Huh heijaa tätä loppuvuoden pimeyttä. Ei auta pitkät ja sikeät yöunet: aikaiset herätykset tuntuvat joka arkiaamu yhtä ylitsepääsemättömiltä. En pääse liikkeelle ennen kuin nuokun pitkään ja tuijotan aamu-tv:tä silmät ristissä ja juon ämpärillisen kahvia. Että Huomenta Suomi vaan!

Auttaisikohan kirkasvalolamppu?

Pimeimpään vuodenaikaan auttaisi ainakin reissu auringon alle, mutta valitettavasti ihan sellaista ei ole tähän hätään tiedossa. Kaksi vuotta sitten oli ja silloin maisemat näyttivät aika kivoilta.

Thaimaan saarihyppelyltä jäi erityisesti mieleen eräs pieni majapaikka pienen joen päässä – hyvin varjeltu salaisuus nimeltä Bann Makok. Maailman symppiksin, hiljaisin ja rentouttavin kolkka, jossa ei myyty yksiäkään feikkiaurinkolaseja ja jonka melonimohitot ansaitsisivat neljätoista Michelin-tähteä.

Vaikka kotona suosin neutraaleja sävyjä, kaukomatkoilla viihdyn värikkäässä, jopa boheemissa ympäristössä kontrastina arkielämälle. Unelmissa on reissu Karibialle, siinä olisi aurinko- ja väriterapiaa kerrakseen.