
Terveisiä Turun saaristosta Kustavista! Olemme hetki sitten karistaneet maaseudun pölyt ja asettuneet taloksi kotiin. Samalla minun tuli pidettyä ihan kenelle tahansa mutta etenkin alalla työskentelevänä tarpeellista somelomaa.

Kirjoitinkin ennen lähtöä, miten se, että elää välillä vain omassa todellisuudessa, eikä muiden lomakuvissa, on mielelle ensiarvoisen tärkeää. Uskon, että te huomaavaisina ja ihanina seuraajina ymmärrätte rauhallisemman päivitystahdin kesällä ja vaikka saankin elantoni sosiaalisesta mediasta ja siitä, että te olette linjoilla, kannustan myös jokaista teistä ottamaan aina tarpeen mukaan etäisyyttä.

Lomassa kun piilee paitsi mahdollisuus rentoutua myös uhka kokea painetta muiden täydellisistä lomista. Tätä kirjoitusta en aloitakaan kertomalla sitä, miten ihanaa meillä oli, vaikka oli meillä sitäkin, vaan muistuttamalla siitä, että sanan loma ympärille voi meidän tapauksessamme laittaa todella monet lainausmerkit.

Kun mainitsin Instagram Storyssa odottavani jo päiväkodin aloitusta, sain monelta kiitosta rehellisyydestä, ja siksi en missään nimessä täällä blogijutunkaan puolella halua antaa muille perheellisille sellaista kuvaa, että olisimme vain makoilleet riippukeinussa.

Yksivuotiaastamme kuoriutui kesän aikana todella ehtivä ja vilkas kaikkialle kiipijä, paljon esikoista samassa isässä rohkeampi ja uteliaampi (suomeksi sanottuna päättömämpi) menijä. Ai tuolla on portaat, ei kun kiipeänkin tuolilta ruokapöydälle, vai menenkö sittenkin maistelemaan siivouskaapin purkkeja, mutta hetkonen verhoissa en olekaan vielä roikkunut ja sähkörasialla leikkiminen se vasta lomaan säpinää tuo…

Kun mainitsin Instagramiin äänikirjoista kirjoittaessani, että päiväretket olivat lomamme rentouttavinta antia, todella tarkoitin sitä: automatkat olivat yön lisäksi ainoa aika, kun pieni oli paikoillaan, niin mikäs siinä oli kauniita maalaismaisemia ihaillessa.

Vaikka Kustavin loma oli siis 1- ja 4-vuotiaiden kanssa ”loma”, todella tärkeä ja tarpeellinen viikko se koko perheellemme oli, oikea onnenkantamoinen. Emme olleet tehneet mitään lomavarauksia tai suunnitelmia kesälle, osittain koronasta aiheutuneen epävarmuuden takia, osittain siksi, ettei minusta, vaikka yleensä suunnittelua rakastankin, ollut tämän kevään (jolla en viittaa vain koronaan vaan myös henkilökohtaisessa elämässä yrittäjyyden ja 1-vuotiaan hoitamisen yhdistämiseen) jälkeen suunnittelemaan mitään. Ajattelin, että rojahdan vain takapihalle ja tilaan pitsaa.

Siksi oli todellinen onnenkantamoinen, että meille tarjoutui suhteilla vuokramökkeilymahdollisuus. Näin jälkikäteen voi todeta, että viikko muissa maisemissa kuin kotona, ja etenkin rauhallisella maaseudulla, tuli todella todella tarpeeseen ja teki todella hyvää – etenkin, kun emme lopulta tätä kyseistä viikkoa enempää varsinaista lomaa pitäneet.

Onneksemme lukuun ottamatta viimeisen illan sadetta, joka minusta sekin on mökkeilyssä todella tunnelmallista, säät suosivat ja saimme nauttia aurinkoisia kesäpäivistä. Oikeastaan meille kaupunkilaisille täyttyi juuri sellainen idyllibingo, josta haaveilimmekin: keräsimme metsästä mustikoita aamujugurttiin, rapsutimme pupuja kotieläintiloilla, uimme merivedessä, saunoimme rauhassa, kahvittelimme omenapuiden alla, nautimme lähiruokaa, lipuimme lossilla ja lepuutimme sielua punaisten mökkien rivittämässä saariston rauhassa.

Sen päätöksen teimme heti ensimmäisenä päivänä, että illat olisivat meidän aikuisten mikrolomahetkiä. Annoimme lapsille oman illallisen, ja heidän käytyään nukkumaan, söimme rauhassa omamme. Tämä oli ehdottomasti lomaviikon paras päätös ja muutenkin sellainen #lifehack, joka on pitänyt meidät järjissämme (ja yhdessä) esikoisen syntymästä lähtien. Syömme todella usein yhdessä perheenäkin, niin viikonloppu- ja lomaillallisia pihistämme ilman pienintäkään huonon omantunnontuskaa aikuisten omaksi ajaksi.

Ennen lomaa suunnittelimme, Saariston rengastien maisemissa kun Kustavi on, että kiertäisimme enemmänkin Turun saaristoa. Kuitenkin matka Kustavista esimerkiksi Nauvoon on lähes kaksi ja puoli tuntia, tämän kesän lauttaruuhkilla mahdollisesti enemmänkin – ei siis radikaalisti vähempää kuin Nauvoon Helsingistä. Tämä ei ilman yöpymisiä tuntunut etenkään pienten lasten kanssa rentouttavalta edes takaisin -ajamiselta, joten päädyimme pysymään vain Kustavissa lähiretkeillen.

Myöskään Turkuun emme, alkuperäisistä ajatuksista poiketen, halunneet päiväretkeillä. Luin mökillä Avotakan numeroa, jossa Mikko Kuustonen ja Hanna Brotherus sanoivat olevansa joko täysin kaupunkilaisia tai täysin maalaisia tilanteesta riippuen. Taidan olla ihan samanlainen. Silloin kun olen maalla, olen todella maalla, eikä ajatus kaupunkiin ajamisesta, kun kerrankin oli päässyt maaseudun rauhaan, käynyt mielessäkään. Emme halunneet #lantliv-kuplasta kertakaikkiaan minnekään – toki viikon jälkeen tuntui jo sitten mukavalta, haikealta mutta mukavalta, palata.

Jaan vielä omat vinkkini Kustaviin, jos joskus näihin kauniisiin saaristolaismaisemiin suuntaatte:
Peterzens
Kiva satamaravintola, joka tarjoilee lounaaksi saaristolaispöytää klo 12 alkaen ja à la cartea klo 13. Peterzens Boathouse tarjoaa myös majoitusta, josta minulla ei ole omaa kokemusta, ja niin ikään samassa yhteydessä on pari putiikkia ja pieni kauppa.
Kahvila Maggio
Kustavin kylässä sijaitseva Kahvila Maggio oli mukava taukopaikka, jossa itse joimme vain espressot, mutta vitriinin tarjonta kakkuineen näytti todella herkulliselta, ja ulkona on lapsille leikkipaikka.
Saaristoravintola Prykä
Myöskin Kustavin keskustassa sijaitseva Saaristolaisravintola Prykä tarjoaa salaatteja sekä varsin tuhteja ja maittavia sandwichejä.
Rahin kotieläintila
Rahin kotieläintila on lasten kanssa must: sympaattinen kotieläintila, jonne on vapaaehtoinen kahden euron maksu. Kotieläintilalla on myös kesäkahvila, joskaan sitä emme testanneet, mutta varmasti sieltä ainakin jäätelö ja pillimehu -tyyppistä purtavaa löytyy.
Kustavin käsityökylä
Kustavin käsityökylässä on munkeistaan kuuluisa kahvila (ja todella, munkit ylsivät parhaimpien maistamieni joukkoon!), putiikki ja Kustavin Savipajan myymälä. Lisäksi käsityökylässä pääsee näkemään lasinpuhallusta ja sepän työssään. Lapsia viihdyttää pihapiirin lampaat, puput, pieni autorata ja leikkipaikka.
Friisilän tila
Friisilän tila on pieni kustavilainen vihannestila, jonka pihapiiriin voi ajaa kahville, ostamaan tilan antamia ja katsomaan kotieläimiä. Suosittelen lämpimästi heidän tuoretta saaristolaisleipäänsä, joka saattoi olla parasta saaristolaisleipää, jota olen ikinä maistanut.
Spauna, Vartsalan Vanha Koulu ja Saaristolaismuseo Vartsalan saarella
Jos Kustavista haluaa tehdä pienen lossiretken, Vartsalan saarelle lipuu vain kymmenisen minuuttia. Satamassa Spaunasta saa oikein maittavaa ruokaa ja Spaunan yhteydessä on myös putiikki. Vartsalan vanha koulu on kahvilaksi muuntautunut ravintola, jossa pitsat näyttivät todella hyviltä, vaikka erikoiskahvia en voikaan suositella. Niin ikään saarella voi piipahtaa sympaattiseen Saaristolaismuseoon perinteikkääseen punaiseen puutaloon.

Kaiken kaikkiaan jälleen kerran voin todeta, miten vuokramökki-ihmisiä me olemme. Meistä ei olisi omistamaan juuri nyt omaa mökkiä (joskus myöhemmin mahdollisesti sitten), vaan meille sopii mennä nauttimaan hetkeksi huolettomasta mökkeilystä ilman velvollisuuksia. Ja on tukikohta sitten koti tai vuokramökki, päiväretkiä rakastamme.

Eikä se olisi ollut mökkireissu eikä mikään, jos ei 4-vuotias olisi löytänyt ja luukuttanut Kaija Koo -CD:tä. Se ei vieläkään selvinnyt, kuka keksi rakkauden, mutta varmasti se oli joku 1-vuotiasta vahtiva: onneksi luonto on huolehtinut siitä, että pähkähulluja perheenjäseniä rakastaa niin paljon kuin rakastaa.
Toivottavasti teillä on ollut mukavia lomahetkiä!