä hiekkalaatikko pihaamme on tulossa. Viime vuonna puolitoistavuotias oli vielä sen verran kaheli, että kaikki hiekat olisivat menneet suuhun (pikkukivet menivätkin), mutta nyt on juuri oikea aika virittää tyttärelle paikka, jossa hän ainakin päiväkodin pihaleikkien perusteella tulee viihtymään koko kesän.

Hiekkalaatikon luulisi olevan vain hiekkalaatikko, mutta yhtäkkiä sain itseni kiinni suunnittelemasta pihalle kunnon pihaleikkikompleksia Dean & DeLittle pop up -henkeen. Siinä vaiheessa, kun Pinterestiini alkoi vielä ilmestyä valkoisia leikkimökkejä, piti vetää keulivan mopon jarrut pohjaan. Sen verran kuitenkin annoin itseni innostua, että kyllä hiekkalaatikkoon kiva pieni twisti tulee. Kuvan kangas liittyy asiaan ja lupaan palata projektiin myöhemmin.

Olen myös puutarhamummona ollut haltioitunut pihamme puista. Viime vuonna kukki ainoastaan kirsikkapuu, nyt kukkii myös omenapuu, minkä pitäisi kai luvata satoa. Harmi vain, että kukkimisvaihe on niin nopeasti ohi.

Ja arvatkaa mitä: sain viime syksynä istutetut rimpsureunaiset Chanel-tulppaanit (lajille taitanee löytyä hitusen tieteellisempikin nimi) kukkimaan. Yksi teistä lukijoista jo kysyikin kukkakuulumisteni perään ja melkein liikutuin, että muutkin ovat jännittäneet istutusten puolesta.

Koska tulppaanit nousivat näin onnistuneesti, täytyy tulevanakin syksynä istuttaa samaa lajiketta. Sipulien määrän voisi melkein tuplata, sillä niin paljon iloa ovat maasta nousseet tulppaanit tuottaneet.

Olen myös huomannut, että nurmikkoa meidän täytyy tiettyihin kohtiin kylvää ihmeellisen usein. Onneksi taas sain perustelut itseäni viisaammilta: syynä on wc-tilanaan pihaa käyttävä Sisustuskoira. Koiran virtsa nimittäin polttaa nurmikkoa. No, onneksi emme ole Jenkeissä, niin ihmisarvo ei täysin määräydy pihanurmen perusteella.

Syömisenkin makuun olemme pihalla päässeet. Äitienpäivän aikaan teimme French toasteja, viime sunnuntaina taas pitkän kaavan mukaan pitsaa. Kokeilimme ensimmäistä kertaa Eva Solon blogin kautta saatua pitsalapiota ja koen, että pitsalapio kyllä helpotti grillipitsan tekoa. Taidamme hankkia vielä toisen samanlaisen. Vaikka välimerellisestä ruokaryhtmistä pidänkin, pitsan tekemiseen alusta asti sai kulumaan todella paljon aikaa, varsinkin, kun halusimme tehdä sekä perinteistä tomaattista että valkoista pitsaa. Tähän valkoiseen pitsaan tuli ranskankermaa, raastettua sitruunankuorta, artisokkaa, sientä, sipulia ja oman pihan yrttejä.

Oma pitsavinkkini on toki nauttia klassikoista, mutta myös vaihtelun vuoksi kopioida pitsatäytteitä ravintoloiden listalta. Esimerkiksi guacamolea en olisi itse keksinyt laittaa pitsan päälle, mutta se toimii todella hyvin. Kuulemma Tenhon pitsatäytteet ovat erityisen nerokkaita ja testiin meneekin kesän aikana ainakin kirsikka-sinihomejuusto.

Vuosi asumista takana – miten koti on muovautunut

5.12.2017

Tänään ajattelin hypätä joulutunnelmista hetkeksi kodin vuosikatsaukseen. Meillä tuli nimittäin juuri vuosi asumista täyteen tässä 70-neliöisessä rivitalokolmiossa. Miten tyhjästä asunnosta on vuoden aikana muovautunut yhä valmiimpi koti?

Aloitetaan kodin vuosikatsaus ihan alusta. Saimme avaimet uuteen kotiin viime vuoden marraskuussa, jolloin meillä jäi kuukausi aika remontoida ennen joulukuun alun muuttoa. Alkuperäinen 80-luvun keittiö purettiin pois, samoin keittiön sivuseinä. Lisäksi remontissa vanhat ovet uusittiin klassisentyylisiksi peilioviksi, ruskeat ikkunankarmit maalattiin valkoisiksi, lattia vaihdettiin valkoiseksi laminaattilankuksi ja listat päivitettiin korkeammiksi antiikkityylisiksi.

Vaikka ei keittiön nykyaikaistaminenkaan mikään pieni muutokseltaan ollut, kaikista tärkein remonttiratkaisu meille oli pariovet. Kustannus ei asunnon ostamisen mittakaavassa ollut paljoakaan, mutta juuri pariovet herättivät tämän asunnon henkiin ja tekivät siitä meille kodikkaan kodin.

Kaikki makuuhuoneen huonekalut – Ikean sängyn, Kartellin yöpöydät, Artemide Tolomeo -valaisimet, Hermès Avalon -tyynyn ja nahkajakkarat – toimme mukanamme edellisestä kodista. Makuuhuonekuvista näkee myös ensimmäistä kertaa lattia Quick-Step Impressive IM1859 -laminaattilankun* asennettuna.

Edellisen kodin sohva löysi hyvin paikkansa uudestakin kodista koon ja tyylinsä puolesta ja asettui makuuhuoneen vastapäätä. Ensihätään televisiotason virkaa toimitti sohvapöytä olohuoneen kulmassa.

Valmiista HTH-keittiöstä* tuli virtaviivainen, moderni ja kokovalkoinen. Koska kotimme on kompakti, halusin naamioida ja sulauttaa avokeittiön muuhun kotiin enkä korostaa keittiömäisyyttä. Tosin nyt olen alkanut kaivata eloa välitilaan, joten voi olla, että laatoitamme sen ensi vuoden puolella. Ensin alkuun keittiön ruokapöytänä oli edellisen kodin Ikea pukkijaloilla. Myös Eames DSR -tuolit ovat edellisestä kodista lähtien palvelleet.

Vajaa yksivuotias pisti vauhtia televisiotason hankkimiseen, sillä televisio oli pakko saada mahdollisimman pian ylös seinälle pois pienten käsien ulottumattomista. Taso on Ikean Bestå Hanviken-ovilla, joita ei käsittääkseni enää saa. Ikeasta hankimme pariovien viereen myös Vittsjö-sivupöydän.

Kolkon joulukuun jälkeen oli ihana saada alkuvuodesta ensimmäiset matot paikoilleen. Teetimme VM-Carpetin harmaat Hattara-matot mittojen mukaan olohuoneeseen ja sängyn alle.

Helmikuussa mattojen ja pientavaran myötä koti alkoi jo näyttää ja tuntua enemmän kodilta.

Muutonjälkeisenä varastona toiminut lastenhuone alkoi pikkuhiljaaa helmikuussa siistiytyä sekin, kun hankimme huoneeseen Ikeasta Pax-vaatekaapin ja oviksi A.S.Helsingön Feather Grey -sävyiset Ensiö-ovet*. Tässä vaiheessa syöttötuoli oli vielä puunvärinen, kun myöhemmin keväällä maalasimme sen jalat valkoisiksi, sillä vaalea puu tuntui niin yksinäiseltä kotimme värimaailmassa.

Eteisen liukuovikaapit olivat värimaailmamme mukaisesti harmaareunaiset, mutta hieman huonosti kulkevat ja levottomannäköiset, joten päätimme vaihtaa tilalle kaksi selkeää valkokarmista liukuovea. Muutos oli vielä paljon isoimpi kuin uskalsimme toivoa. Eteisestä tuli kertaheitolla rauhallisemman ja viimeistellymmän näköinen.

Patterisuojat ovat meidän kodin lattialistat – projekti, joka ei koskaan näytä tulevan valmiiksi. Makuuhuoneessa ja lastenhuoneessa suojat odottavat edelleen kiinnittämistään ja olohuoneeseen meidän pitäisi tilata samanlainen suoja mittojen mukaan.

Ikean hyvin palvelleen, mutta tiensä päähän tulleen ruokapöydän tilalle teetimme itse suunnitellun ruokapöydän.

Keväällä siirsin valkoisen pellavahuppuisen Gervasoni Ghost -tuolin lastenhuoneesta olohuoneeseen.

Pitkän harkinnan päätteeksi päätin investoida Flos 2097/30 -kattovalaisimeen, jotta simppeli keittiö saisi näyttävän katseenvangitsijan.

Toukokuussa porasimme sohvan päälle tauluhyllyn. Kokeilin hyllylle ensihätään vain sekalaista taulukokoelmaa.

Alkukesästä saimme valmiiksi UMP ProFi -komposiitista valmistetun terassin. Sopivia kalusteita metsästimme pitkin kesää. Kartell Victoria Chost -tuolit ostin käytettyinä meillä jo olleiden käsinojallisten Kartell Louis Ghost -tuolien jatkoksi.

Kesäkuussa täydensimme olohuoneen tyhjää ikkunanedustaa Boknäsin Howard-rahilla. Samalla rahi on myös antanut toivottua lisäistuintilaa.

Muutaman kuukauden asumisen jälkeen aloin kaivata makuuhuoneeseen lisää kodikkuutta. Onneksi löysin tarpeeksi ohuen mallin Matri Slim -sängynpäädystä*, sillä syvempää tilaan ei olisi mahtunutkaan. Sängynpäädyn kankaaksi valitsin saman Caleidon kuin sohvassammekin on.

Myöhemmin kesällä sain viimeisteltyä tauluhyllyn omien mustavalkoisten valokuvien kokoelmalla.

Loppukesästä kokosimme ruokailutilaan klassisen symmetrisen ja ison tauluseinän New Yorkin -hääkuvistamme, sillä valkoinen tila tuntui tarvitsevan kahta taulua jämäkämmän taustan. Myös eteiseen saimme hankittua Ikea Billy -kaapiston ja nyt kysyn joka päivä itseltäni: miten elimmekään yhdeksän kuukautta ilman.

Syyskuussa toteutui tärkeistä tärkein projekti, keittiöremontti 2.0, kun tuunasimme Ikea Duktig -leikkikeittiöstä taaperolle newyorkilaista deliä mukailevan Dean & DeLittle -kahvilan.

Syksyllä olohuoneeseemme valmistui Marianna Raikkalan abstrakti maalaus Silver Cities. Pellavahupullisen Gervasoni Ghost -tuolin siirsin olohuoneen nurkkaan ja otin terassilta kaksi Kartell Victoria Ghost -tuolia talvehtimaan olohuoneeseen.

Tässä vaiheessa olimme jo saaneet aikaiseksi porata keittiössä ensin alkuun olleet David Ehrenstråhlen My Guide To -julisteet makuuhuoneeseen yöpöytien ylle. Kultainen peili odottaa edelleen kiinnitystään makuuhuoneen sivuseinälle.

Lastenhuoneen seinälle saimme poratuksi kultaisen eläingallerian lämmittämään valko-harmaata yleisilmettä.

Välissä viimeistelimme talon edustan myös sisäänkäynnin osalta hankkimalla oven viereen mustan Lechuza-ruukun ja pallotuijan, joka ihme kyllä sinnittelee vielä hengissä. Ruukku oli muuten sinänsä poikkeava ostos, että en yleensä ikinä osta mustaa kuin mattana. Kuitenkin ulkoruukkuun halusin todella modernin ja skarpin ilmeen kontrastiksi puiselle julkisivulle, joten ruukun kiiltävän musta pinta oli tällä kertaa plussa.

Vielä on to do -listalla ainakin eteisen sisustuksen viimeisteleminen, keittiön välitilan päättäminen ja laatoittaminen, Flos-valaisimeen himmentimen asennuttaminen sekä patterinsuojien kiinnittäminen ja tilaaminen. Koska pienen lapsen kanssa ei juurikaan ylimääräistä aikaa ole, olen oikein tyytyväinen, miten paljon olemme ehtineet tässä elämäntilanteessa vuoden aikana. Vaikka koti ei ole valmis, se tuntuu riittävän valmiilta siinä mielessä, että enää keskeneräiset työt eivät koko aikaa muistuta itsestään.

Muistan jo vuodentakaisen muuttopäivän iltana ajatelleeni pitsa- ja muuttolaatikoiden keskellä, miten kodilta uusi osoite samantien tuntui. Edelleen, kun avaan ulko-oven, tunne on sama: tähän kotiin on aina lämmin tulla, eikä vähiten joulukuussa.

* Tähdellä merkatut remontit ja kalusteet on vuoden aikana toteutettu blogiyhteistyönä.

Vielä riittää puutarhamummolla puhtia syystalkoisiin

25.9.2017

Kaupallinen yhteistyö, Fiskars ja Asennemedia

Uutta kotia etsiessämme ensisijaisen tärkeä kriteeri oli piha, eikä mikä tahansa piha, vaan aidattu alue, jossa voisimme suojaisasti nauttia olostamme, ja jonne voisi päästää huoletta niin koiran kuin lapsenkin. En edes vielä asunnonostovaiheessa ymmärtänyt, että uuden kotimme piha on itse asiassa tiiviisti rakennetun Helsingin mittapuussa ja kotimme kokoon nähden varsin iso. Niin kuin kesäisestä kuvasta näkee, saimme suunnittelulla mahtumaan L-muotoiselle terassille kunnon kalustuksen, mutta tilaa jäi vielä nurmialueellekin.

Piha ei kuitenkaan ole liian iso, mikä olisi mukavuudenhaluisille asukkaille mahdollista sekin. Minusta oleellista onkin suhde: pihanhoito saa viedä vain sen verran aikaa ja vaivaa, että se tuntuu mielekkäältä harrastukselta ja hyötyliikunnalta, ei työleiriltä ja taakalta.

Vaikka olen betoniviidakon kerrostalokasvatti, jokin puutarhanhoidon siemen minussa on aina kytenyt. Lukionjälkeisessä etsintävaiheessa kannoin messuilta kotiin vinon pinon puutarhaesitteitä ja harkitsin maisemasuunnittelun opiskelemista. Siinäkin tuli sitten elämän realiteetit vastaan, kun tajusin, että estetiikan sijaan opiskelu olisi pitkälti biologiaa, ja luonnontieteitä en ole kokenut omaksi koskaan. Vieläkin haasteeni pihanhoitajana on samanlainen: visioita on enemmän kuin oikeaa osaamista ja kasvimaailman tuntemusta.

Pihan lähtökohta oli meille varsin mieluisa: tontilla on täysikasvuinen omenapuu, kirsikkapuu ja syreeni – kaikki suosikkejani, jotka olisin istuttanut itsekin, mutta onneksi saatoimme pikakelata vuosikymmenten odottamisen. Nämä käppyräiset charmantisti vanhanaikaiset puut sopivat luontevasti myös valkoisen puurivitalomme ulkoasuun. Pihan linjaksi valikoituikin kuin itsestään hieman romanttisen rönsyilevä puutarhatyyli kuitenkin nykyaikaista selkeyttä kunnioittaen.

Tyyliä jatkaaksemme istutimme jo keväällä aidan luoteiskulmaan valkoisten kukkien pensaita: hortensiaa, kameliajasmiketta ja pioneita. Vielä karulta ja laskelmoidulta tuntuva nurkka näyttää toivottavasti muutaman vuoden päästä luonnolliselta pensasrykelmältä. Samaa teemaa jatkaa koiliskulmaan tänä syksynä istutettu isotuomipihlaja, jonka on tarkoitus maisemoida kompostia sekä tuoda lisää näkösuojaa ja valkoista kukkaloistoa.

Kasvaa pihassa tai puutarhassa mitä hyvänsä, ovat syystalkoot ajankohtaiset juuri nyt. Meillä syys-lokakuuhun ennen luonnon talvilevolle käymistä kuuluu sekä omia askareita varsinaisen aidatun pihan puolella että taloyhtiön yhteisiä töitä sisäänkäynnin varrella: siistimistä, kunnostamista, karsimista ja istuttamista. Voi kunpa voisin sanoa myös sadonkorjuuta, mutta sen kanssa joudumme odottamaan ensi vuoteen, sillä armas omenapuu päätti opettaa tälle piirakkareseptejä jo kovasti suunnitelleelle suburbialaisrouvalle kärsivällisyyttä välivuoden hedelmäsadossa pitämällä.

Aloitin syystalkoot leikkaamalla pihamme puista valonpuutteen takia kuolleet ja kuivahtaneet oksat. Omenapuussakin niitä oli vähän, mutta kirsikkapuussa ja aidan välittömässä läheisyydessä olevassa pajussa sitäkin enemmän. Oksien karsiminen pitkävartisilla Fiskars-monitoimileikkurilla oli niin näppärää ja tyydyttävää, että jouduin toppuuttelemaan itseäni, etten pitäisi matalaksi kokonaista puuta. Yllätyin, miten kevyesti vartta liuttamalla paksumpikin oksa katkesi ilman pienintäkään tuskailua.

Vallattomaksi rönsyillyt, mutta nolla marjaa tuottanut viherherukkapensas sai väistyä uusien hyötykasvien tieltä. Tilalle istutimme kaksi mustaviinimarjapensasta ja kaksi pensasmustikkaa täydentämään vastakkaisen nurkan karviaissatoa. Terassin kulmaa taas halusimme täydentää japaninsara-heinällä ja samalla Fiskars Servo-System -ruohosaksilla tuli siistittyä ylikasvanutta nurmikkoa ja rikkaruohoja ympäriltä.

Pensaiden istuttamisessa paras apu on kunnon lapio, joita Fiskarsilta löytyy haastavaan kaivamiseen mutta myös kevyempään työskentelyyn. Nimensämukaisesti Fiskars Light -sarja on etenkin meille naisille sopivanpituiseksi ja -painoiseksi suunniteltu. Kovin kauniskin sarja on, makuuni täydellinen valkoisenharmaa, joten ei haittaa, vaikka lapioita, haravia ja talikkoja ei heti siivoaisi varastoon. Kun lehteä, oksaa ja ruohoa sitten kertyy, voi jätteen kerätä Fiskars PopUp -puutarhasäkkiin, joka littanana ei vie juuri yhtään varastointitilaa, mutta joka avattuna ahmaisee tässä isommassa säkkikoossa huimat 172 litraa puutarhajätettä.

Aidan länsisivulla kasvaa edellisten asukkaiden jäljiltä kuunliljaa, jota en olisi itse keksinyt valita, mutta jonka tummaa aitaa raikastavista valkosävyisistä lehdistä olen oppinut pitämään kovasti. Epätasaisen kasvun takia syystalkoisiimme kuuluu myös kuunliljojen jakaminen. Opin, että istuttamisessa tärkeää on katsoa, että siirrettävissä paloissa on tarpeeksi juuristoa, mutta lehtiä ei tarvitse erityisesti varoa. Perennat voivatkin paremmin, kun niitä muutaman vuoden välein jakaa.

Syksy on myös sipulikukkien istuttamisen aikaa, joten samalla, kun siirtelemme kuunliljoja, istutamme joukkoon Fiskars Premium -istutustyökaluilla tulppaaneja, valkoista ripsureunaista daytona-lajiketta, jotka olen nimennyt Chanel-tulppaaneiksi. Nyt pitäisi vaan malttaa toukokuuhun asti, mutta oikeasti reilu puoli vuottahan on lyhyt aika. Puutarhaharrastuksen kanssa ei voi ihan hirveästi hötkyillä, missä viehätys kai piileekin – mikä muu toisi samanlaista vastapainoa nykyajan hektisyydelle?

Aloittelevana puutarhurina minua huojentaa se, että kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla keväällä, vaan hyvällä syysvalmistelulla kevään pohjatyö on ikään kuin tehty. Aikaisemmin mainittujen askareiden lisäksi meillä kuuluu syystalkoisiin räystäskourujen puhdistus ja terassin siivoaminen, joihin molempiin mainio apu on Fiskars QuikFit: monipuolinen sarja erilaisia yhteensopivia varsia ja vaihtopäätyökaluja. Loppuvuodesta käyttöä tulee terassilla vielä ainakin lumentyönninosalle. En ihmettele ollenkaan, että moneen eri pihatyöhön sopiva QuikFit-sarja on voittanut arvostetun Reddot-muotoilupalkinnon.

Olemme nyt eläneet uudessa kodissa läpi yhden talven, kevään ja kesän. Tämä tuleva syksy kun taittuu, tulee meillä vuosi rivitaloasumista täyteen. Monet ovat varoitelleet puutarhamummon pihainnostuksen lopahtamisesta ja kuka tietää, voihan niin käydä minullekin, mutta mitä sitä etukäteen murehtimaan. Toisaalta erityistä intoa ja energiaa ei minusta tarvita kuin alussa, jolloin tehdään tärkein työ suunnittelun ja istuttamisen kanssa. Myöhempi ylläpito, erityisesti laadukkailla välineillä, sujunee kevyemmin, kun kasvit ovat paikkaansa juurtuneet ja asukkaatkin jonkinlaiset rutiininsa löytäneet.

Siinä mielessä tässä osoitteessa täytyy intoa kuitenkin olla vähän tavallista enemmän, kun meillä ei neljän asunnon rivitalossa ole huoltoyhtiötä, vaan teemme pihatyöt vuoroviikoin itse. Järjestely näkyy mukavan pienenä yhtiövastikkeena ja kasvaneena ulkoiluaikana.

Yksi mysteeri meitä vielä vaivaa. Sisäänkäynnin varrella olevia pensaita pitäisi taloyhtiön istuttaa muutama lisää, mutta kukaan meistä ei tiedä lajia. Löytyisiköhän jostain kasvientunnistuspalvelua, sellaista, joka ei tottele nimeä Googlen kuvahaku?

Tallenna

Instagram

Uusimmat postaukset

Tietoa sivustolla käytetyistä evästeistä