Heippa elokuu, heippa te! Kiva ”nähdä” teitä pitkästä aikaa, heinäkuun lomatauon jälkeen. Blogista pidin kokonaan lomaa niin kuin minun pitikin, Instagramissakin ennalta määrittelemätön tauko venyi lopulta pitkäksi sekin.

Ja hyvä niin. Lupasin itselleni toimia täysin intuition mukaan ja niin toimin. Koen henkilökohtaisesti tärkeäksi sulkea tarpeen mukaan ulkopuolisen hälyn – se on ainoa tapa oikeasti kuulla, mitä sisäisesti kuuluu.

Tämä on tärkeää koska tahansa, mutta koen, että lomalla irtaantumisen merkitys korostuu entisestään. Yrittäjänä teen arjessa yleensä vähintään jotain töihin liittyvää ihan jokaisena päivänä viikosta, ja siksi olen onnellinen ja kiitollinen, että pystyin ja osasin nyt pitää kunnollisen luovan tauon.

Sinänsä pelkkää aktiivisista ja huoletonta lomailua ei meidän kesämme kuitenkaan ollut, sillä osa suunnitelmistamme peruuntui perheessä olevista terveydellisistä syistä, mikä rajoitti merkittävästi tekemistämme. Erityisesti tästä syystä, kun emme voineet nauttia kesästä loppuun asti tavalliseen tapaan, aloin ennen kuukauden loppumista kaivata arjen rakennetta. Niin paljon kuin välimerellinen mañana mañana -ihminen minussa pitää heinäkuun aikatauluttomuudesta ja rentoudesta, koen elämän pienten lasten kanssa tasapainoisemmaksi, kun elämässä on rytmi ja rajat.

Olen ennenkin jutellut teidän kanssanne, miten kaltaiselleni luonteelle hyvin pitkä intensiivinen yhdessäolo ilman töitä ja päiväkoteja voi olla melko kuormittavaa. En ole omimmillani silloin, kun minun täytyy olla koko ajan jollekin käytettävissä, edes elämäni rakkaimmille ja tärkeimmille ihmisille. Siksi olen enemmän lyhyiden irtiottojen sekä arjen rytmin ja rakenteen ihminen. Tästä voisin kirjoittaa enemmän teiltä tulleeseen mainioon toivepostaukseen: miten toteutan itselleni sopivaa, rauhallisempaa elämäntyyliä kahden pienen lapsen äitinä.

Vaikka sisältöjä en lomalla ole tehnytkään, suunnitellut olen. Olen listannut pitkän pätkän ideoita, mistä voisin teille syksyn aikana kirjoittaa. Mukana on nykyisen tapani mukaan aiheita laidasta laitaan: järjestystä, arkea, sisustusta, perhe-elämää, tyyliä, ruokaa, sarjoja ja pohdintoja. Tarkempia toiveita saa ilman muuta myös esittää!

Sisustuksesta jo sen verran, että mieheni joutui vaihtamaan oman työtuolinsa pyörälliseen (samanlaiseen Ikean Långfjäll-toimistotuoliin kuin tämä tavallisilla jaloilla), ja nyt meillä on ylimääräinen. Ajattelin ensin myydä tämän, mutta oikeasti se onkin aika kiva, että minulla on ruokapöydän päässä työpiste. Tuoli on minusta niin kaunis (tai pitäisikö sanoa työtuoliksi niin vähän ruma), että sitä katselee iltaisinkin. Kaksivuotias löysi kesällä syöttötuolittoman elämän, eikä suostu enää palaamaan Stokkeen, joten ruokailutila rauhoittuu myös sillä, että lastentuoli siirtyy pöydän äärestä pois.

Vaikka vielä ei voida syksystä puhua, on tämä jo uusi alku: lapset ovat palanneet päiväkotiin, me aikuiset töidemme ääreen. Astianpesukone hurisee taustalla ja sain jo hieman kesäkodin kaaostakin taltutettua. En tiedä teistä, mutta meillä on aina kesällä todella sotkuista, kun kaikki ovat kotona, mennään ja tullaan, eikä kenelläkään ole varsinkaan helteillä energiaa siivota.

Pidän elokuusta, kun aurinkoisina päivinä ilmassa on vielä kesää, mutta raikkaina aamuina voi jo haistaa ilmassa syksyn. Saa vielä nauttia ja elää vähän hitaammin, mutta olotilasta tulee vähän skarpimpi ja koen voivani paremmin. Huomaan muutenkin, että minusta on tullut yhä enemmän off-season-ihminen.

Puhuimme aina siitä, mistä unelmoimme, mutta huomaan, että minulle on tärkeää huomata ennen kaikkea se, mikä on jo hyvin. Ja nyt erityisen hyvin tuntuu olevan se iso pieni asia omassa elämässä, että arjen alkaminen ei ahdista, vaan innostaa. Varsinkin, kun tiedossa on yhä paljon mukavia juttuja. Osana pehmeää laskua meillä on esikoisen kanssa pian oma vapaapäivä, mitä viskarini odottaa hellyyttävän paljon.

Toivottavasti siellä on ollut mieluisa ja palauttava kesä! Ja toivottavasti ette pökertyneet helteisiin! (Me päätimme panostaa ensi kesäksi ilmanlämpöpumppuun. Alkuun olin kallista ja sisustuksellisesti ei kovin mieluisaa mötikkää vastaan, mutta tarpeeksi unettomuudesta kärsittyäni aloin kääntää kelkkaani, varsinkin, kun laitteen ei tarvitsekaan tulla olohuoneeseen, vaan eteisen ulko-oven päälle.)

Olisi ihana kuulla, mitä teille kuuluu! Onko lomanloppumishaikeutta vai arjenalkamisiloa?